Suvun kantaisä on lähteissä 1381 - 1415 mainittu Olaf Matsinpoika. Hän oli yksi niistä Varsinais-Suomen rälssimiehistä, jotka 1386 sinetöivät tunnetun laamanninvaalikirjeen, ja kuului siis maakunnan johtaviin miehiin. Hänen sinettinsä on säilynyt eräässä vuoden 1381 kirjeessä, ja sen vaakunakilvessä on suvussa myöhemmin käytetty sarvi-tunnus. Olaf Matsinpoika omisti maata Paimion Sattialassa mutta asui Halikossa, jota sanottiin 1410 hänen kotipitäjäkseen. Hänen asuinkartanonsa oli ehkä jo Joensuu (Åminne), joka tosin ensi kerran mainitaan suvun hallussa vasta 1506. Siellä asui kuitenkin jo 1352 eräs Petrus de Aminne (Joensuun Pietari), joka oli todennäköisesti rälssimies ja jota Eric Anthoni on arvellut Olaf Matsinpojan apeksi. Jalmari Jaakkola ehdotti Olafin isäksi erästä toista, 1352 mainittua halikkolaista miestä "Mathias de Kinnaempläesiä" eli Kynnäppälahden Mattia, mutta varsinaiset todisteet tästä puuttuvat.

Olaf Matsinpojalla oli viisi lähteistä tunnettua poikaa. Asemies Jöns Olafinpoika (mainitaan 1420 - 1436) joutui riitaan joistakin omistuksista erään balttilaisen aatelismiehen Hans Dalhusenin kanssa. Tämä aloitti Jönsia vastaan yksityissodan ja poltti hänen kartanonsa Halikossa. Hansin isä, "vanha Hans Dalhusen", oli ostanut 1370-luvulla Säiniön tilan Viipurin läheltä eräältä Sathe-nimiseltä mieheltä, ja eräs Mathis von der Sahe lienee saapunut "kuningas Eerikin" eli ilmeisesti Eerik Pommerilaisen aikana Porvoon lääniin ja tullut sitten eräiden Porvoon tienoiden ja Kymenlaakson rälssisukujen kantaisäksi. Hänen kilvessään oli tunnuksena ruskea sarveksi kuvattu esine. Dalhusenin käymän yksityissodan, Mats-nimen sekä Sathe- ja von der Sahe-nimien samankaltaisuuden sekä kilpitunnuksen perusteella on arveltu, että sama Mathis von der Sahe olisi ollut Olaf Matsinpojan isä, mutta tässäkään tapauksessa todisteet eivät riitä. Olaf Matsinpojan vaimoa ei tunneta luotettavasti, mutta hän saattoi olla Katarina Gudmurintytär.

Jöns Olafinpoika ei ollut Suomessa missään huomattavassa asemassa, mutta Söderköpingin herrainpäivillä lokakuussa 1436 "Jöns Olafson af Halko" mainittiin Tukholman kaupungin privilegiokirjeessä "valtakunnan neuvosten ja miesten" joukossa 44. sijalla, ja hänen sinetissään kuvatussa kilvessä on sarvi-tunnus. Jöns Olafinpojan vaimon nimeä ei tiedetä. Joskus 1440-luvulla Jönsin tappoi varsinaissuomalainen rälssimies Gödeke Fincke, joka säilytti henkensä sopimalla suvun kanssa tilusluovutuksista ja lahjoittamalla Turun tuomiokirkolle erään tilan Sauvosta.

Kaksi Olaf Matsinpojan pojista oli koulutettu papiksi. Mathias Olavi nousi Uppsalan tuomiorovastiksi ainakin vuosiksi 1438 - 1448. Petrus Olavi oli 1447 - 1448 Nauvon kirkkoherra, ja hän oli mahdollisesti sama Petrus Olavi, joka toimi Turussa 1434 keisarillisena notaarina ja joka piti Uppsalan hiippakunnan pappismiehenä hallussaan Korppoon kirkkopitäjää.

Asemies Jakob Olafinpojan (mainitaan 1439 - 1448) ja Pernajan Gammelbystä kotoisin olleen Kristina Ingentyttären poika Greger Jakobinpoika (mainitaan 1477 - 1485) omisti tiloja Halikossa, Perniössä ja Mynämäellä, mutta hänen ei tiedetä hoitaneen julkisia tehtäviä. Tämä sukuhaara sammui miehen puolelta Jakob Gregerinpoikaan 1540-luvulla. Jakob Olafinpojan tyttäristä tunnetaan Birgitta-niminen nunna ja Cecilia, jonka aviomies Tuve Månsinpoika käytti Natt och Dag -suvun vaakunaa.

Uuden ajan kuuluisien Hornien kantaisä oli viides Olaf Matsinpojan pojista, asemies Henrik Olofinpoika (mainitaan 1407 - 1448). Hän sai 1407 kuningas Eerik Pommerilaiselta verovapauden tiloihinsa. Hänen avioliittonsa Turun linnanpäällikön Klaus Lydenekenpoika Djäkn tyttären Cecilian kanssa oli suvun nousun kannalta ratkaiseva. Paitsi arvovaltaa, Hornit saivat naimakaupan välityksellä myös useita tiloja, muun muassa Kankaisten kartanon Maskusta. Kartanon peri ensin hänen tyttärensä Alissa, joka oli Kankaisten emäntänä vielä 1488. Hänen ensimmäinen aviomiehensä oli tarkemmin tuntematon Olof ja toinen kihlakunnan tuomariksi tulkittu Måns Nilsinpoika.

Hornien laaja suku polveutuu Henrikin pojasta, laamanni ja valtaneuvos Klaus Henrikinpojasta (noin 1440 - 1520), joka oli kaksi kertaa naimisissa. Hänen ensimmäisestä avioliitostaan laamanni Kristiern Frille nimeltä tuntemattoman tyttären kanssa syntyivät poika Krister Klaunpoika (K 1520) sekä tyttäret Birgitta, Jägerhorn af Spurila-sukua olevan Hevonpään Peder Nilsinpojan vaimo, ja Margareta, tuomari Jöns Andersinpoika Garpin (mainitaan 1484 - 1510) vaimo.

Krister Klaunpojasta sai alkunsa Hornien Joensuun sukuhaara, ja Klaus Henrikinpojan toisesta avioliitosta syntyi Hornien Kankaisten sukuhaaran kantaisä Henrik Klaunpoika (1512 - 1595). Klaus Henrikinpojan toinen vaimo Kristina, patronyymiltään mahdollisesti Jakobintytär, solmi toisen avioliiton erään Wundranckin kanssa ja eli leskenä vielä 1530.

Joensuun sukuhaara

Joensuun Hornien kantaisä Krister Klaunpoika oli Raaseporin ja Turun linnanvouti, mutta hän kuoli vain pari vuotta sen jälkeen, kun hän oli solminut avioliiton Göran Hansinpoika Stiernsköldin lesken Ingeborg Siggentytär Sparren kanssa; tämä oli äitinsä puolesta ylhäistä Natt och Dag -sukua. Krister Klaunpojan tytär Brita sai avioliitostaan Nils Boije  af Gennäsin kanssa 12 lasta, joista vain kuopus kuoli pienenä. Brita Kristerintytär omisti Perniön Teijon ja Tenholan Degergårdin kartanon. Hän kuoli noin 1580.

Krister Klaunpojan ainoan pojan, vapaaherra Klaus Krietierninpoika (1517 - 1566) ja hänen puolisonsa Kristina Krummen tytär kastettiin isoäitinsä Anna Klementintytär Hogenskildin (1513 - 1590) mukaan Annaksi ja naitettiin kreivi Mauritz Sturelle. Perheen pojat kärsivät aikakauden poliittista ristiriidoista valittuaan häviölle jääneen puolen. Äitinsä isän Jacob Krummen mukaan nimensä saanut Jacob Klaunpoika (1556 - 1612) opiskeli Frankfurt an der Oderissa ja lähti Puolaan kuningas Sigismundin hoviin, josta hän ei voinut palata kotimaahan. Isoisänsä kaima Krister Klaunpoika (1554 - 1612), vapaaherra ja laamanni, joutui 1582 Juhana III:n epäsuosioon, mutta lähti sittemmin Puolaan tämän pojan Sigismundin luo. Hänet tuomittiin kuolemaan kahdesti, 1600 ja 1605, mutta armahdettiin molemmilla kerroilla. Sivistynyt, arvokkaan kirjaston omistanut Krister Klaunpoika Horn solmi avioliiton valtaneuvos, ritari Ture Pederinpoika Bielken ja Sigrid Natt och Dagin tyttären Katarinan kanssa. Hänet on haudattu Taivassalon kirkkoon.

Krister Klaunpojalla ja Katarina Bielkellä oli yhdeksän lasta, joista vain Anna ja Sigrid jäivät perheittä. Perheen pojista Klaus Kristerinpoika (1587 - 1651) kohosi yhteiskunnassa sotilasansioin ja Tübingenissä opiskellut Erik Kristerinpoika (K 1635) nousi kuningatar Kristiinan  kamariherraksi. Karl Kristerinpoika opiskeli Leidenissä ja kohosi Svean hovioikeuden varapresidentiksi. Hän kuoli Suomessa, mutta hänet haudattiin veljensä tavoin Uppsalaan. Gustaf Kristerinpoika opiskeli niin ikään Leidenissä ja pääsi Kustaa II Aadolfin kamariherraksi. Ranskan hovissa viettämänsä ajan jälkeen hänestä tuli kuningatar Kristiinan hovimarsalkka ja ranskan kielen opettaja. Hänen leskensä Kerstin Bååt solmi toisen avioliittonsa Marienborgin vapaaherran Henrik Hornin kanssa. Myöskin oppinut Svante Horn (K 1645) nimitettiin Turun hovioikeuden asessoriksi, mutta hän kuoli ennen kuin ehti astua virkaan. Viran peri hänen veljensä Mauritz Horn. Hornit olivat 1600-luvun puolivälissä jo niin laaja suku, että Mauritz Horn solmi avioliiton Kankaisten haaran Ingeborgin kanssa.

Joensuun Hornit olivat eläneet ja nousseet suurvallan myötä. Klaus Kristerinpoika Hornin ja Sigrid Oxenstiernan, Bengt Gabrielinpoika Oxenstiernan ja Brita Possen tyttären lapset vakiinnuttivat suvun asemaa edelleen. Tyttäret solmivat merkittävät avioliitot. Pojista Krister Klaunpoika Horn (S 1622), Vikhusin, Gamlebyn, Görvelsdalin, Örlinnan, Lisjön, Färjeholmin ja Salisborgin herra, opiskeli Uppsalassa, Tartossa ja Riiassa. Sotilasarvoltaan hän nousi everstiksi ja kenraalimajuriksi sekä siviilihallinnossa Inkerinmaan ja Käkisalmen kuvernööriksi, valtaneuvokseksi, Svean hovioikeuden hovioikeudenneuvokseksi, Karjalan laamanniksi, sotamarsalkaksi ja Liivinmaan kenraalikuvernööriksi. Hän solmi ensimmäisen avioliittonsa 1654 aviomiestään kymmenen vuotta nuoremman Görvel Sparren kanssa. Vaimo, valtaneuvos Peder Sparren ja Elsa Possen tytär, kuoli kuitenkin jo 1659, ja Krister Klaunpoika solmi toisen avioliittonsa Anna Elisabet Wrangelin kanssa. Krister Klaunpojan tyttäret naivat Soop-, Hastfer-, Wrangel-, Forbus- ja Yxkull-perheiden jäseniä, mutta pojat kuolivat perheettöminä.

Krister Klaunpojan veljen Bengt Hornin ja hänen kolmen vaimonsa yhteensä 12 lapsesta kuoli 5 nuorina, 4 eli alempina upseereina ja tytär, hovineiti Catharina Ebba solmi avioliiton pikkuserkkunsa kreivi Axel Banérin kanssa. Ture Sigismund Bengtinpoika Hornin ura ja avioliitto veivät hänen jälkeläisensä Puolaan. Christer Bengtinpoika Hornin toisen puolison Maria Auroran vanhemmat olivat Saksin kreivi, Ranskan marsalkka Maurits ja kuuluisa näyttelijä Adrianne Lecouvreur; Maria Aurora puolestaan solmi toisen avioliittonsa Dupin de Francueil'n kanssa, ja hänestä tuli markiisitar Aurore Dudevant'n eli kirjailija George Sandin isoäiti.

Maurits Klaunpoika Horn eli, toisin kuin veljensä, sotavuosien jälkeen Suomessa, sillä hän, Joensuun vapaaherra sekä Karunan ja Halikon Juvan herra, oli Turun hovioikeuden asessorina 1636 - 1671 ja naimisissa isänsä pikkuserkun Ingeborg Hornin kanssa. Perheen maine nousi jälleen seuraavassa polvessa. Gustaf Mauritsinpoika kuoli nuorena ja jätti avioliitostaan Maria Elisabet Österlingin kanssa neljä lasta, joista eversti Christer Horn solmi avioliiton Jönköpingissä vapaaherratar Anna Regina Siöbladin kanssa. Amiraali Erik Siöbladin ja vapaaherratar Charlotta Regina Palbitzkin tytär synnytti peräti 14 lasta, jotkut jopa alle vuoden väliajoin. Puolet lapsista kuoli pieninä, mutta neljä perheen tyttäristä solmi ylhäisaateliset avioliitot.

Joensuun vapaaherrallinen Hornin suku päättyi Suomessa naimattomana kuolleeseen kansliasihteeriin Christer Mauritsinpoika Horniin. Hänen veljensä Arvid, eversti ja laamanni, oli tosin kaksi kertaa naimisissa, mutta hänen seitsenjäseninen perheensä ei saavuttanut Hornien yhteiskunnallista tasoa. Mahdollisesti tästä Suomessa ja erityisesti Padasjoella asuneesta perheestä on syntynyt Kuhmoisten paikannimi Horn. Myös Svante Kristerinpojan suku katkesi hänen pojanpoikaansa, mutta jatkui naisten puolelta ylhäisaatelisesti. Suku ei silti kuollut täysin, vaan nousi Ebba ja Fredrik Hornin (1725 - 1796) ansiosta kreivilliseksi.

Fredrik Horn aloitti sotilasuransa 1740 ja jatkoi sitä Ranskassa kolme vuotta myöhemmin. Hän yleni sotilasarvossa ja sai 1770 nimityksen kenraaliksi sekä kaksi vuotta myöhemmin kreiviksi. Vapaamuurari Fredrik Horn oli Kustaa III:n lähimpiä miehiä vuoden 1772 vallankumouksessa, mutta ei saanut silti kutsua itseään kuninkaan ystäväksi. Myöhemmin hänen intonsa väheni ja välinsä kuninkaaseen viilentyivät peräti niin, että hän joutui 1789 monien muiden kanssa vankilaan.

Fredrik Hornin ja hänen ensimmäisen puolisonsa Anna Margareta Plommenfeldtin ainoa poika Claus Fredrik Horn (1763 - 1823) erosi palveluksesta samana vuonna 1789, kun hänen isänsä vangittiin, ja 1792 Svean hovioikeus tuomitsi hänet osallisuudesta Kustaa III:n murhaan menettämään henkensä, kunniansa ja omaisuutensa. Kuolemantuomio lievennettiin kuitenkin aatelisarvon menetykseksi ja ikuiseksi maanpaoksi, jolloin Fredrik Claessoniksi itseään kutsunut entinen kreivi muutti perheineen Tanskaan.

Kankaisten sukuhaara

Maskun Kankaisten kartanon mukaan kutsuttu Hornien haara alkaa suvun tunnetuimpiin jäseniin kuuluneesta Henrik Klaunpojasta Hornista (1512 - 1595), joka ehti pitkän uransa aikana palvella kuninkaita sekä Suomen keskeisimpänä hallintomiehenä että monissa Baltian tehtävissä. Hän oli ensin naimisissa Elin Arvidintytär Stålarmin kanssa; tämä oli käskynhaltija Arvid Stolarmin ja Christina Kurckin tytär. Kaunokirjallisuudessa araksi ja vetäytyväksi kuvatun puolisonsa kuoltua 1577 Henrik Klaunpoika solmi 1578 toisen avioliiton syntyperältään tuntemattomaksi jääneen Britan kanssa. Kankaisten kartano tarvitsi emännän ja suuri perhe huoltajan, sillä Henrik Klaunpojalla oli kymmenen lasta. Näistä tosin kaksi vanhinta tytärtä, Kerstin  (1544 - 1604) ja Karin, oli jo naitettu pois ennen äitinsä kuolemaa. Heistä tuli molemmista kartanonrouvia, Kerstinistä Suomen suurimpaan kartanolinnaan Sjundbyhyn ja Karinista hämäläiseen Lepaaseen. Muittenkin tyttärien avioliitoilla Hornien asema vahvistui entisestään, sillä Brita naitettiin Tönne Erikinpoika Tottille, Elin Klaus Hermaninpoika Flemingille, Elisabet Kalmarin käskynhaltijalle Claes Jönsinpojalle ja Anna Lars Hermaninpoika Flemingille. Isänsä kuoleman jälkeen Anna solmi toisen avioliittonsa Käkisalmen käskynhaltijan Tönne Göraninpojan kanssa.

Henrik Klaunpojan neljästä pojasta vain yksi kuoli nuorena, mutta muista suku jatkui voimakkaana. Karl Henrikinpoika (noin 1550 - 1601) peri Kankaisten kartanon ja kunnostautui erityisesti sotilaana. Hänet ja hänen puolisonsa Agneta von Dellwig on haudattu Tallinnan tuomiokirkkoon. Heillä oli suuri perhe, peräti 11 lasta, joista neljä kuoli nuorina. Helena ja Carl pääsivät vanhempiensa hautaan, tosin erilaisten elämänkohtaloiden jälkeen, sillä Carl kaatui nuorena vänrikkinä 1609, mutta 1581 syntynyt Helena ehti naimisiin sekä käskynhaltija Hans Maijdellin että vapaaherra Otto von Yxkull-Gyllenbandin kanssa. Perheen kuopus Anna solmi avioliiton väkivaltaisen Sten Ivarinpoika Tavastin kanssa ja siirtyi Kosken Kurjalaan.

Karl Henrikinpoika Hornin ja Agneta von Dellwigin lapset menestyivät suurvaltaa rakennettaessa. Narvassa syntynyt Claes Karlinpoika (1583 - 1632) palveli Saksin vaaliruhtinasta Kristian II:ta, siirtyi Kustaa II Adolfin palvelukseen ja nousi valtakunnan tallimestariksi, hovimarsalkaksi, Tukholman käskynhaltijaksi ja valtaneuvokseksi. Hänen avioliittonsa valtakunnan drotsin kreivi Moritz Leijonhufvudin tyttären Ebban kanssa oli lapseton, ja hän kuoli jo 1632.

Claes Karlinpojan veljistä valtaneuvos Henrik Karlinpoika Horn  (1578 - 1618) oli sekä diplomaatti että sotilas ja EvertKarlinpoika Horn (1585 - 1615) sotamarsalkka. He saivat molemmat suuria läänityksiä Suomesta, vaikka osa heidän omaisuudestaan oli Ruotsissa, ja kummankin sukua jäi jatkamaan vain yksi poika, jotka kumpikin nostettiin Marienborgin vapaaherraksi. Henrik Karlinpojan puoliso oli ruotsalainen Anna Jönsintytär Snakenborg, kun taas Kankaisten perijän Evert Hornin puoliso oli suomalainen Margareta Fincke, valtaneuvos Gödik Gustafinpoika Finken ja Ingeborg Boije af Gennäsin tytär. Nuorimmasta Claes Karlinpojan veljestä, Gustaf Karlinpoika Hornista (1592 - 1657), tuli marsalkka ja Porin kreivi.

Henrik Klaunpoika Hornin ja Elin Arvidintytär Stålarmin nuoremmat pojat Arvid ja Göran Henrikinpoika olivat hekin sotilaita, mutta he kuolivat nuorina. Arvid tosin opiskeli Frankfurtin yliopistossa, mutta perheen perinteet veivät hänet ratsuväkeen. Hän lähti kuningas Sigismundin mukana Puolaan ja sai Iivananlinnan (Ivangorod) päällikkyyden ja joutui kaksi vuotta myöhemmin vangiksi. Vapaaksi päästyään hän sai uusia tehtäviä valtaneuvoksena ja Pohjanmaan käskynhaltijana sekä rajaneuvottelijana.

Arvid Henrikinpojan ja Ingeborg Ivarintytär Stiernkorsin lapsista sukuperinteet jatkuivat enemmän nais- kuin mieslinjaa, sillä heidän poikansa ja pojanpoikansa kaatuivat nuorina. Arvidin tyttären Christinan (1604 - 1673) ensimmäinen, vaikkakin lyhytaikainen aviomies oli kenraali Torsten Stolhandske. Christina Horn tunnetaan suurena lahjoittajana, sillä hän luovutti nuorelle Turun akatemialle aviomiehensä Saksasta tuoman kirjaston. Leskeksi jäätyään Christina Horn solmi toisen avioliittonsa valtaneuvos ja presidentti Jöns Knutinpoika Kurckin kanssa. Avioliitoillaan Christina Horn nousi vapaaherrallisten serkkujensa vertaiseksi, kuten myös hänen serkkunsa Catharina Horn, joka solmi 1647 avioliiton kenraali ja vapaaherra Erik Sigvardinpoika Krusen kanssa.

Göran Henrikinpoika Horn, Henrik Klaunpojan nuorin poika, ehti sotilaallisella urallaan Koporien linnan päälliköksi, ja vaikka hänet tuomittiin 1590 kuolemaan linnan menetyksen takia, hänet armahdettiin ja hänelle uskottiin myöhemmin lisää sotilaallisia tehtäviä. Hän oli neuvottelemassa 1595 rauhaa Ruotsin ja Venäjän välille, ja sen jälkeen hänelle luovutettiin Turun linnan päällikkyys. Vuonna 1600 hän oli suomalaisen ratsuväen päällikkö, mutta hän kaatui pian sen jälkeen. Hänen puolisonsa Brita Hansintytär Björnram oli kuollut ennen aviomiestään, joten perheen yhdeksän lasta jäivät orvoiksi ja samalla kaikki neljä tytärtä naittamatta. Viidestä pojasta menestyi Hornien perinteiden edellyttämällä tavalla ainoastaan Wittenbergissä opiskellut, Narvan käskynhaltijaksi ja Turun hovioikeuden varapresidentiksi kohonnut Halikon Vuorentaan omistanut Arvid Göraninpoika Horn, joka oli naimisissa ensin Ingeborg Kurckin ja sitten vapaaherratar Elisabet Sparren kanssa. Molemmat avioliitot olivat lapsettomia. Arvid Göraninpojan veli Henrik Göraninpoika, Sauvon Haapaniemen ja Liesniemen omistaja, oli sotilas ja kaatui everstiluutnanttina jo 1629, jolloin hän oli ehtinyt olla vain viisi vuotta naimisissa Margareta Boije af Gennäsin kanssa; toisen avioliittonsa Margareta Boije solmi kenraali ja vapaaherra Arvid Forbuksen kanssa.

Henrik Göraninpojan lapsista Göran oli Turun akatemian ensimmäisiä ylioppilaita 1640. Hän jatkoi opintojaan sekä Uppsalassa, Strassburgissa että Hollannissa, mutta lähti silti sotilasuralle ja hukkui jo 1656. Myös hänen veljensä Gustaf opiskeli vuodesta 1640 Turun akatemiassa ja sitten Uppsalassa, Greifswaldissa ja Strassburgissa, mutta siirtyi sotilasuralle. Tämän Pohjanmaan rykmentin everstin ja Anna Helena von Gerttenin seitsemän lapsen perheestä nousi korkeimmalle heidän toinen poikansa, kansliapresidentti Arvid Horn  (1664 - 1742), josta alkaa kreivillinen Ekebyholmin Hornien haara. Hänen sisarensa solmivat ylhäisaateliset avioliitot, mutta mieslinjaa Hornit jatkuivat vain Bengt Johanista ja sammuivat hänen poikiinsa. Kankaisten Hornien viimeinen miespuolinen jäsen, luutnantti Gustaf Johan Horn, kuoli 1728 lapsettomana.

Kreivillinen Kankaisten Hornien haara sammui mieslinjaa nopeasti, sillä sen ainoa jäsen oli aiemmin mainittu Gustaf Karlinpoika Horn. Ruotsin suurimpiin sotasankareihin kuulunut Porin kreivi solmi ensimmäisen avioliittonsa 1628 Kristina Oxenstiernan kanssa ja tämän kuoltua Sigrid Bielken kanssa. Perheitten elämästä antaa hyvän kuvan päiväkirjoissaan vanhin tytär Agneta Horn(1629 - 1672), joka solmi avioliiton vapaaherra Lars Jesperinpoika Kruusin kanssa. Toisesta avioliitosta Gustaf Karlinpojalla oli yhdeksän lasta, joista seitsemän kuoli aivan pieninä.

Marienborgin kreivillinen sukuhaara

Karl Henrikinpoika Hornin pojanpojat Gustav Evertinpoika (1614 - 1666) ja Henrik (1618 - 1693) nostettiin 1651 vapaaherralliseen Marienborgin sukuun. Gustaf Evertinpojan tausta oli Suomessa, sillä hän oli syntynyt äitinsä Margareta Fincken tilalla Lemun Autuisissa. Hänen uransa vei kuitenkin Ruotsiin, sillä hän lähti Kustaa II Adolfin kamarijunkkariksi ja nousi kamariherraksi sekä edelleen ruotsalaisten joukko-osastojen päälliköksi. Vuonna 1647 hän oli saavuttanut kenraalin arvon, ja vapaaherraksi nousun jälkeen hänen uransa jatkui edelleen. Hänestä tuli Inkerinmaan ja Käkisalmen kenraalikuvernööri, ruotsalaisen ja suomalaisen ratsuväen kenraali, Närken laamanni ja Bremenin ja Verdenin sotamarsalkka ja kenraalikuvernööri. Laajasta, koko valtakunnan alueelle ulottuneesta mahdistaan huolimatta hän asui osittain Maskun Kankaisissa ja osti itselleen sekä vaimoilleen hautakuorin Turun tuomiokirkosta. Ensimmäisenä siihen haudattiin hänen ensimmäinen puolisonsa Maria Mörner, joka kuoli 1643 lapsivuoteeseen. Toisen avioliittonsa Gustaf Evertinpoika solmi vapaaherratar Barbro Kurckin kanssa, joka oli äitinsä puolelta Oxenstiernan sukua, ja kolmannen Maria Silfverhielmin kanssa.

Gustaf Evertinpoika Hornin aikuisiksi kasvaneet tyttäret solmivat korkeasäätyiset avioliitot. Margareta (1641 - 1664) oli kuningatar Kristiinan kamarineitona ja solmi 1658 avioliiton hovin läsnäollessa valtaneuvos ja kenraalikuvernööri Gustaf Soopin kanssa. Myös Marian aviomies, vapaaherra Jakob Johan Taube, oli kenraalikuvernööri, ja Marta (1646 - 1668) solmi avioliiton vapaaherra Anders Lilliehöökin kanssa. Pojista vanhempi, Evert (1640 - 1687), jatkoi Hornien sotilasperinteitä ja edullisten avioliittojen sarjaa naimalla kreivitär Märta Oxenstiernan, mutta heidän poikiensa urat katkesivat suuren Pohjan sodan taisteluihin.

Toinen Marienborgin vapaaherra, Henrik Horn (1618 - 1693), syntyi isänsä kuoltua. Hänestä tuli suurvalta-ajan menestyneimpiä sotilaita sekä maalla että merellä. Hän ehti olla naimisissa neljästi; hänen ensimmäinen puolisonsa oli vapaaherratar Margareta Leijonhufvud, toinen Kerstin Bååt, kolmas Emerentia Ribbing ja neljäs kreivitär Beata Magdalena Wittenberg. Viimeisissä häissään sulhanen oli 56-vuotias ja 31 vuotta nuorikkoaan vanhempi.

Henrik Hornilla oli yhdeksän lasta neljästä avioliitostaan. Viisi tytärtä solmi suvun perinteiden mukaisesti avioliitot Ruotsin ylhäisimpiin kuuluvien aatelismiesten kanssa, kaksi pojista kuoli avioliittoon ehtimättä ja kaksi upseereiksi antautunutta eli Gustaf ja Bengt solmivat avioliitot. Gustaf Henrikinpoika Hornin ja vapaaherratar Jacobina Catharina Lilliehöökin tyttäret naitettiin kolmelle kreiville, Sperling-, Bielke- ja Lewenhaupt-sukuihin, mutta pojat kaatuivat suuressa Pohjan sodassa naimattomina. Bengt Henrikinpoika Hornin ja kreivitär Christina Sperlingin ainoa poika kuoli lapsena.

Horn af Rantzien

Pommerin Rantzienin tilalta läheltä Greifswaldia kotoisin olleet Hornit eivät olleet sukua Joensuun tai Kankaisten Horneille. Suku tunnetaan yhteyksistään Euroopan ruhtinashuoneisiin.

Daniel Horn af Rantzien, suvun vanhimman edustajan Mikaelin (K 1407) pojanpoika viidennessä polvessa, oli naimisissa Anna Buggenhagenin kanssa. Mahdollisesti Anna oli samaa sukua kuin Turun Bugenhagenit. Annan ja Danielin pojan Christoffer Henrik Hornin (K 1640) ja samana vuonna lapsivuoteeseen menehtyneen Dorotea von Todenin poika, isänsä mukaan kastettu kapteeni Christoffer Henrik Horn (K 1703), asui Suomessa, Mäntsälässä. Hän solmi 1668 avioliiton Reinhold von Vietinghofin eli Fittinghofin - vanhalla balttilaisella suvulla on monta kirjoitusmuotoa - tyttären Christina Dorotean kanssa ja tuli 1689 appensa kuoltua sekä Hautjärven että Hermanonkimaan kartanoiden isännäksi ja osittain pitäjäläisten asioiden puolestapuhujaksi. Hänen poikansa lähtivät sotilasuralle, ja heidän jälkeensä suku siirtyi Ruotsiin, jossa se introdusoitiin ritarihuoneeseen. Hänen tyttärensä Helena eli isonvihan kotona Mäntsälässä äitinsä kanssa. Christoffer Henrik Hornin kuoltua kartanot siirtyivät Helena Hornin aviomiehelle Detloff Herman Kuhlefeltille.

Christoffer Henrik Hornin pikkuserkku Henning Horn af Rantzien (S 1651) syntyi Pommerissa ja nimitettiin 1681 Käkisalmen komendantiksi, Narvan komendantiksi 1695 ja jalkaväenkenraaliksi 1700. Samana vuonna hänen onnistui pelastaa Narva loistavalla puolustuksella venäläisiltä, mutta elokuussa 1704 hänen oli luovutettava linnoitus ja katseltava puolisonsa, kreivitär Helena Sperlingin ruumiin häpäisy sekä antauduttava kymmeneksi vuodeksi sotavankeuteen. Ruotsiin palattuaan hänestä tuli valtaneuvos ja kreivi.

LÄHTEET JA KIRJALLISUUS. E. Anthoni, Finlands medeltida frälse och 1500-talsadel. 1970; K. Blomstedt, Horn-suvun alkuhistoria // Historiallinen Arkisto 27:3, 1918; K. Blomstedt, Henrik Klaunpoika I. 1921; J. Jaakkola, Muinaisen Tavastkymen partailla // Historiallinen aikakauskirja 32, 1934; L. Kurtén, Mathis von der Sahe // Genos 50. 1979; R. Rosén, Vehkalahden pitäjän historia I. 1936.

HORN-SUVUN MUKAAN NIMETTY. Katu 1908, Helsinki.

Kirjoittaja(t): Seppo Suvanto ja Anneli Mäkelä-Alitalo