Dirik Persson S.noin 1560 K.1646  Kuka oli Dirik Persson, muuta kuin minulle isosän isoisä 11 sukupolven takaa Isäni äidin sukupuusta :https://sukujuuret.vuodatus.net/sivut/esivanhempiani-taulu-ii

S ilmeisesti Hämeenkyrö. V ratsumies Hämeenkyrön Ikaalisten Kurkelassa Didrik Persson ja todennäköisesti puolisot olivat Brita ja Malin Eriksdotter.

Ratsumies, kirjuri. Ikaalinen. Ei itse käyttänyt Tiirikka Pietarinpoika eikä Tuuri sukunimeä. Vasta myöhemmin osa jälkeläisistä otti Tuuri-nimen käyttöön. Hänen vanhemmistaan eikä sisaruksistaan ole tietoa.

• Didrik Persson oli tyypillinen ammattiratsumies, hän aloitti palveluksensa Knut Jönssonin (Kurck) johtamassa hovi-lipustossa 1589 kahdella hevosella. Kun aikoinaan keräsin tietoja ensimmäisistä satakuntalaisista rälssittömistä ratsutalollisista, pidin mahdollisena, että hän oli yksi niistä monista ruotsinmaalaisista ratsumiehistä, joita tuli Suomen ratsuväkeen Venäjän-sodan aikana. Hänellä ei ollut mitään perittyä omaisuutta Suomessa. Hänen vaimonsa Brita osti 1601, miehensä ollessa sotaretkellä, Ikaalisten Kurkelan kylän kolme taloa (Lisäys: Tiirikka, Tuuri, Pöllö), jotka oli 1596 läänitetty Didrik Perssonille ratsupalvelusta varten (Hämeenkyrön käräjät 14.10.1601, KA 222a:113v).
• Didrik Persson oli ainakin kolmesti naimisissa. Hänen uransa oli samankaltainen kuin Karkun Rainion Hans Jönssonin, joka oli Ruotsista kotoisin päätellen siitä että hänen ensimmäinen ratsupalvelijansa oli nimeltään Måns Elofsson. Molemmat palvelivat hovilipustossa, hankkivat ratsupalveluksen kautta huomattavan maaomaisuuden Suomessa ja molemmat näyttävät avioituneen aatelistaustaisen suomalaisen naisen kanssa.
• ...varmaa on että Didrik Perssonilla oli sinetissään Stiernkors-suvun vaakuna, vieläpä erittäin tarkasti kuvattu. Summa summarum: sinettikuvion selvää todistusta ei voida noin vain kieltää, mutta mitään johtopäätöksiä siitä ei voida tehdä, jollei uusia lähteitä tule esille.

• Ylä-Satakunnan alikirjuri v.1581 2338;27
• Rästiverojen kerääjä 1582-1588 2339;44
• Muinoin kihlakunnankirjuri 2339;13
• Kuitti kuukausimuonasta 1588 -1590 2339;52
• Kirje Wiikin Erik Simonpojalta, jonka osoitteessa hänen mainitaan nyt olevan Turussa 2339;47
• Sitten se kuuluisa sinetti: löytyy Uudenmaan voudintileistä muutamasta kuitista
• Päiväys on 19.8.1592 Kuitteja on 3: 3468;118, 3468;125 ja 3468;126. (aika suttuista tekstiä tosin)
• Hän on parin muun kanssa ostamassa heiniä lähetettäväksi Narvaan.
• Hän ratsastaa nuijasodan aikana ja sen jälkeen Antti Laurinpojan lipppueessa
• Katselmus 1597 WA 40 MR 1597/3. Ja Antti Laurinpojan hovilippueessa
• WA 40 MR 1597/20.
• SAY Ikaalinen 1600-1619 s. 18 (Kurkela: Tiirikka, Tuuri, Pöllö) https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=5737214953&aineistoId=3606731260
• Liisa Rajala SukuForum:https://suku.genealogia.fi/showthread.php?t=28501

Sukupuussani on 5 sukupolvea Tuureja on sukupuussani suorassa esi-isälinjassa.

Isoisän isoisä 12 sukupolven takaa, suorassa polvessa Äidinäidin sukujuurista :https://sukujuuret.vuodatus.net/sivut/esivanhemipiani-aidin-aidin-sukuhaarat

Kanta-isä tähän sukuhaaraan Erik Svensson, kaikkiaan 5 sukupolvea Katteluksia ja sitten Tallqvisteja kuuluu sukupuuhuni.

Nämnd mellan 1544 och 1583 i Mädan, Nordingrå (Y).

Erik Svensson 1505?-1583 Född omkring 1505. [1] Underlagsman. Bonde 1544 - 1583 i Mädan 6, Nordingrå (Y). [1] Död 1583 i Mädan, Nordingrå (Y). [1] Gifte och barn. Gift Brita NN. Född omkring 1520. [1] Kristoffer Ersson. Född omkring 1550 i Mädan, Nordingrå (Y). [1] Bonde 1585 - 1595 i Mädan 6, Nordingrå (Y). [1] Erik Svensson. Född omkring 1505. [1] Död 1583 i Mädan, Nordingrå (Y). [1] Underlagsman. Bonde 1544 - 1583 i Mädan 6, Nordingrå (Y). [1] Källor 1. Per SundinPersonregister Efternamnsregister Ortsregister Lars Ohlsson Huddinge 2014-04-03 -- kl: 10.00
Framställd 2014-04-02 av Lars Ohlsson med hjälp av Disgen version 8.2d. Startsida.

Sven. Syntynyt 1535. Kuollut 1610 Karjalohja,Kattelus. Syntyperä tuntematon, k. n. 1610 [Wil12, p. 155 TAB. 1; Kiu68, s. 232; SAY].

Katteluksen aluksi yhden, sittemmin kolmen talon isäntänä n. 1586...1610. Sven Erikinpoika oli jo 1566 länsigöötanmaalaisen jalkaväkiampujien lippukunnan päämies (kapteeni, knektshövidsman).

Lippukuntaan kuului 265 miestä Kindin kihlakunnasta. Oli läsnä Varbergin linnassa 1566-67 ja Bohusin piirityksessä 1566 sekä mukana retkellä tanskalaisia vastaan Itägöötanmaalle 1568. Palveli Gullbergin linnoituksella 1570-72.

Omisti apuveroista vapaan maatilan (en Hogenskild Nilssons (Bjelke) gård). Saapui Suomeen 1576. Oli uusmaalaisen Olavi Erkinpojan lippukunnan 1. neljänneksenmestari 1578...1585 (?), saman osaston päämies 1586...1593. Käskynhaltijan, kreivi Axel Leijonhufvudin ampujien päämies helmikuussa 1590 Pyhtään leirissä. Lippukunta oli muodostettu 1591 uudelleen Turun, Raaseporin ja Porvoon lääneistä (500 miestä) ja palveli Viipurin linnassa. Päämiehenä edelleen 1595...1599, v.m. vuonna karjalaisen osaston johdossa.

Osallistui sotaan Venäjää vastaan ja oli 1601...1603 Pärnussa, 1605 Haapsalussa ja 1610 Räävelissä. Sai 2.4.1586 kreivi Axel Leijonhufvudilta vapautuksen kaikista apuveroista yhteen Katteluksen kylän neljästä talosta. Sai 3.10.1605 kaksi Katteluksen kylän taloa vapaaksi ulosteoista (maksuista) niin pitkään kuin hän on käytettävissä kruunun palvelukseen.

Eli vielä 1613 “vanhana nihtien päämiehenä” (gammal knektehövidsman). Suomen asutuksen yleisluettelo ilmoittaa kuitenkin jo 1611 isännäksi pojan Nils, mutta omistajaksi Sven Erikinpojan lesken [VA 3560], joten kuollut n. 1610.

[Kiuasmaan ja Wilskmanin tiedot sotilasurasta ovat osittain ristiriitaisia. Lisäksi Kiuasmaa väittää, että em. verovapaus 2.4.1586 koskee maaomaisuutta Kaarinassa! Sven Erikinpojasta löytyy tietoja Raaseporin linnan tileistä.]

Lähde: Matti Mäkelä - Karjalohjan Kattelus. –Puoliso Margareta. Syntynyt 1550. Kuollut 1630 Karjalohja,Kattelus. Miehen kuoltua leski Margaretalla oli elinajakseen hankittu verovapaus tilaansa Kattelukseen. Niinpä hän esiintyikin tilan omistajana, vaikka poika ilmaantuu toisinaan veroluetteloihin veron maksajaksi. Vuonna 1624 kannettiin ylimääräinen karjavero ja sen vuoksi on talojen karjat ja kylvömäärät merkitty verokirjoihin [VA3628c].

Verottaja on kirjannut luetteloon " Hustru Margretta, Saligh Sven Erichssåns Enkia hafuer H. K. M.z wår Allernådigaste Herres Bref Dateradt Baresunddhen 7. Maij etc Åhr etc 1614 Lÿdandes att hon skall niudta ochbehålla sijn Gårdh Kattelus Qwitt och fhrij så lenge hon är Enckia för sijn käre framledne Mans Troghen Tienstt för alle åhrlighe uttlagår, doch liquell hafuer hon låttit upteckna sijn Boskapp till H. K. M.tz godhe betenckjande." ("Vaimo Margaretalla, Autuaan Sven Erikinpojan leskellä on Hänen Kuninkaallisen Majesteettinsa meidän Kaikkein armollisimman Herramme Barösundissa 7. Toukokuuta 1614 päivätty kirje, jonka mukaan hänen tulee nauttia ja pitää talonsa Kattelus vapaana ja maksuttomana rakkaan edesmenneen Miehensä uskollisen palvelun vuoksi kaikista vuotuisista veroista niin kauan kuin hän on leski, kuitenkin joka tapauksessa hän on antanut merkitä muistiin karjansa Hänen Kuninkaallisen Majestettinsa hyvään harkintaan.")

Margaretan karjaluettelo sisälsi hevosen, tamman, 15 lehmää, 3 hiehoa, 4 härkää, 2 nuorta härkää, 2 nuorta nautaa, sonnin, 8 lammasta, 2 vuohta, 3 sikaa, 3 nuorta sikaa ja kylvömäärän 4 tynnyriä.

Kylän toinen isäntä Michell Henderssån (talo C) omisti tamman, kaksi härkää, 4 lehmää, hiehon, nuoren naudan, 3 lammasta, 2 vuohta ja kylvi 2 tynnyriä. Kylän yhteisestä kylvöstä 6 tynnyriä voidaan summittain arvioida viljellyksi peltoalaksi 6...9 ha. Viljatynnyri veti tuolloin n. 145 litraa. Karjavarallisuus kertoo hyvistä niittymaista. Margaretaa selvästi varakkaampia olivat Karjalohjalla Sammatti mukaanlukien vain Kourjoen Hans Nielsinpoika, Immolan Larss Nielsinpoika, Saarenpään Jesper Nielsinpoika jja Mailan Olef Michelinpoika.

Samalle tasolle ylsivät Kuusian Niels Michelinpoika ja Lohilammen Jacob Nielsinpoika. Lohilampea ja Mailaa lukuunottamatta nämä tilat varustivat ratsumiehen. Lisäksi ratsumiehen varusti Långvikin Sigfredh Andersinpoika, joka oli Margaretaa selvästi varattomampi. Katteluksen talo C (Michel Hendrichinpoika) oli tuolloin karja- ja kylvövarallisuudeltaan pitäjän hyvää keskitasoa.

Lähde : Matti Mäkelä - Karjalohjan Kattelus, oma kustanne

Lähde allaolevaan tekstiin löytyy seuraavasta linkistä:

https://juhansuku.blogspot.com/2008/03/isovihan-aikaan-karjalohjalla.html

Isovihan aikaan Karjalohjalla

Eräs esi-isäni, Sven Eriksson, tuli Karjalohjan Katteluksen taloon D vuonna 1586. Hänestä tuli järjestyksessä neljäs nimeltä tunnettu isäntä. Huhtikuussa 1586 kreivi Axel Leijonhufvud antoi Svenille vapautuksen kaikista apuveroista yhteen Katteluksen kylän neljästä talosta. Vuosien kuluessa ruotsalaissyntyinen Sven Eriksson hoiti tilaansa ilmeisen menestyksellisesti ja lopulta kaikki Katteluksen talot joutuivat hänen haltuunsa. Näin muodostui Katteluksen ratsutila eli rustholli. Hänen jälkeläisensä, jotka käyttivät Dahlman -sukunimeä, hallitsivat sitten tilaa aina 1700-luvun lopulle saakka.

Hieman kauempana sijaitsevan Katteluksen rusthollari Sven Nilsson, edellä mainitun Sven Erikssonin pojanpojan poika, joutui myös ryöstelyn uhriksi. Kuusian kylässä sotajoukot oleskelivat kaksi yötä pelloilla ja tuhosivat samoin tein ruissuovat ja veivät mennessään kaikki eläimet, niin ettei "sorkkaakaan jäänyt". Myös Lönnhammarissa hävitys oli perusteellinen. Huono onni oli myös Lohjan Vohloisten kartanonomistajalla, herra Rehbinderillä. Tämän palvelusväki vei suurin vaivoin irtainta turvaan Kattelukseen, mutta siellä tavarat joutuivat venäläisten käsiin. Saman vuoden syksyllä näissä kylissä kylvöt jäivät väliin, koska vetojuhtia ei yksinkertaisesti ollut. Näin elämä kylissä oli lähes sietämätöntä vielä vuosia eteenpäin.
 

Näistä viimeksi mainituista tiedoista voidaan muuten päätellä, että Katteluksen ratsutila oli siirtynyt isältä pojalle tuossa vaiheessa eli Sven Nilsson oli luovuttanut isännyyden pojalleen Nilsille. Syynä tähän oli mitä ilmeisemmin isä Svenin vanhuuden heikkous. Hänen kerrotaan mm. pyörtyilleen usein ja eräässä oikeusjutussa vuodelta 1723 todetaan, että hänen puheisiinsa ei voitu luottaa. Sven Nilsson joutui useasti oikeuteen Isovihan aikaisten tapahtumien takia ja välillä Katteluksesta tulee jopa Tallaan rusthollin augmentti eli aputila. Vielä vuonna 1725 ei Katteluksessa ollut yhtään hevosta ja edellisenä vuonna Nils Svensson olikin oikeudessa hollikyytivelvollisuuksiensa laistamisesta. Sven Nilsson kuoli 1729 ja hänen jälkeensä alkoi vuosikymmeniä kestänyt perintöriita Katteluksen tilasta.

Katteluksen aluksi yhden, sittemmin kolmen talon isäntänä n. 1586...1610. Sven Erikinpoika oli jo 1566 länsigöötanmaalaisen jalkaväkiampujien lippukunnan päämies (kapteeni, knektshövidsman).

Lähde: Matti Mäkelä - Karjalohjan Kattelus. –Puoliso Margareta. Syntynyt 1550. Kuollut 1630 Karjalohja,Kattelus. Henrik. Kuollut 1650 Karjalohja,Tallnäs. Rusthollari.

Taulu 305

Äitini isänsukupuusta :https://sukujuuret.vuodatus.net/sivut/esivanhempani-aidin-isan-taulu-iv

Minä> Kirsti Linnea (your mother)> Kaarlo Artturi Heiniö→ (her father) > Kaarlo Rudolf Heiniö (his father)> Kaarlo Henrik Henriksson(his father) > Maija Stina Kallentytär Klemola (his mother)>Kaarle Juhonpoika Klemola (her father)>Juho Juhonpoika Klemola (his father)>Kaisa Tuomaantytär Klemola (his mother)>Kaisa Heikintytär Birkman  (her mother)>Sofia Alexsdotter Tavela (her mother)>Valborg Clasdotter Sorola  (her mother)>Annan Johanneksentytär Hauhainen  (her mother)>Johannes Heikinpoika Agrocola (her father)>Henricus Olai Rödh (his father)>Olof Jacobsson till Bollstad (Stubbe) (his father)>Jacob Olofsson Bollstad (Stubbe)(his father)>Olof Jacobsson till Bollstad (his father)>Jeppe OlofssonStubbe  (his father)

Sukupuussani on 6 sukupolvea Stubbeja

Lähde: https://juhansuku.blogspot.com/2007/09/inkoon-nimismies-jeppe.html

Inkoon nimismies Jeppe

Hänen poikansa Olof Jakobsson (Jeppe on lyhytmuoto Jakobista) riiteli laamanninoikeudessa 1457 Degerön yökunnan asukkaiden kanssa Hästholmenista ja sen kalastusvesistä. 1495 hän sai omistusoikeuden maalle Grottebackassa ja 1501 maalle Bredslätissä, Siggbölessä ja Degerbyn Strandissa. Olof eli vielä 1513, jolloin valtionhoitaja myönsi hänelle oikeuden itse kantaa veronsa tiloiltaan Ytter- ja Överbollstadissa, sekä tiloilta Bredslätissä, Siggebölessä ja Degerbyn Stubbölessä.

Olofin lapsia olivat ainakin seuraavat;

Kuvassa alivouti Olof Jakobssonin sinetti, jossa suvun vanhin tunnettu vaakuna. Olof oli em. Jakob Olofssonin poika ja hänet mainitaan eri yhteyksissä vuosien 1560-1572 välillä.

Lähde:https://juhansuku.blogspot.com/2011/10/stubbet-inkoosta.html

"Kaikille kunnon miehille, jotka tämän kirjeen näkevät, ilmoitan minä Joppe Olavinpoika, talonpoika Inkoon pitäjästä, viime hetkinäni antaneeni vaimolleni Kristiinalle ja lapsilleni ikuisiksi ajoiksi jakamattoman maan ja talon, jotka minä itse isäni kuoleman jälkeen, Jumala hänen sieluaan armahtakoon, olen ostanut ja hankkinut, ensinnäkin 2 1/4 veromarkkaa maata, samoin kolme uutta niittyä, yksi Långvikissä, yksi Godesbölessä, jotka kutsutaan Hinzen niityiksi, ja kolmas, Spangensuon niitty, jakamattomana; ja toisista niityistä hän omistaa osan peltojen suhteessa. Samoin annan mainitulle Kristiinalle ja hänen lapsilleen päällysvaatteita, jotka on käsitelty talilla[?], ja annan pojalleni Olaville kolmitalvisen varsan. Nämä edellämainitut olen suonut ja antanut hänelle jakamattomina nautittavaksi ja käytettäväksi hänen lastensa kanssa, ja pyydän kaikkia kunnon miehiä, jotka käyttäytyvät lain ja oikeuden mukaan, että he Jumalan ja minun onnettomien rukousteni takia auttaisivat häntä niin kuin oikein on, saadakseen palkkansa kaikkivaltiaalta Jumalalta, joka kaikki hyvät teot armollisesti palkitsee. Ja tämän kirjeen varmemmaksi vakuudeksi ja paremmaksi varjelukseksi painan sinettini tämän kirjeen selkäpuolelle, ja kirje on kirjoitettu Herran vuonna 1479 edellä mainitussa Inkoon pitäjässä; ja vielä varmemmaksi vakuudeksi ja todistukseksi otan rippi-isäni herra Ragvaldin, Mikko Grotten ja Olavi-leipurin todistajiksi, jos Jumala suvaitsee kutsua minut." (Suomen historian dokumentteja I. Otava, Helsinki 1968, kohta 101, s. 136-137).

Stubbet Inkoosta

Sinetti Inkoosta; Kansalliarkiston pergamenttikokoelmasta vuodelta 1447

Länsi-uusimaalainen Inkoon pitäjä (ruots. Ingå) mainittiin nimeltään ensimmäisen kerran asiakirjoissa vuonna 1335. Nimen arvellaan tullen siitä, että joku Inge sai joen nimettyä itsensä mukaan, Inge å, Ingen joki.

1400-luvulla löydetään Inkoosta eräs suku, joka myöhemmin käytti samanlaista lenkistä roikkuvaa metsästys-torvivaakunaa, kun naantalilainen Jägerhorn af Storby –suku. Tapio Vähäkangas arvelee, että suvuilla voisi olla yhteinen esi-isä, sillä Jägerhorn af Storbyn kantaisä oli eräs Jowan (Jöns) Filpunpoika, rälssimies joka mainittiin Maskussa 1405, samoihin aikoihin, kun Inkoossa mainittiin eräs Olof Filpunpoika.
Tämä Olof Filpunpoika osti Inkoossa 1400 1,5 veromarkan maat, jonka myyjä halusi takaisin 1409. Tutkintakäräjillä 1405 Olofilta peruutettiin (otettiin verolle) Inkoon Kullasta rälssimaata 3,5 veromarkan edestä.

Suvun ensimmäinen tunnettu jäsen Olof Andersinpoika (tai Andreaksenpoika) mainittiin Inkoon Bollstadissa 1447, joka myös on kylän ensimmäinen maininta asiakirjoissa. Olof oli ostanut 2,5 veromarkan edestä maata. Koska poikansa Jakobin maanomistusvahvistus osoittaa, että Olof oli perinnyt vain yhden veromarkan maat - ostomaansa lisäksi - Bollstadissa, lienee hän ollut kotoisin muualta. Kotikylä oli ehkä Inkoon Stubböle, josta jälkeläiset 1600-luvulla muodostivat Stubbe-nimensä.
Olofin puoliso oli nimeltään Karin (Kadrin) ja hänetkin mainitaan vain yhden kerran asiakirjoissa, käräjillä Inkoossa heinäkuussa 1453, kun hän haki oikeutta sitä vastaan, että häneltä oli yritetty riistää yksi mökki Inkoon Stubbölessä. Pari lahjoitti Inkoon kirkolle pienemmän Ramsjön saaren, jonka jälkeläiset saivat takaisin 1534. Olofilla ja Karinilla oli pojat Jakob Olofinpoika (Jeppe Olofinpoika) ja Olof Olofinpoika.

. https://www.adelsvapen.com/genealogi/Stubbe_nr_72

Henrik Jacobsson Speitz; on 11 isoisän isoisä suorassa polvessa minulle äidinisän sukupuusta:

https://sukujuuret.vuodatus.net/sivut/esivanhempani-aidin-isan-taulu-iv

Lainlukija, Hauhon ja Hollolan kihlakunta, Liuttulan isäntä Heikki mainitaan 1578 Hogenskild Bjelken kirjurina,Lagläsare, Alilaamanni.

Hämeen Historia II, Hämeen Heimoliitto, Eino Jutikkala päätoimittaja, 1957: s. 268 Alilaamanni Henrik Jaakonpoika, ritarihuoneeseen kirjoittamattoman Speitzien rälssisuvun kantaisä, muodosti 1500-luvun loppuvuosikymmeninä Sääksmäen Liuttulan kylään neljästä talosta kartanon (vaimon perintömaita), jota hänen jälkeläisensä yli kahden vuosisadan ajan omistivat. Hän nautti maata aluksi läänityksenään, mutta sittemmin vain ratsupalvelusta vastaan, eikä siitä tullut säteriä.
Speitsit eivät ole olleet aatelisia

Henrik Jaakonpoika (Speitz-sukua). Anna Hogenskildin vouti Männäisten ja Lahisten kartanoissa v:sta 1574, sen ohessa hänen poikansa Hogenskild Bielken kirjuri Nyynäisissä, (1580), Ala-Satakunnan lainlukija 1584, 1586-90, 1593-96, 1598-99, Hollolan 1580-81, 1588-89, 1591-94, Maskun 1591-92, Sääksmäen 1595-97. Pohjois-Suomen alilaamanni 1591, 1593-95, 1598. Ala-Satakunnan lainlukija 1600-05, Hollolan 1600-05. Omisti Sääksmäen Liuttulan, Lempäälän Innilän ym. tiloja. K. 1606. Sin. III: 41. Ramsay, Frälsesläkter, s. 413. Renvall, Tuomarinviran hoito, s. 92. Jutikkala-Nikander, Suomen kartanot ja suurtilat III, ss. 124, 151, VA: 4176: 55, 4156: 22, 1369: 67. Hausen, Bidrag V, s. 114. Ödberg, Om Hogenskild Bielkes moder II, s. 23.

https://juhasinivaara.fi/sinetit1600/lainlukijat/lainlukijasukuja.htm

 Henrik Jabobipojan poika; Hartvig (Hartikka) Henrikinpoika Speitz (1591 Liuttulan kartano, Rantoo, Sääksmäki – 1651) oli suomalainen lainlukija, joka käänsi suomeksi asetuksia. Tiettävästi hän sai valmiiksi myös koko Ruotsin valtakunnan lain suomentamisen, mutta työ jäi käsikirjoitukseksi, joka on kadonnut.^[1]

Speitzin vanhemmat olivat hyvin suomen kieltä taitava lainlukija ja alilaamanni Henrik Jakobinpoika ja Margareta Thomasintytär. Hän opiskeli  Wittenbergi yliopistossa, mutta hänen ei tiedetä suorittaneen yliopistotutkintoa. Speitz toimi 1623–1624 Vehmaan ja Maskun lainlukijana, mutta joutui laamanni Petrus Wigeliuksen kanssa kiisteltyään erotetuksi virasta ja hankki sen jälkeen elantonsa perintötiloiltaan, joita oli Sääksmäellä, Paraisilla ja Lempäälässä.

Virkaeron jälkeen Speitz paneutui lainsuomennostyöhön. Ensimmäiseksi hän suomensi 1620-luvulla Kustaa II Aadolfin vuonna 1621 antamat sota-artiklat. Hän painatti vuonna 1642 omalla kustannuksellaan artikloista laitoksen, jossa olivat rinnakkain ruotsinkielinen alkuteksti ja hänen oma suomennoksensa. Seuraavana vuonna hän julkaisi samanlaisen kaksikielisen laitoksen eräistä vuoritoimeen liittyvistä asetuksista.

Pian Speitz hävisi perintöriidan Turun hovioikeudessa ja julkaisi katkeroituneena hovioikeutta vastaan suunnatun kirjelmän vuonna 1645. Hän sai siitä kuolemantuomion, jonka kuningatar Kristiina  kuitenkin muutti kuuden vuoden vankeudeksi. Loppujen lopuksi Speitz istui tuomiostaan vain pari vuotta. Vankeusaikanaan hän suomensi Kirkkokaarta lukuun ottamatta koko Ruotsin valtakunnan lain. Sitä ei julkaistu, ja käsikirjoituskin on kadonnut.

Hartikka Speitz esiintyy Väinö Voipion näytelmässä Aateloitu.

Lähteet: Wikipediasta Geniin.