tiistai, 23. tammikuu 2024

Kurki-Suku

Aatelinen, sittemmin vapaaherrallinen ja kreivillinen Kurck-suku 

Lainauksia Rovasti Tapio Vähäkankaan artikkelista  "Jeppe Kurjen esivanhemmat ja jälkeläiset"

Koko tarina löytyy linkistä https://web.archive.org/web/20071026220651/http://www.genealogia.fi/vsk/44/v35-77.pdf

Wikipedia  https://fi.wikipedia.org/wiki/Laukon_Kurki-suku

Laukon kartano : https://www.laukonkartano.fi/laukko/kurjet/

Kurki tai Kurck-suku on vanhaa suomalaista aatelia, jo laamanni Jacob Kurck:n isä omisti maata Vesilahdella. Suvun jäsenet kaukaiselta keskiajalta ovat olleen huomattavissa asemissa Suomessa ja Ruotsissa.

Keskimmäinen Kurki-suku näyttää polveutuvan vuosina 1362–83 vaikuttaneesta Jakob Kurjesta, mutta välipolvien selvittely on työläs tehtävä. Anthoni pitää Kurki-suvun esittelyssä Jepen tuntemattoman isän vanhempina Herman Svärdiä ja Jakob Kurjen tytärtä. Jakob Kurjen äidin isänä hän pitää laamanni Jakob Andrissanpoikaa. Tämän pojaksi hän asetti vuonna 1353 manitun Magnus Jakobinpojan. Myös Odygd-suku oli yhteydessä Svärd–Kurki-sukuun. Perusteluna hän käyttää tietoa, että Jakob Andrissanpojan omistama Ulvilan Sunniemi kuului 1400-luvulla Svärdeille ja Odygdeille. Häneltä
vain on jäänyt huomaamatta, että Filpus Karlinpoika (Odygd eli Jägerhorn) oli pantannut Olof Svärdille kaksi osaa Sunniemestä, 15 ts.veljenosan, ja Svärdeillä on siis ollut sisarenosa. Jacob Andrissaninpoika S.noin 1331 ( Oma Huomautus! 19 sukupolven takaa isoisän isoisä ; äidin sukupuusta)  Jacob Kurki  1363-82  (Oma huomautus! Äidin sukupuusta  I serkku 17 sukupolven takaa)
Laamanni tunnetaan kuitenkin varmuudella vasta 1331–47.17  

Kurki-tarinat
Jeppe Kurjen aikana Laukosta tuli suvun pääpaikka. Hänen poikaansa Klaus Kurkeen on liitetty Elinan surma -balladi. Sillä ei todennäköisesti ole ollut mitään todellisuuspohjaa, koska samansuuntaista kansainvälistä satua on kerrottu muistakin merkkisuvuista Suomessa.37 Balladin syntyessä 1500-luvun ensimmäisellä puoliskolla Laukon ympärille on alkanut kertyä tarina-aineistoa. Silloin on muistettu hyvin piispa Arvid Kurjen isän, Klaus Kurjen nimi.Perimätieto Vesilahdelta kertoo Matti Kurjesta, joka olisi siihen aikaan, kun venäläiset ja ruotsalaiset kilpailivat Hämeen omistuksesta, ts. Hämeen ristiretken aikoihin, voittanut venäläisen Pohdon ja saanut siitä hyvästä Ruotsin kuninkaalta omakseen Laukon.38 Vasta kirk-
koreduktion jälkeen kuninkaalla oli merkittävästi maata, jota hän saattoi lahjoittaa ansioituneille sotasankareille. Tästä syystä tarinan syntyaika tunnetussa muodossaan on ajoitettava 1500-luvulle samoihin aikoihin, jolloin Elinan surma -balladikin liitettiin Laukkoon. Perimätiedolla on kuitenkin saattanut olla jokin lähtökohta, joka ei kuitenkaan ole dokumenteilla todennettavissa. Se saattaa olla Kurkien vanha omistus Laukossa.
Myös Pirkkalan Nokia on liitetty tarunomaisiin Kurkiin. Kurkien omistuksesta Nokialla ei ole mitään kirjallista todistetta, toisin kuin Laukosta. Kun Pirkkalassa ja aina Lapissa saakka tarina on tunnettu ja liitetty juuri Nokiaan, menee perimätieto todennäköisesti täälläkin asiakirjatietoja kauemmaksi. Kertomuksen kohde on saattanut siirtyä Nokialta Laukkoon. Lainautumista toisin päin ei voida ajatella, koska lappalaisten ja Lapin pirkkalaisten keskuudesta on 1500- ja
1600-lukujen vaihteessa merkitty muistiin perimätietoa Nokian Kurjista.39 Sinne se on kulkeutunut pirkkalaisten mukana. Ei voida ajatella, että lappalaiset olisivat sepittäneet tarinan Nokian Kurjista. Siksi tarinan syntyminen Lapissa ja kulkeutuminen sieltä Pirkkalaan ei ole mielekästä. Lappalaiset kertoivat, että eräs pirkkalaispäällikkö, joka eräiden tietojen mukaan oli ollut nimeltään Matti Kurki, oli karkoittanut heidät nykyisille asuinsijoilleen. Ei yksi mies eikä sukupolvikaan sellaiseen ole kyennyt, mutta tarinan sisältö vastaa silti todellisuutta,vaikka yksinkertaistaakin tapahtumien kulkua. Pirkkalaisverottajien keskuudessa on varmasti ollut joku johtaja, joka on myöhemmin yhdistetty Kurkiin. Nimi Matti Kurki ei voi olla oikea siksi, että varhaisella keskiajalla ei yleensä ole ollut käytössä nimipareja. Yhden ihmisen identifioimiseksi riitti silloin yksi nimi. Matti ei koskaan esiinny historiallisena aikana ristimänimenä siinä suvussa, josta tässä on puhe. Kurki on ollut yleinen lisänimi Satakunnassa, eikä sukujen keskinäistä yhteyttä voida osoittaa. Silti perimätietoa ei ole syytä täysin torjua
pelkkänä satuna. Jotakin pohjaa siinä voi olla. Pantakoon merkille, että Svärd–Kurki-suvussa Pohjanmaan tuomarin virka kulki ”perintönä”. Niklis Kurjen appi oli Korsholman linnan isäntä. Niklis on saattanut tutustua häneen Pohjanmaalla. Nämä seikat voivat viitata vanhojen Kurkien johtoasemaan jo varhaisella keskiajalla ja siihen arvonantoon, jota Pohjanmaalla ja Perä-Pohjolassa tunnettiin heitä kohtaan sukupolvesta toiseen. Jakob Kurjen maaomistusten laajuus Vanajaveden ympäristössä kertoo sekin selvästi hänen ja hänen sukunsa poikkeuksellisesta asemasta senaikaisessa yhteiskunnassa.

Jeppe Kurjen avioliitto ja lapset
Jeppe Kurki esiintyy Klaus Lydekenpoika Djäknin ( Huom Oma Huomautus !Äidin sukupuusta 16 sukupolven takaa isoisän isoisä )vävyjen joukossa 22.1.1435.4 Avioliiton solmiamisaikaa on aikaistettava ainakin 10 vuodella, koska hänen ja Karin Klauntyttären poika Klaus Kurki oli jo vuonna 1456 saavuttanut kihlakunnantuomarin aseman. Serkun Henrik Svärdin avioituessa 1418 Birgitta Klauntyttären (Djäkn) kanssa3 hän oli tapahtumaa todistamassa, muttei ilmeisesti vävynä vaan sukumaan luovutuksen hyväksyjänä. Karin Klauntytär asui leskeksi
jäätyään kotikartanossaan Nyynäisissä.42
Lapsia:2 Klaus Kurki (T. 1); Anna Jakobintytär (T. 2); Birgitta (T. 3); Karin Jakobintytär (T. 11).

Klaus Kurki. Vanhemmat: Jeppe Kurki ja Karin Klauntytär. Syntynyt noin 1425. Ylä-Satakunnan kihlakunnantuomari 1456–77.43 Maaoikeuden jäsen 1466.44 Erik Akselinpojan (Tott) voutina Turun linnassa vuoteen 1457 saakka, jolloin joutui luovuttamaan tehtävät Krister Bengtinpojalle (Oxenstierna).45 Satakunnan vouti 1463 appensa Jöns Olofinpojan puolesta.46 Sääksmäen vouti 1470.47 Elossa 4.8.1477, mutta kuollut ennen 28.1.1479, koska Erik Ragvaldinpoika (Fargalt) oli sil-
loin Ylä-Satakunnan tuomarina.48 Koska Klaus Kurki oli Ylä-Satakunnan tuomari, on hänen täytynyt asua Laukossa. Vaakuna: miekka poikittain kolmen tähden välissä.49 Elinan surma -balladi kertoo Klaus Kurjesta. Sillä tuskin on mitään
historiallista pohjaa, sillä samantapainen kansainvälistä lainaa oleva satu on liitetty myös hänen äidinisäänsä sekä Halikon Horneihin ja Louhisaaren Flemingeihin.50
Puoliso56 Elin Jönsintytär (Stenbock).
Lapsia:
Arvid Kurki. (Oma huomautus äidin sukupuusta  2. serkku 15 sukupolven takaa) Syntynyt noin 1460, koska oli jo 1486 bacchalaureus ja seuraavana vuonna lisensiaatti Pariisissa.51 Mainitaan kotimaassa maisterina 1488. Kävi tuolloin Tallinnassa järjestelemässä siellä kuol-
leen äidinisänsä perintöä.52 Kaniikki ja Turun kirkkoherra 1490.53 Dekaani 1506.54 Valittiin dekaanin virasta 1510 Turun piispaksi. Mainitaan electuksena 15.7.1510. Vihittiin virkaan 4.10.1511.51 Ohitti vaalissa tuomiorovastin ja arkkiteinin. Syynä oli ilmeisesti se, että piispan virka oli lyhyen ajan sisällä joutunut moneen kertaan täytettäväksi eikä piispan pöydällä ollut varoja paavin kuuriaan maksettaviin vahvistusmaksuihin. Vaalikollegiona toiminut Turun tuomiokapituli on silloin arvioinut dekaani Arvid Kurjen niin varakkaaksi mieheksi, että hän saattaisi käyttää perintörahojaan tähän tarkoitukseen.54 Ehdolla
Upsalan arkkipiispaksi keväällä 1522. Hukkui 23.5.1522 Öregrundin edustalla matkalla Ruotsiin. Arvid Kurjen toimesta Laukkoon on rakennettu kivilinna.55 Arvid Kurki oli eräs Lucia Olofintyttären perijöistä.29 Vaakuna: seisova miekka kolmen tähden välissä ja piispansinetissä miekka.124 Elin Klauntytär. Syntynyt n. 1470. Puoliso viimeistään 1489 Knut
Erikinpoika, Pohjanmaan kihlakunnnatuomari, myöhemmin Satakunnan ja Pohjanmaan laamanni ja valtaneuvos. Heistä polveutuu Ruotsin ritarihuoneeseen introdusoitu Kurck-suku. Ks. esim. Jully Ramsay, Frälsesläkter i Finland.
Poika. Mainitaan 1488 äidinisänsä Jöns Olofinpojan perillisenä.52 Puoliso Aylidz Henrikintytär (Tavast), joka eli 1503.56 Ei aikuisia lapsia.

GabrielKurck.jpg

Gabriel Kurki Laukon herra 1630-1712  Kirja-arvostelu Turunsanomissa  https://www.ts.fi/kulttuuri/1074310033

Sukutaulut:

Kurki%20I.jpg

Kurki%202.jpg

Kurki%20L%C3%A4hteit%C3%A4.jpg

 

 

 

torstai, 18. tammikuu 2024

Paljon uutta taulu 4:n

Löysin monta uutta perhettä ja sukuhaaraa 4:n tauluun. Äitini isän Kaarlo Artturi Heiniön sukutaustoista . Perheestä 84 alkaen uusia sukujuuria.https://sukujuuret.vuodatus.net/sivut/esivanhempani-aidin-isan-taulu-iv

keskiviikko, 27. joulukuu 2023

Yksi Pohjoismaiden maineikkaipia sukuja on Tott-suku

Kansallinen Elämänkerrasto nro V W. Tavastsjärnä, valtioneuvos s 465 Ragnar Rosen Maisteri.

 

Tott-suku oli aikoinaan maineikkaimpia pohjoismaisia sukuja, lähtöisin Skånesta, jossa sen vanhin varmuudella tunnettu jäsen herra Tord Akenpoika mainitaan 1200-luvun lopulla.Hänen jälkeläisensä kolmannessa polvessa  olivat Jaakko Niilolpoika Kyrning( kuol.1361), Lundin arkkipiispa, tunnettu Maunu Eerkinpojan kannattajana tämän Skånepolitiikassa ja Pietari Akselinpoika  (kuol.1376), joka mm osallistui Hansa-kaupunkien kanssa 1370-71 käytyihin tärkeihin neuvotteluihin. Viimeksimainitun poika Akseli  Pietarunpoika (kuol.1446 tai 1447) oli 1397 mukana Kalmarin unionikokouksessa ja tuli 1414 Helsingborgin sekä seuraavana vuonna Varbergin ja Pohjois- Hallandin haltijaksi; viimeksimainittu Ruotsin rajalla sijaitseva läänitys pysyi sittemmin miltei perinnöllisenä lähes vuosisadan ajan Tott- suvun hallussa, muodostaen jo asemansa vuoksi erinomaisen tukikohdansuvun kauas tähtääville valtapyyteille. Kuningas Eerik Pommerilaisen aikana Aksel Herra oli Tanskan vaikutusvaltaisempia miehiä, ja kun kuninkaan asema sittemmin mm Engelbrektin kapinan yhteydessä kävi kestämättömäksi, oli hän niitä ylimyksiä, jotka kauimmin pitivät hallitsijansa puolta.

Oma yhteyteni  Henrik Klaunpoika Totti :n 13 sukupolven takaa.

Henrik KlassonTott oli naimisissa Kaarina Maununtyttären tyttären Sigrid Eerikintytär Vaasan kanssa. Sigrid Vaasa oli Ruotsin kuninkaan Eerik XIV n ja hänen puolisonsa Kaarina Maununtyttären tytär.

 

Dynastihistoria: Bröllop med omaka brudpar, vigseln mellan Erik XIV och  Karin Månsdotter
Dynasthistoria: Bröllop med omaka brupar, vigseln mellan Erik XIV och Karin Månsdotter

https://kansallisbiografia.fi/kansallisbiografia/henkilo/519

https://www.vaunuhistoria.fi/Site/Data/823/Files/kaarina_fi.pdf

Sigrid_Eriksdotter_Vasa.jpg

Kaarina Maununtyttären tytär Sigrid oli elänyt pitkään naimattomana ja vasta vuonna
1597 ollessaan yli 30-vuotias hän solmi avioliiton Henrik Klasson Tottin  (Synt 1522 Suomessa ) Kuollut  kanssa. Henrik Tott oli oppinut mies, joka oli opiskellut Rostockin ja Helmstadtin yliopistoissa. Hänet nimitettiin Turun linnan komendantiksi vuonna 1598. Täten vastavihitty Sigrid sai mahdollisuuden tutustua Turun linnaan huomattavasti paremmassa asemassa kuin lapsena siellä vankina ollessaan.

Vuonna 1597 hän avioitui Henrik Klaunpoika Tottin kanssa. Sen jälkeen oli Kirkniemen ja Sjundbyn kartanoiden emäntä. Heidän lapsistaan merkittävin oli Åke Tott  joka sai mainetta kuningas Kustaa II Aadolfin johtamissa sodissa.

Kaarle herttuan  ja Sigismundin valtataistelun aikana Henrik Tott asettui suomalaisten aatelismiesten ja sitä kautta myös Sigismundin puolelle, minkä vuoksi hän joutui pakenemaan maasta ja kuoli ilmeisesti noin vuonna 1603 maanpaossa.

Sigrid solmi uuden avioliiton vuonna 1609 Natt och Dag -sukuun kuuluvan Nils Nilsinpojan (Natt och Dag) kanssa, muutti Ruotsiin mutta jäi neljän vuoden kuluttua leskeksi. Leskeksi jäätyään hän palasi Suomeen ja kuoli Liuksialassa.

Henrik Tott oli perinyt isältään Sjundbyn kartanon Siuntiossa ja Gerknäsin kartanon Lohjalla. Häntä pidettiin Juhana III:n pojan kuningas Sigmundin kannattajana. Kun Sigmund lopulta hävisi valtataistelun setänsä
Karlin kanssa, ja kun Karl suunnitteli sotaretkeä Ruotsin itäisiin osiin (Suomeen) kukistaakseen
Sigmundin kannattajat, lähti Henrik Tott perheineen maanpakoon Riikaan.  Heidän pojastaan tuli kuuluisa sotapäällikkö Åke Tott S. 04.06 1598 K.15.07.1640 "Lumiaura".  Hänestä artikkeli seuraavassa.

https://www.digitale-sammlungen.de/en/view/bsb10328239?page=81

https://www.digitale-sammlungen.de/en/view/bsb10328239?page=112

Åke Henrikinpoika Tott  https://fi.wikipedia.org/wiki/%C3%85ke_Tott

Gabriel Rein professori Kansallinen Elämänkerrasto nro V s.472-473 Kirjassa nimi suomennettu Aake Tott

Aake Tott

ke%20Henriksson%20Tott.jpg

S. Kesäkuun 4 p. 1598 K . 15.07.1640 Synt. Kirkniemen kartanossa Lohjalla Kuollut Laviassa Eurajoella. Vanhemmat: Kirkniemen herra Henrik Klaunpoika Tott  ja Sigrid Vaasa,Sigridin vanhemmat: Eerik XIV:n ja Kaarina Maununtytär.

Aake lähetettiin nuorena Uppsalan yliopistoon, jossa hän  Johannes Messeniuksen erikoisen valvonnan alaisena, mutta ollen hurjapäinen ja kiivas luonteeltaan hän tuli enimmin tunnetuksi osanotostaan ylioppilaitten  vallattomuuksiin ja tappeluihin; niissä hän kiivaasti puolusti opettajaansa Messeniusta tämän vastustajan Rudbeckiuksen kannattajia vastaan. Viisitoistavuotiaana Tott lähti Venäjän sotaan ja osallistui Jaakko De La Gardien Moskovan-retkeen. Rauhan jälkeen 1617 Tott meni viideksi vuodeksi ulkomaille, oli jonkin aikaa Venetsian palveluksessa ja matkusteli Saksassa, Iltalissa, Ranskassa, Espanjassa, Englannissa ja Alankomailla. Palattuaan kotimaahan 1622 hän tuli Kustaa Aadolfin kamariherraksi 1623 sekä nimitettiin 1625 everstiluutnantiksi Suomen ratsuväkeen. Hän osoitti urhoollisuutta Liivinmaalla ja Preussissa käydyissä taisteluissa ja sai 1626 valtuuden pestata komppanian etupäässä aatelisista; tämä Totin "kyrassieerikomppania" oli aatelislippu-rykmentin alkuna. Kesällä 1627 Tott sa loistavan voiton monta vertaa vahvemmasta puolalaisjoukoista. Kuningas  löi tämän johdosta hänet sotajoukon edessä ritariksi ja antoi hänelle kultaisen miekan. Tunnettua myös on, että Kustaa Aadolf sanoi häntä " lumiaurakseen ", joka avasi tien muille; mutta yhtä paljon kuin uhkarohkeasta urhoollisuudestaan Tott myös tuli tunnetuksi ylimielisyydestään ja riitaisuudestaan, jonka tähden hän usein herätti kuninkaassa tyytymättömyyttä.Kerran esim. hän oli ryhtymäisillään kaksintaisteluun Herman Wranglerin kanssa, vaikka kyseinen riidanratkaisutapa oli hengenrangaistuksen uhalla kielletty, mutta kuningas esti sen lähettämällä paikalle teloittajan, jolla oli käsky kohta mestata voittaja. - V. 1626 Tott sai urotekojensa palkonnoksi läänitykseen Vuojoen säterin sekä Irjanteen ja Lavian talot Eurajoelta ja myöhemmin Lihulan läänin Liivinmaalta.

Ylettyään 1630 kenraalimajuriksi ja valtaneuvokseksi Tott seurasi kuningasata  Saksan sotaan. Siellä hän osoitti urhoollisuutta nimenomaan Breitenfeldin taistelussa, jonka jälkeen hänet lähetettiin Luoteis-Saksaan. Hän karkoitti viholliset Pommerista ja Mecklenburgista ja tunkeutui Hampuriin saakka. Mutta taistellessaan Bremenin seuduilla Pappenheimia vastaan hänellä ei enää ollut samaa menestystä. Ylpeytensä tähden  Tott myös riitaantui Pohjois-Saksan ruhtinasten kanssa eikä sopinut käymään sotaa yhdessä heidän mukanaan; hän oli jonkin aikaa toimettomana Hampurissa olevan asiamiehen Adler Salviuksen kanssa; tämä valitti Kustaa Aadolfille Tottin käytöksestä. Tott menetti tämän johdosta sikäläisen päällikkyytensä. Kuitenkin hän yleni ratsuväen kenraaliksi ja sotamarskiksi.

Kuninkaan kuoltua oli myös Tott:n sotilasura lopussa. Hän saattoi  Kustaa aadolfin ruumista Ruotsiin ja oleskeli sittemmin  osaksi Ekolsundin kartanossaan Uplannnissa, jonka suuremmoiset rakennukset hän teetti Saksasta saadulla sotasaaliilla, osaksi Suomessa olevilla tiloillaa. Valtaneuvostossa, jossa hän muuten ei näytellyt tärkeää osaa, hän kuului Axel Oxenstiernan vastustajiin.

Sodassa Tott oli saanut vammoja jotka sitoivat hänet tautivuoteeseen  ja hän kuoli vielä nuorella iällä ollessaan . Hänen hautajaisiaan vietettiin erittäin komeasti Turun Tuomiokirkossa 29 p. syyskuuta ja niihin ottivat osaa Kenraalikuvernööri Pietari Brahe, aatelisia, pappeja, ylioppilaita sekä yhdeksän komppaniaa sotilaita. Tottin valkoisesta ja mustasta marmorista veistetty on komeimpia Suomessa.

Puolisot 1.) vuodesta 1628 Sigfrid Bielke , valtaneuvoksen ja Turun hovioikeuden presidentin vapaaherra Niilo Bielken ja vapaaherratar Ingeborg Oxenstiernan tytär ( kuol. 1638) ; 2) Kristiina Brahe, valtaneuvos Kreivi Abraham Brahen ja vapaaherra Elsa Gyllensjernan tytär (kuol.1684).

Olen aivan hämmästynyt näistä sukuni juurista, näitä kuuluisia keskiaikasia sukuja ja historiaan jääneitä henkilöitä on paljon.Mikä ihmeellisintä asun Kangasalla lähellä Liuksialan Kartanoa, joka on ollut Kaarina Maununtyttären koti  ja Sigridin syntymäkoti.

 

 

keskiviikko, 20. joulukuu 2023

Tavast-suku

Kansallinen Elämänkerrasto osa V Maisteri Ragnar Rosen S.372-374

Esi-isä minulle 16 sukupolven takaa

Tavast- suku löytyy äidin äidin taulusta: https://sukujuuret.vuodatus.net/sivut/esivanhemipiani-aidin-aidin-sukuhaarat

 

Tavast suvut ovat kuten, nimi jo osoittaa tavalla tai toisella lähtöisin Hämeestä.

Vanhimman Tavast -suvun kantaisä rälssimies  Olavi Tavast. Tosin toimi pääasiallisesti Varsinais-Suomessa, jossa hän jo 1386 oli mukana anomassa Albrekt kuninkaalta, että Jaakko Djäkn nimitettäisiin Suomen laamanniksi ja jossa hän vuosien kuluessa hankki itselleen useita maatiloja, niiden joukossa Mynämäellä sijaitsevan Alasjoen eli Tavastilan, mutta kotoisin hän luultavasti oli Kylmäkosken Mellolasta, jonka muuan hänen pojistaan omisti isänperintönään. Hänen poikiansa olivat Piispa Maunu Tavast, Niilo Tavast, Lammin Porkkalan suurtilan herra, jolle Eerik Pommerilainen käydessään 1407 Suomessa soi rälssioikeuden ja joka asiakirjoissa mainitaan Hauhon ja Hollolan tuomarina sekä Jön Tavast (kuol. ennen 1439), joka Maunu veljelleen muutamien Paraisissa sijaitsevien tilojen vastikkeeksi luovutti sukukartanon Tavastilan. Niilo Olavinpoika Tavastin poika ritari Olavi Tavast (eli vileä 1463, mutta mainitaan vainajana 1467), oli aikanaan maamme huomattavimpia miehiä. Pitkät ajat  hän toimiHämeenlinnan linnanpäällikkönä ja Hollolan kihlakunnan tuomarina, ja 1450-luvun lopulla hän Henrik Klaunpoika Djäkn seurassa kävi Novgorodissauudistamassa Ruotsin ja Venäjän välistä rauhaa; 1452 hän kaarle Knuutinpojalta sai tehtäväkseen jatkaa sitä sitä uudisasutustoimintaa, joka Eerik Pommerilaisen toimesta oli pantu alulle Hämeessä 1411. Olavi Tavastin laajat taloudellista laatua olevat muistiinpanot Reinhold Hansen julkaisi Finlands medeltidsurkunder-teoksessa 1924. --- Tämä vanhin, luultavasti jo ennen 1400-luvun loppua miehenpuolelta sammunut Tavast-suku oli keskiaikainen tyypillinen valtasuku, jonka laaja, eri maakunnissa -- etupäässä Satakunnassa --- oleva maaomaisuus  siirtyi perintönä useille maamme historiassa mainittavilla suvuille, kuten Garpeille, Flemingeille, Illeille ja Flinckeille. Tavastien aikana Porkkala oli huomattava hallinnollinen keskus, jonka arkiston asiakirjoja ahkerasti käytettiin vielä 1600 - luvulla.

Piispa Maunu Tavast 

Kansallinen Elämäkerrasto osa V s 374 Tohtori Aarno Maliniemi.

Turun Piispa, synt.. Alasjoen tilalla Mynämäessä -- mikäli  synt ( epävarma 1357?) Kulollut kartanossaan Raisiossa Naantalin luostarin lähellä maalisk. 9 p.1452..

Maunu Tavastin nimi esiintyy lähteissä ensi  kerran  kevättalvella 1396, jolloin hän Prahan yliopiston taiteiden tiedekunnassa, suoritti bacclaureusarvoa varten vaadittavan tutkinnon.Alkuvuodesta 1398 hän tuli maisteriksi. Tähän aikaan, kuten tunnettua, vaikutti mainitussa korkeakoulussa opettajana mm. Juhana Hus.

Suomen Piispainkronikka kertoo, että Maunu Tavast  oli kuningas Eerik Pommerilaisen kanslerina -- luultavasti tarkoittaen aikaa ennen piispaksi tuloansa. V. 1406 kuningas antoi hänelle verovapuaden erääseen tilaan Mynämäellä. Hyvin todennäköistä on, että Maunu Tavast  kuului Eerikin seurueeseen tämän käydessä Suomessa 1403 ja  1407 ja että osaltaan oli vaikuttamassa niiden maallemme edullisten toimenpiteiden aikaansaamiseen, joita kuningas varsinkin jälkimmäisellä matkallaan sääsi.

V. 1407 tai sitä lähinnä seuranneina vuosina  hänet nimitettiin Turun tuomiokapitulin arkkiteiniksi. Tämänniminen prelaatti  oli tuomiorovastin ohella Piispan lähin mies ja häenen tehtävänään oli avustaa piispaa lähinna kirkollisessa oikeudenkäytössä ja hallinnossa. Kun piispa Bero II Balk oli kesällä 1412kuollut, valitsi tuomiokapituli yksimielisesti hänen seuraajakseen Maunu Tavastin. Saadakseen vaaliinsa paavin vahvistuksen, tämä lähti heti matkaan Roomaan ja vihittiin siellä Piispaksi lokakuun ja marraskuun vaihteessa.

Maunu Tavast on Suomen keskiaikaisista hiipankantajista merkittävin. Hänen piiapankautensa on jo ulkonaisesti erikoinen siitä, että se kesti neljä vuosikymmentä, kauemmin siis kuin kenenkään toisen katolisen piispamme. Oli maallemme varsin  edullista, että niin kävi ja että Suomelle näin ensiluokkaisen tärkeä virka ei Eerik Pommerilaisen hallituskauden viimeisinä vuosikymmeninä joutunut, kuten eräät ruotsalaisten hiippakuntien silloin avoimiksi tulleet piispanvirat, riitakapulaksi unioniajan kiivaissa poliittisissa valtataisteluissa.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Maunu_Tavast

Seuraavassa linkissa historiaa Piispa Maunu Tavastista

https://sukututkijanloppuvuosi.blogspot.com/2020/01/viikon-piispa-maunu-olavinpoika-tavast.html

torstai, 14. joulukuu 2023

Uusia sukuhaaroja

Olen kirjannut uusia sukuhaaroja Äidinäidin sukutauluun, eli Etelävuori Söderberg, olen siirtymässä MyHeritagen puolelta Genin ja sinne siirtyminen auttoi löytämään uusia sukujuuria. Olen löytänyt monta uutta sukuhaaraa aivan suorassa esi-isälinjassa   https://sukujuuret.vuodatus.net/sivut/esivanhemipiani-aidin-aidin-sukuhaarat. Paljon uutta historiaa on tiedossa, kun teen suvuista tarinoita näille sivuille.

  • Kävijälaskuri


    verkkosivut yritykselle