Vuonna 1367 mainitaan Ahvenanmaalla eräs Tore Garper maanvaihdon todistajana Jöns Kalensken puolesta ja eräs Jacobus Garper piispa Henricus Hartmannin testamentin toimeenpanijana. Porvoossa oli 1405 lautakunnassa rälssimies Jöns Garp, ja 1421 eräs Hans Garp omisti maata Oripään Tanskilan kylässä.

Suomen keskiajan yhden huomattavimman rälssisuvun kantaisä Anders Garp mainitaan ensi kerran 1373. Hän oli 1376 drotsi Bo Joninpoika Gripin voutina Kalannissa eli Vehmaan kihlakunnassa, ja hänen asuinkartanonsa oli Mynämäen Lepistö. Hänet mainitaan asiakirjoissa 1373 - 1387, ja hän omisti tiloja lähinnä samoilla seuduilla, muun muassa Laitilan Isonkartanon eli Hartikkalan sekä Taivassalon Viiaisen. Anders Garpin vaimon nimeä ei tiedetä, mutta hänen tyttärensä Katarina oli naimisissa Pål Karpalaisen kanssa.

Vanhin Anders Garpin pojista oli valtaneuvos Jöns Andersinpoika Garp (K noin 1408 - 1409), toinen Turun tuomiokapitulin kaniikki Tord Andersinpoika (mainitaan 1405 - 1431) ja kolmas Greger Andersinpoika (mainitaan 1417 - 1450), joka oli Vehmaan kihlakunnantuomarina 1437. Hänen asuinkartanonsa oli Vehmaan Koski. Valtaneuvos Jöns Andersinpojan pojat Jakob (mainitaan 1420 - 1425) ja Greger (mainitaan 1423) eivät olleet erityisen huomattavia, vaan jäivät pahasti Kristina-sisarensa aviomiehen Klaus Lydekenpoika Diekn varjoon.

Jakob Jönsinpojan vanhin poika Jöns (mainitaan 1439 - 1449) omisti maata Varsinais-Suomessa, Uudellamaalla ja Ruotsissa. Hän oli naimisissa Ingeborg Björnintytär Dieknin kanssa. Hänen veljensä Arvidus Jacobi Garp opiskeli 1444 Erfurtin ja Leipzigin ja lopulta Pariisin yliopistossa, jossa hänestä tuli maisteri; hän toimi siellä myös saksalaisen kansakunnan puheenjohtajana. Sen jälkeen hän oli Turun tuomiokapitulin kaniikki ja myöhemmin arkkiteini. Hänet haudattiin Turun tuomiokirkkoon. Nuorin veljeksistä Hartvik Jakobinpoika Garp (K 1486) toimi ensin Vehmaan kihlakunnan tuomarina ja sen jälkeen lähes kolmekymmentä vuotta Pohjois-Suomen laamannina. Tämä sukuhaara sammui Hartvigiin. Hänen ja Ingeborg Magnuksentytär Flemingin suuri maaomaisuus periytyi erästä luostarille annettua lahjoitusta lukuun ottamatta Jakob Jönsinpojan tytärten Karinin ja Kristinan jälkeläisille.

Greger Jönsinpojan poika Nils Gregerinpoika Garp esiintyy lähteissä aika myöhään (1476 ja 1483). Hänen ja hänen puolisonsa Margaret Magnuksentytär Flemingin vaakuna on maalattu Taivassalon kirkon kattoon 1470-luvun alussa. Heidän poikansa olivat Henrik Nilsinpoika Garp (mainitaan 1486) sekä mahdollisesti se Måns Nilsinpoika, joka oli Maskun kihlakunnantuomarina vuodesta 1472 ainakin vuoteen 1485. Kummallakaan ei tiedetä olleen jälkeläisiä.

Kosken sukuhaaran perustajan Greger Andersinpojan poika oli Anders Gregerinpoika Garp (mainitaan 1447 - 1494), joka luultavasti oli serkkunsa pojan Hartvig Jakobinpojan jälkeen lyhyen aikaa Vehmaan kihlakunnantuomarina 1488. Hänen ja Karin Svärdin poikia olivat kihlakunnantuomari Jöns Andersinpoika Garp (mainitaan 1484 - 1510) ja Ulvilan kirkkoherra Peder Andersinpoika Garp (mainitaan 1498 - 1530). Jälkimmäinen yritti siirtää perintötilansa aviottomalle pojalleen Anders Pederinpojalle, joka oli kuningas Kustaa Vaasan  palvelijoita. Häneen sammui miehen puolelta Kosken sukuhaara. Sen maaomaisuutta isännöivät Jöns Andersinpojan vävyt, joista Annan puoliso, Soraisten Johan Jakobinpoika Görtzhagen sai Kosken.

LÄHTEET JA KIRJALLISUUS. E. Anthoni, Kring vår medeltidsgenealogiska forskning // Societas Scientiarum Fennica Årsbok 25 B:2. 1947; E. Anthoni, Några medlemmar av ätten Garp // Genos 1955; T. Carpelan, Medeltidasläkterna Garp och deras inbördes samband. 1925.