perjantai, 24. syyskuu 2021

Päivitystä Heiniön sukuun, äitini suku

Pikkuserkkultani olen saanut  paljon minulle uusia tietoja Heiniön eli äitini suvusta. Yritän nyt niitä koota tänne blogiin.

Kaarlo Henrik Henriksson, Taatan isä, oli paperityömies ja hänen isäsänsä Henrik Kaarlsson Kangasalan Herttualasta Yli-Hannulasta.Taatan äiti Kustaava Lundgren Lammilta.

Sain mm tietää, että äitini vaarin isä, Kaarlo Henrik Henriksson, on omistanut talon IX kaupunginosassa nro 0109,  1922 osoitekalenterin mukaan, se sijaitsi Ojakadun ja Satakunnankadun kulmassa.Hän myi sitä purettavaksi lehti-ilmoituksella.Ilmoittivat siihen aikaan paljon sanoma-lehdessä.

Heini%C3%B62.jpg

Äidin vaari Taata Kaarlo Rudolf Henriksson nimi muutettiin Heiniöksi 1906, s.5.6.1872 k.20.02.1964 asui siihen aikaan Tammelassa Vellamonkadulla. hänen vaimollaan Emilia Josefina s.19.5.1876-k 1.1.1924 (Fiinu) oli kukkakauppa- ja seppelsitomo v.1914-1918 Hämeenkatu 10 ja lopuksi Hämeenkatu 6. Voi vain kuvitella, että kukkakaupan pitäminen on ollut vaikeaa sisällisodan aikana, sota on ollut todennäköisesti lopettamisen syy!

Taatalla oli myös veljiäVilho Oskar (Ville) hän muutti nimensä Lehtiöksi synt.1875, Juho Arvid (Jussi) työmies konepajalla Tampellassa, Jalmari Nikolai  s. 1882, kuorma-ajuri. Luoli kaivosonnettomuudessa Amerikassa. Nuorin veljeksistä oli Martti Ingatius oli sähkömonttööri sähkölaitoksella.

Heini%C3%B6%204.jpg

Kaarlo Rudolf ja Emilia Josefiina menivät naimisiin 1895 ja Elvi syntyi 1896, Kaarlo Artturi(vaarini) syntyi 1898, Eelis syntyi 1900, Kalle syntyi 1903.

Heini%C3%B6%2027.jpg

Takana Elvi, Oikealla Eelis ,vasemmalla vaarini Kaarlo Artturi ja edessä alhaalla Kalle

Heini%C3%B63.jpg

Kaarlo Rudolf ja Emilia Josefina, takana Kaarlo Artturi (vaarini) ja Elvi

Kaarlo Rudolf on ilmoitellut ahkerasti lehdessä, hän myi ja piti huutokauppoja.

Heini%C3%B6%2011.jpgHeini%C3%B6%206.jpg

Hän oli  mm-Viinikan Auton perustajia. Perhe asui Viinikassa Ahlmannintie 28, vastapäätä punatiilistä saunaa 1924-1930.  Fiinu oli jo silloin kuollut, hän kuoli 1.1.1924 sairauteen.

Heini%C3%B6%208.jpg

Kaarlo Rudolfista oli myös Aamulehdessä juttu 10.07.1910, kun oli muokannut viljelypalstan korvesta ja metsämaasta.Hänen viljelmänsä sijaitsivat Tammelan vainiolla, alkaen Salhojankadulta itään.

Heini%C3%B6%2013.jpgHeini%C3%B6%2012.jpg

Kaarlo Rudolflla oli myös taitoa aloittaa tomaatin viljely, tomaatin alkuaikoina Suomessa. Hän teki yhteistyötä Hankkijan sopimusviljelijänä.Taatalla oli luontainen taito hoitaa puutarhaa ja viljellä erikoisiakin kasveja niihin aikoihin. Heillä kasvoi laakeripuut portaiden molemmin puolin, joita hän säilytti talvella kellarissa. Hän oli veturinkuljettaja ja niin hän sai tuotettua mm. omenapuita lounais-Suomesta. Puutarhassa kasvoi myös ruusuja ja daaliota. Hän on mm opettanut Muotialan isännille runkoruusun kasvatusta.

Kaarlo Rudolfilla, taata, kuten häntä kutsuimme oli 3 veljeä, Vilho synt. 1875, Juho synt. 1878 nuorin Martti  hän oli syntynyt 1886 kaikkien nimi oli Henriksson, se muutettiin Heiniöksi 1906.

Kaarlo Rudolf, eli taata asui Ahlmannintie 28, siellä asuessaan hän oli perustamassa Viinikan Auton Oy:tä

Heini%C3%B6%207.jpgHeini%C3%B6%209.jpg

Heini%C3%B6%201.jpg

Tässä on yksi näistä Viinikan Auton autoista, vaarini oli kuljettaja Viinikan Auto Oy:ssä

Heini%C3%B6%2035.jpg

Viinikkaan menevä onnikka on jäänyt jumiin kelirikon pilaamalla tiellä. Kuva: Aamulehti 2.5.1934, Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Heini%C3%B6%2034.jpg

Viinikan Auto Oy:n autoja kuljettajineen

Tamperelaisen Viinikan Auto Oy:n perusti 200 viinikkalaista vuonna 1926 hoitamaan ”auto-omnibus liikennettä” Viinikan ja kaupungin välillä. Yhtiö osti kaksi Reo-alustaa, joihin korit rakensi Tampereen Autokori. Ensimmäinen auto valmistui vapuksi 1926, jolloin myös liikenne käynnistyi. Vuoden 1926 lopussa yrityksen palveluksessa oli 11 kuljettajaa. Talvisodan aattona Viinikan Auto Oy:llä oli 7 linja-autoa ja työntekijöitä 10 henkeä.

Tampereen kaupunki otti hoitaakseen Viinikan Auto Oy:n liikenteen vuonna 1953.  

Koivistonkylään Rintamäkeen Kaarlo Rudolf muutti 1930, Rintamäki, rakennettiin Juhannuskylästä Ojakadulta siirretyn talon aineksista. Talo ikävä kyllä paloi,mutta sen tilalle rakennettiin pian uusi talo.

Heini%C3%B6%2025.jpg

Heini%C3%B6%2022.jpg

Tässä Kuvassa Kaarlo Rudolf on oikealla ja edessä veljekset Kaarlo Artturi ja Eelis, verannalla toinen oikealta on mummuni Signe, lasta pitelevä on Elvi, muita en tunne.

Rintamäki.Lehti-jutussa lukee Messukylä, mutta silloin Tampere oli alueiltaam erilainen. Messukylä oli ihan oma pitäjä. Nykyään Rintamäen aluetta kutsutaan Koivistonkyläksi.

Heini%C3%B64.jpg

Heini%C3%B6%2024.jpg

Heini%C3%B6%2029.jpgHeini%C3%B6%2030.jpgHeini%C3%B6%2031.jpg

Tämäkin kuva otettu Rintamäessä, Kaarlo Taata, Artturi vaari, Äiti ja sisareni Marjut Artturin sylissä

Heini%C3%B6%2032.jpg

Kaarlo Rudolf taata ja hänen vanhin tyttärensä Elvi

Heini%C3%B6%2033.jpg

Nämä kuvat ovat kaikki uudesta Rintamäestä, joka rakennettiin palaneet tilalle. Eri kuvakulmista, kuten näette monesta kuvasta miten puutarha kukoistaa. Rintamäki talo on edelleen pystyssä ja pikkuserkkuni oli siellä käynyt ja nähnyt että, vanhat kakluunit olivat viekä tallella.

Heini%C3%B6%2028.jpg

Kaarlo Rudolf kuoli 1964, hän eli pitkän elämän ja ehti puuhata monenlaista eläessään. Muistan Taatan hyvin olin hänen kuollessaan 14 vuotias.

Heini%C3%B6%2023.jpg

Veljekset Vaarini Kaarlo Artturi ja Eelis

Heini%C3%B621.jpg

Myös tässä kuvassa on veljekset, Kaarlo Artturi oik. ja Eelis vas.

tiistai, 24. huhtikuu 2018

100 vuotta sitten

 

Sisällisota oli loppumassa, vielä kuitenkin taisteltiin esim.Vesilahdella 20.4.1918 Tampereen taistelut olivat loppuneet, 11-vuotias isän äiti, mummuni,oli menossa äitinsä ja siskojensa kanssa rantaan pyykille, kunnes Suomelan vasikkahaassa mummuni äitiä ammuttiin takaapäin päähän, punaisten toimesta, tyttäriensä läsnäollessa, 6 tyttöä jäi orvoksi joista 5 oli alaikäistä tai siihen aikaan kaikki olivat alaikäisiä. Sisällisota oli loppuvaiheessa, elettiin taistelujen viimeisiä päiviä. Perheenisä oli jo kuollut 1914. Suuri suru seurasi mummuni elämää loppuun asti. Milloinkaan hän ei halunnut palata Vesilahdelle, niin paljon se sattui. Mummuni ei koskaan puhunut asiasta. Mummu kuoli 1970- luvun alussa.

88281228-6B1F-47F6-9F55-DADDF4AC03D3.jpg

E33F5D92-EF82-4052-B498-A46794E7941B.jpg

torstai, 7. huhtikuu 2016

Kaarlo Artturi Heiniö,vaarini; äitini isä

Vaarini; Kaarlo Artturi Heiniö

 

Vanhojen autojen historia on alkanut kiinnostaa enenevässä määrin, etenkin sivusta olen seurannut nykyisten mobilistien kartoitustyötä vanhoista, historiallisista ajoneuvoistamme. Ei pelkästään jäljellä olevien ajoneuvojen kunnostaminen ja huolenpito vaan myös vanhojen valokuva-albumien selailu ja kuva-aarteiden säilyttäminen on tullut tärkeäksi osaksi historian taltioimista. Itse olen siinä onnellisessa asemassa, että valokuvaus on kiinnostanut jo minun vaarejani ja mummujani siinä määrin, että minulle on kertynyt lukematon määrä vanhoja valokuvia. Osa valokuvista on todellista taidetta, vanhanaikaisin välinein taltioituja, todellisia kuva-aarteita.

Miten sitten sattuikin, että äitini isä Kaarlo Artturi Heiniö s.15.10.1898, oli autonkuljettaja, ja koko nuoruutensa ajanut mm. ensimmäisiä Tampereen linja-autoja ja kuorma-autoja ja ollut myös yksityisautonkuljettajana mm. Verkatehtaalla. Hän on ollut ajamassa molempien sotien aikana ambulansseja, talvisodassa ja jatkosodassa. Vaarini ajoi myös mm. autokomppaniassa niin sanottuja Petsamon kuljetuksia. Tämä tarina on kunnianosoitus vaarini työstä autonkuljettajana.

Istumme keittiön pöydän ääressä kahvikupposella, mummun ja vaarin luona Viinikan Lampitiellä. Mummu oli leiponut ja leikannut pitkopullasta viipaleita pöytään. Vaari ottaa kaksi viipaletta yhtä aikaa ikään kuin vahingossa, joka minua suuresti huvittaa. Sanonkin, että vaari otit kaksi viipaletta. Vaari siihen totesi, että oho, pullan siivut on niin ohuita, että läpi näkee. Pullan siivut olivat aivan normaali paksuisia. Vaari jaksoi aina kujeilla kanssamme ja hauskuutti meitä monenlaisilla kepposilla lapsuudessa. Siinä samalla hän aina kertoi kiehtovia tarinoita autoilusta ja sen aikaisista tiestöstä ja autoilun alkuvaiheiden hankaluuksista. Vaarini kertoi myös sota-ajan Petsamon kuljetuksista, joita vaarini oli ajamassa.

Asuimme Nekalassa ja meillä oli lyhyt kävelymatka mummun ja vaarin luo Viinikkaan. Kesät vietimme Kukkia järven rannalla mökillä ja mummut ja vaarit olivat vuorotellen minun ja sisareni kanssa mökillä, kun äiti ja isä olivat töissä.  Mökillä Artturi-vaari opetti vihdan sitomista, kävimme myös kalastamassa vaarin kanssa. Teimme retkiä lähisaariin, johon otettiin eväät ja siellä keitettiin nokipannukahvit ja paistettiin kalaa ja makkaraa.  Näitä lapsuusmuistoja on lukemattomia.  Näistä varhaislapsuuden muistoista Artturi eli vielä vuosia ja vaaristani on aina ollut vain hyviä ja lämpimiä muistoja. Vaarini kuoli toukokuussa 1973.

Sen ajan ihmiset puhuivat aina, että ovat nähneet 4 sotaa niin Artturikin. Ensimmäinen maailmansota, kansalaissota kosketti jokaista sen ajan ihmistä jollain tavalla. Kansalaissodasta selvittyään Suomi lähti teollistumisen myötä nousuun. Siitä alkoi Artturin (vaarini) autonkuljettajan ura.

 

Tie%20-ja%20vesihallituksen%20%20miehi%C

Tämä kuva on vanhin auto minkä olen löytänyt vaarini albumista. Kun kuvan suurentaa niin auton kyljessä lukee MAN, se on auton merkki. Kuvan alla teksti Tie – ja vesihallituksen miehiä

Tien%20-ja%20vesihallituksen%20%20miehi%

Myös tämän kuva liittyy edelliseen eli tie – ja vesihallituksen miehiin, vaarini ensimmäinen työpaikka missä sai opetella autolla ajoa. Auto on Fiat Tipo 501 n. 1919- 1926.

.

Autonkuljettajan ura jatkui erilaisissa tehtävissä. Hän ajoi linja-autoa eri linjoilla Tampereella ja Tampereen ympäristössä. Muistan vaarin kertoneen usein tarinaa miten sai ajokortin. Hän oli ajanut linja-autoa jo vuosia, kun Tampereen poliisimestari G.M. Luukkonen oli sanonut vaarille ” kuule Artturi kyllä sinunkin pitää se ajokortti hommata”.  Niin Artturi meni poliisimestaria tapaamaan ja poliisimestari Luukkonen kirjoitti vaarille ajokortin siinä odotellessa. Mitään autokoulua ei tainnut silloin vielä olla, tai ei ainakaan vaarini sitä pitänyt suorittaa.

T%C3%A4t%C3%A4%20toosaa%20Artturi%20ajoi

Tämän kuvan taakse mummuni on kirjoittanut tekstin ” Artturi ajoi tätä toosaa Valkeakosken ja Lempäälän väliä. Vaarini seisoo tyylikkäänä virkapuvussaan tämän auton vierellä. Auton rekisterikilpi H 351 on linja-auton yläetuosassa. Daimler-Mercedes 1920-luvun alusta.

Tampereen poliisimestari G.M. Luukkanen ei pitänyt pieniä ylinopeuksia läheskään niin vaarallisena kuin valoitta tai juopuneena ajamista. Vuoden 1922 automobiililiikenneasetuksen mukaan suurin sallittu nopeus kaupungeissa oli 30 km/h. Tampereella ajettiin vieläkin maltillisemmin, sillä vauhti sai olla vain 25 km/h.

Vuosina 1924-25 yleistyneiden linja-autojen määrä kasvoi vuoteen 1928 saakka, jolloin Tampereella rekisteröityjen linja-autojen määrä kääntyi laskuun.

Tampere ensimmäinen suomalainen kaupunki, jossa aloitettiin kaupungin sisäinen liikenne linja-autoilla. Tampere oli edelläkävijä myös kaukolinja-autoliikenteessä. Maan ensimmäiset linja-autoasemat valmistuivat Tampereelle jo syksyllä 1929. Vielä ennen talvisodan syttymistä ehdittiin ottaa käyttöön myös valmistuessaan koko Pohjoismaiden suurin ja yhä käytössä oleva Tampereen linja-autoasema Ratinassa. ”Tummennetut kohdat ovat otteita teksteistä Koskesta Voimaa, ja  ”Omnibussit tulevat”

Pellavatehtaan%20ajossa%2C%20vaari%20kur

Pellavan kuljettajat, ” Pellavan fuurmannit”, vaarini Artturi istuu hytissä. Kuva vuodelta 1922, kuten kuvassa seisoo. Vaarini on tehnyt monenlaisia kuljetustehtäviä, enimmäkseen kuitenkin linja-auton kuljettajana.

Vaari%20%20ajamassa.jpg

Viljakkala – Tampere, Artturi kuskin paikalla. Ford AA

Jyv%C3%A4skyl%C3%A4%C3%A4n.jpg

Matkalla Jyväskylään. Vaarini kuvaajana.

Lahteen.jpg

Tampere – Lahti, vaarini seisoo auton vieressä. Kuva on huonolaatuinen

Lahteen%2C%20vaarilla%20rahastajan%20lau

Tampere – Lahti. Artturilla rahastajan laukku kaulassa, pussihousut ja virkapuku

Artturi%20nojailee%20etulyhtyyn%20%28vaa

Artturi nojailee auton etulyhtyyn. Auto on REO

Ipad%20kuvat%20175.jpg

Kuva on huonolaatuinen, Keskustori/ Pyynikintori?

img007.jpg

Työtovereita.

Vaarini%20kyykyss%C3%A4%20etuammaisena.j

Myös työtovereita

Yksityis%20autonkuljettajan%20virka-asu%

Nuori komea Artturi virkapuvussaan. Artturi oli tuolloin Verkatehtaan herrojen yksityisautonkuljettajana.

Virkapuvussa.jpg

Tässä myös yksityisautonkuljettajan virkasussa.

Haarlan%20yksityiskuljettajana.jpg

Tämä kuva on otettu Hatanpään valtatieltä, Lokomon kohdalla olleen huvilan edustalta.

 

 

Autonkuljettajan%20asussa.jpg

Artturi virka-asussaan.

Ipad%20kuvat%20146.jpg

Yksityisautoilua harrastettiin myös, tässä on rengas tyhjentynyt, taitaa olla ilman pumppaus käynnissä. Joku retki on menossa, mummuni istuu edessä auton puskurilla. Aika isolla porukalla ollaan liikkeellä, kun vielä on kuvaajakin. Auto on Chervolet Touring 1926

Ipad%20kuvat%20147.jpgIpad%20kuvat%20144.jpg

Sitten matka voikin jatkua. Samasta tilanteesta on jopa 3 kuvaa!

Huviajelua.jpgHuviajelua%2C%20vaarini%20hattu%20k%C3%A

Nämä kuvat on myös huviajelusta, Artturi on hattu kädessä, Yläkuvassa mummuni Signe on auton kynnyksellä ja alakuvassa vaarini vieressä. Auto on Buick Sedan 1929.Hämeen läänin kilvissä 1933

Ajelulla%20Kangasalla%2C%20%C3%A4itini%2

Huviajelulla! Artturi ottaa kuvaa, äitini on pikkutyttönä kuljettajan vieressä ja tätini (valkoinen hattu) istuu mummuni sylissä takapenkillä. Auto ehkä Old Touring 1920-luvun alusta.

Ipad%20kuvat%20155.jpg

Sen aikainen tukkirekka

Ipad%20kuvat%20154.jpgIpad%20kuvat%20153.jpg

Olisiko tientekoa. Auto on Ford AA veivattavalla kipillä. Hämeen läänin kilvissä 1931

Vaarini%20kuorma-auton%20katolla.jpg

Näyttää varsin vaaralliselta puuhalta tuo lapioiminen. Vaari makoilee auton katolla. Ei kuljettaja tainnut silloin olla lapiohommissa.

Olisiko%20tiety%C3%B6koneita.jpg

Sen aikaisia traktoreita ja tientekovälineitä.

Vaari%20Autonkorjaus%20hommissa.jpg

Artturi autonkorjaushommissa, sota-aikana.

Ipad%20kuvat%20234.jpg

Tämä on autokomppanian ajoilta

Ambulanssi%20toinen%20maailmansota.jpg

Näiden kuvien alla oli teksti, pieni lepotauko välillä, ennen uutta lähtöä.

Ambulanssikuljettajana%20kahdessa%20soda

Ambulanssinkuljettajana sodassa.

img015.jpg

Artturi seisoo vasemmalla, tämä kuva on toisen maailmansodan loppupuolelta.Auto on Lincoln Zyphyr 1937-puukaasulaittein

 

Jäämerentie

Keväällä 1940 avattiin jäämerentie. Talvisodan alla Suomen ulkomaankaupasta 97% oli kulkenut laivoilla Itämeren yli. Pian talvisodan päättymisen jälkeen Saksa miehitti Norjan ja Tanskan sekä sulki Tanskan salmet huhtikuussa 1940. Suomen kauppalaivastosta jäi 40 % salmien taakse ja ainoa vapaa satama valtamerelle oli Liinahamari Petsamossa.

Noin vuoden aikana 530 km pitkällä, ajoittain erittäin vaativalla Petsamon tiellä kulki rahtia puoli miljoonaa tonnia. Määrä oli silloin ulkomaan kuljetuksista alle kymmenesosa.  Jäämerentien merkitys oli kuitenkin määräänsä suurempi, koska suomalaisille rakas kahvi ja elintärkeä bensiini kulkivat lähes yksinomaan Liinahamarin kautta.

Suurimman vastuun haastavan Jäämerentien rahdeista kantoivat noin viidensadan yksityisen liikennöitsijän autot ja kuskit. Talvisodan ainakin omaa kalustoaan muutamalla sadalla kasvattamaan onnistunut Suomen Armeija osallistui myös Petsamon kuljetuksiin.

Petsamon liikenne pysähtyi, kun Englanti lopetti kesäkuussa 1941 laivojen liikennöimiselle pakollisten lupakirjojen myöntämisen. Englantilaiset hermostuivat Suomen ja Saksan sotilaallisesta poliittisesta lähentymisestä. Suomi ja Saksa olivat syyskuussa 1940 solmineet kauttakulkusopimuksen, joka mahdollisti saksalaisten joukkojen kuljetukset Pohjois-Suomen kautta. Talvisodassa Suomea tukenut Englanti kävi samaan aikaan sotaa Natsi-Saksaa vastaan. (Ottoautot talvi- ja jatkosodassa. Jukka Vesterinen )

Artturi oli ajamassa myös ns. Petsamon kuljetuksia. Niitä vaari muisteli kuinka raskaita ja rankkoja ne olivat, kun puukaasulla ajettiin ja autot eivät tahtoneet jaksaa pitkiä ylämäkiä, työntö- vetoapua tarvittiin usein. Tiet olivat huonoja. Artturi muisteli myös kerran, että eräs kuljetus oli ollut täynnä Hitlerin kuvia, se oli hänen mielestään kamalaa.

Tavaraliikenteen kuljetustilanteen osalta oli koko maan kohdalla välirauhan aikan tilanne erittäin kireä. Autoliikenteen suorituskyky oli huomattavasti alentunut sodan aiheuttamien kalustomenetysten ja bensiinin puutteesta johtuvan puukaasun käytön takia.

Tuhansien viljatonnien kuljetus Liinahamarista Rovaniemelle ja samoin paperi-ja selluloostonnien kuljetus Rovaniemeltä Liinahamariin aiheutti Jäämerentielle kuorma-autoliikenteeseen, jonka vertaista saa hakea mm. Alaskan tien ja Keski-Afrikan tien sota-ajan liikenteestä

Ensimmäinen laiva rauhanteon jälkeen saapui Liinahamarin satamaan Puna-armeijan poistuttua Petsamosta 14. huhtikuuta 1940. Armeijan Autokomppaniat 42 ja 43 aloittivat kuljetukset Liinahamarista 15. huhtikuuta 1940. Ensimmäisen laivan lastina oli aseita ja elintarvikkeita. Aluksi ainoastaan armeijan autokomppaniat saivat käyttää Jäämerentietä.

Tavarakuljetusten järjestäminen annettiin vasta perustetulle valtion omistamalle OY Pohjolan- Liikenne AB joka sittemmin 1940-luvun lopussa muutettiin Valtionrautateiden apuyhtiöksi. Kesäkuusta 1940 kesäkuun 17. päivään 1941 yhtiö kuljetti tällä 531 kilometrin pituisella matkalla 330 000 tonnia tuontitavaraa, joka käsitti etupäässä elintarvikkeita ja maan elinkeinoelämän tarvitsemia raaka-aineita, sekä 203 000 tonnia vientitavaraa, joka käsitti pääasiassa puunjalostusteollisuuden valmisteita.

Oy Pohjolan Liikenne Ab suoritti nämä kuljetukset 517 omalla ja noin tuhannella tähän tehtävään vuokraamallaan autolla. Ajon ollessa vilkkaimmillaan maaliskuussa 1941 yhtiöllä oli käytössään 1 517 autoa ja noin 3 000 liikenne-, varasto- ja vartiomiestä huolehtimassa liikenteen sujumisesta.

Jäämerentien hoitoon osallistui samanaikaisesti 75 tiemestaria ja noin 1 400 miestä. Järjestyksen ylläpitoa varten yhtiöllä oli omat poliisivoimat: neljä poliisipäällystöön kuuluvaa ja 32 konstaapelia. Tummennetut ovat faktatietoa Petsamon ajosta Wikipediasta.

Sodasta palattuaan vaari ei enää koskaan ajanut autoa, sen kummemmin asiaa selittämättä. Sodan kauhut olivat varmasti jättäneet omat jälkensä ja se saattoi olla syynä ajamattomuuteen. Mielellään kyllä istui autossa, kun isäni ajoi ja vaari pääsi ajelulle.

Hän työskenteli Tampereen kaupungin palveluksessa erilaisissa rakennustoimen tehtävissä. . Artturi jäi eläkkeelle ollessaan Tampereen kaupungin palveluksessa Ratinan siltaa rakentamassa. Silta valmistui liikenteelle marraskuussa 1959.

Tämä tarina on kunnianosoitus vaarilleni Kaarlo Artturi Heiniölle ja hänen työlleen, hän oli yksi ensimmäisiä Tampereen Linja-autonkuljettajia

 

maanantai, 12. lokakuu 2015

Wilkmanin/Vesannon suvun tutkimusta

Siitä onkin aikaa kun viimeksi olen tehnyt sukuni tarinaa. Nyt onkin taas syksy ja aikaa perhtyä tähän blogin kirjoitukseen. Tällä kertaa jatkan isänisän sukua. Edellinen Rantasen sukujuuret ovat isänäidin sukujuuret.

Tässä ensimmäiset tiedot mitä minulla on tämän suvun alkulähteistä:

Wilkmanin%20sukujuuret.jpg

 

Hein%C3%B6%2C%20Wlkman.jpg

 

 

lauantai, 28. maaliskuu 2015

Edelleen Rantasen suvun historiaa

Nettitutkimustyötä!

Keskiajan lopulla Mantereen kylässä oli kuusi taloa: Mattila, Vilo, Pietilä, Nikkilä (josta Uotila), Tomppa (=Päykkä) ja Marttila. Välittömässä läheisyydessä oli vielä suuri, yksitaloinen kylä, Hakkila eli Hakinmäki, jonka isännän mainitaan 1500-luvulla olleen pitäjän rikkain talonpoika. Hakkilasta tuli 1611 ratsutila (säterirustholli), ja Vesilahden ensimmäiset talonpoikaistorpat sillä oli jo 1740. Myös Pietilä, Mattila ja Laurila olivat ratsutiloja.

Wikipediasta löytyi tämä viittaus Hakkilaan.

Mantere on yksi Vesilahden vanhimmista kylistä. Ensimmäiset kirjalliset maininnat kylästä on 1400-luvulta. Keskiajalla kylässä oli kuusi taloa. Välittömästi Mantereen kylän läheisyydessä sijaitsee Hakkilan eli Hakinmäen kylä, jonka ainoasta talosta Hakkilasta tuli ratsutila vuonna 1611 ja jolla oli Vesilahden ensimmäiset talonpoikaistorpat vuonna 1740.[3]

Tieyhteys Lempäälän suuntaan saatiin vuonna 1893, kun Näppilän silta Pyhäjärven ylitse valmistui. Kylän talot sijaitsivat vielä 1800-luvun alussa Mantereenjärven lähistöllä muodostaen niin sanotun rivikylän. Monet talot olivat kuitenkin 1800-luvun puoliväliin mennessä siirtyneet etäämmälle toisistaan. Vuoden 1918 sisällissodassa lähes kaikki Mantereen talot paloivat ja jälleenrakentamisen myötä kylän asutus hajaantui entisestään.[3]

 

Hakkila tänäpäivänä

Vesilahti Koskenkylän ympäristön Osayleiskaava-alueen muinaisjäännösinventointi 2011, löysin tämän netistä

Vesilahti Hakkila
Mjtunnus:
Rauh.lk:
2
Ajoitus:
historiallinen
Laji:
asuinpaikka: kylätontti
36
Sijainti:
Paikka sijaitsee Vesilahden kirkosta 5,3 km kaakkoon.
Huomiot:
Asutuksen yleisluettelossa v. 1540 kylässä kolme taloa. Kartalla v. 1853 tontilla kaksi taloa.
 
Tontin rajaus 1853 kartan perusteella. Varhaisempaa karttaa ei löytynyt. Kylätontti
Mantereenjärven länsirannalla, noin 450 m Höllilästä pohjoiseen, maantien itä-
puolella. Aluetta ympäröi pellot, paitsi etelä-lounaasta,jossa kyläasutusta.
Vanhan tien länsipuoliset tontit todennäköisesti tuhoutuneet, itäpuolella vielä säilynyttä aluetta.
 
Tien länsipuolella on edelleen pystyssä hevostalli harmaakiviperustuksella (ei enää käytössä). Tien länsipuolella hevostallista etelään on aiemmin sijainnut vastaavalla perustuksella varustettu navettarakennus, joka paloi 1960-luvulla. Sen kiviperustan kivet siirrettiin Taipaleenjoelle 1990-luvulla. (Elina Ikkala Hakkilassa kertoi) Nykyään tontti on tasattu ja sitä käytetään lähinnä kasvimaana.
Kylätontin koillisosassa on vanha kivijalka (8x12m) jonka keskellä on tulisija
(2x2x0,7 m).
 
Em. kivijalasta 15m etelään on vanha kivistä ladottu holvikellari talon perustuk-
sessa. Tämän talon perustuksen koko on 14x7metriä, sisältäen 4x6 metrin kokoisen lisälaajennusosan.
Tontin kaakkoisreunalla on uudehko asuinrakennus (ehkä 70-lukua), jonka piha-maa suhteellisen luonnonvarainenoin Joitakin vanhoja rakenteita todennäköisestijäljellä, vaikkei maan päälle näykään.
 
Hakkilan kylätontin eteläpuolella olevassa metsässä on 9x27 m kokoinen har-
maakiviperusta ja siinä tulisijan jäänteet (kooltaan 4x4x1 m). Kyseessä on vanhan
muonamiehentalon jäänteet. Talossa oli aikoinaan 12 huonetta ja se paloi 1960-luvun alkupuolella. (Elina Ikkala Hakkilasta kertoi).
 
 
  • Kävijälaskuri


    verkkosivut yritykselle