KATSAUS SIKURIN JA KOLKON KYLIEN HISTORIAAN

Sikurin ja Kolkon alueilta on löydetty useita muinaismuistokohteita, mm kiviaseita ja -talttoja sekä rautakautisia hautapaikkoja ym, joten asutusta alueella on ollut ainakin tuhat vuotta. Muistiinkirjoitettua tietoa löytyy 1500-luvun puolivälistä lähtien, aikaisemmat tiedot ovat osittan tuhoutuneet tai unohtuneet.

Ei tiedetä, keitä ensimmäiset asukkaat olivat, asutusta  on kuitenkin ollut, ja se on lisääntynyt vuosisatojen kuluessa, kunnes vuodelta 1540 mm tiedetään Kolkolla sijainneesta Hiitemen talosta, joka oli vanhan Ikaalisten emäpitäjän viiden suurimman talon joukossa. Sikurissa asutus on alkanut myöhemmin kuin Kolkolla, Sikurin kylä lienee saanut nimensä Sigrud-nimisen talonpojan mukaan, joka oli ensimmäinen tiedossa oleva vakituinen asukas kylässä. V- 1540 Sikurissa on ollut 4 pienehköä taloa. Säilyneistä asiakirjoista nähdään kylällä silloin elinkeinona olleen maanviljelys, karjanhoito, metsästys ja kalastus, mm Hiitemän talon isännällä oli erämaita Kankaanpään ja Isojoen suunnalla sekä Hämeenkyrössä niittyosuus heinän keruuta varten. Karjaa on mainittuna vuonna ollut Sikurin taloissa yhteensä 2 hevosta, 6 lehmää, 4 hiehoa ja 14 lammasta. Kolkolla Hiitemen talossa oli 1 hevonen, 9 lehmää, 8 hiehoa ja 12 lammasta.

Kolkon talo (alkup. Hiitemä) jaettiin kahteen osaan v. 1683, toista osaa kutsuttiin sen jälkeen Niemeksi. Niemen tila menetti perintöoikeutensa v.1712 ja oli sen jälkeen kruunun vuokratilana. V. 1699 toisesta osasta, joka edelleen tunnettiin nimellä Kolkka, tuli Porin Jalkaväkirykmentin pappien virkatalo vuoteen 1709 asti. Isovihan aikana Kolkko oli autiona. Moni sai väkivaltaisuuksissa surmansa ja henkiinjääneet pakenivat metsiin piilopirtteihin. Isovihan jälkeen Niemi vuorostaan oli JvR:n papiston virkatalona. Vuosina 1831 ja 1865 Kyrösjärven pintaa laskettiin yhteensä 3,5 metriä j a myös Sikurin ja Kolkon talot saivat vesijättömaita viljelykseen, peltopinta-ala kasvoi jonkin verran.Lähde: Alkuosa artikkelista www.ikaalistenkylat.net

NIMISTÖÄ

Seppo Suvanto on keskiaikaa tutkiessaan kiinnittänyt huomiota Pirkkalan ja Kangasalan ruotsalais- ja etenkin saksalaisperäiseen henkilönimistöön.

Pohjois-Satakunnan erämaiden turkisrikkaus on epäilemättä ollut kaukaisten kauppamiesten keskeinen kiinnostuyksen syy. Kolkon rautakautisen asutuksen läheisyydessä, Sikurinlahden vastakkaisella puolella, ovat Rahasaari ja Rahaniemi, joiden nimet  kuuluvat muinaisen turkiskaupan yhteyteen. Merkityksellisin on niiden lähellä jo 1644 rajapaikkana mainittu Saksalaisten  kivikoko, kaiketi häiriötöntä vaihtokauppaa varten yhdessä sovittu merkkipaikka. Aiheeseen liittyvät myös Ikaalisten vanhimmat kirkolliset perimätiedot. (Pentti Papunen)

Kolkko-Hiitemän talonpaikka on yksi Ikaalisten vanhimmista asuinpaikoista. Kolkon tila oli rautakautinen "pakanallinen" suurtila, jonka ensimmäistä tunnettua isäntää sanottiin Hiitemän Niilekseksi (Nils Hidemen). Nils oli eränkävijä ja lautamies. Peltoalansa perusteella tila oli Ikaalisten suurimpia.

Kolkon alueelta on löytynyt myös kivikautisia asumisen jäänteitä ja sillä on paljon vanhaa pakanallista ja varhaiskristillistä nimistöä sekä tarinaperinnettä. Paikkojen nimistö kertoo alueen historiallisesta merkittävyydestä. Ympäristön nimiä ovat Vihtilä (tarkoittaa noitaa), Käräjäniemi, Messusaari,Kirkkovainio, Papinsatama, ja Papinkallio. ( Veikko Mantila, Maiju Viitaniemi 2013 Rytilän sukukirja)

Aloitan suorasta  esi-isästä 17 sukupolvessa.

Tämä  Kolkon suku,  josta oman  sukuni juuret  alkaa, tai  sitä osaa joka löytyy kirjoista.  Ensimmäinen Lauri Kolkko Hiitemaa s noin 1450, aviopuoliso tuntematon, he ovat vanhemmat

>Enewald Kolkko Hiitemaa s. n.1480, aviopuoliso on tuntemanton he ovat vanhemmat:

> Niilo Kolkko  s.noin1510, eränkävijä, lautamies. Ikaalisten Kolkon , Kolkon isäntä 1540-1562, aviopuoliso tuntematon. He ovat vanhemmat

>Lauri Niilonpoika Kolkko s.noin 1540, aviopuoliso Kolkko os Hiitemä s. noin 1540, He olivat vanhemmat

>Filippus Kolkko Hiitelmä s. noin  1563 Ikaalinen, Finland k. 1630 (‎~67‏ ikäisenä) Ikaalinen, Finland. Kappalainen, vicar, prest in Ikaalinen, Kaplan i Ikalis, husbonde på Rahkola 1607 - 1630, tilallinen Rahkola Ikaalinen 1607-30, Filippus var kaplan från Ikaalis.Rahkola 1607-30. Aviopuoliso N.N Kolkko-Hiitemä s.Noin 1565 IkaalinenFinland K. Noin 1615 (‎~50‏ ikäisenä) Ikaalinen, Finland.

Valmistuttuaan papiksi 1590-luvun lopussa Filippus Laurinpoika pääsi kappalaiseksi Hämeenkyröön ja sai asemapaikakseen Ikaalisen asuttavakseen edeltäjänsä tilat Rahkolan ja Kalmaan.

Filippuksella ja hänen ensimmäisellä vaimollaan oli ainakin 5 lasta, kolme poikaa ja kaksi tytärtä, jotka ehtivät aikuisiksi isänsä eläessä. Koulutielle lähetettiin pojista Nikolaus, joka opiskeli jonkin aikaa Viipurissa asti ehkä siksi, että hänellä oli siellä tilaisuus asua taysihoidossa Ikaalisten naapurinsa Kalmaa Kristerin Hieromyksenpojan sisaren luona.Nikolaus sai Kriteriltä lainaksi Postillan, joka jäi sitten paluttamatta samoin kuin kortteeri maksamatta, mikä ei tietenkään ollut tavatonta vähävaraisten teinien kysymyksessä ollen.

He ovat vanhemmat:

> Niilo  Rahkola  S.1625 Rahkola, Ikaalinen, Finland. K. 1682 (‎~37‏ ikäisenä) Ikaalinen, Western Finland, Finland Rahkolan isäntä isänsä jälkeen.Vuodesta 1645 vuoteen 1682. Tilallinen Rahkola Ikaalinen 1634-44 Vuodesta 1645 vuoteen 1682. Aviopuoliso: Marketta Rahkola S. 1629 K.Kirkonkylä, Ikaalinen, Finland

.>Martti Niilonpoika Rahkola S. 1663 Ikaalinen, Länsi-Suomi, Finland K. Noin 1708 (‎~45‏ ikäisenä) Kirkonkylä, Ikaalinen, Finland  Rahkolan talon isäntänä 1683-(1708). Aviopuoliso:Riitta Rahkola S. Noin 1629 of Ikaalinen, Turku Pori, Finland. K Noin 1669 (‎~40‏ ikäisenä) Rahkola, Ikaalinen, Finland. Rahkolan emäntä.

Yhdistyy sukupuuhun Ossgren .

>Mikko Pihkoluoma  S. 22. syyskuuta 1761 Jämijärvi K. 9. tammikuuta 1828 (66 ikäisenä) Ikaalinen, Finland. Aviopuoliso:Leena Petterintytär Ristilä S.  24. joulukuuta 1766 Kangasala, Finland K. 8. lokakuuta 1809 (42 ikäisenä) Ikaalinen, Finland He ovat vanhemmat:

>Juho ikonpoika .Majamaa ent Pihkoluoma S. 10. tammikuuta 1787 Ikaalinen, Finland. K.  13. maaliskuuta 1849 (62 ikäisenä) Suodenniemi, Finland. Aviopuoliso:Maria Erkitytär Majamaa S. 4. maaliskuuta 1784 Märkätaipale, Suodenniemi, Finland K. 28. tammikuuta 1855 (70 ikäisenä) Sävi, Suodenniemi, Finland

>Kustaa Fredrik Juhonpoika Kujala S.8. toukokuuta 1818 Suodenniemi, Finland. K. 24. toukokuuta 1859 (41 ikäisenä) Suodenniemi, Finland.Aviopuoliso Anna Kaisa Tuomaantytär Kujala S. 22. marraskuuta 1815 Suodenniemi, Finland. K. 7. tammikuuta 1908 (92 ikäisenä) Mäkelä, Suodenniemi, Finland. He ovat vanhemmat:

>Mariana Fredrikin tytär Kujala S 13. syyskuuta 1847 Suodenniemi, Märkätaipale Länsi-Suomen Lääni. K. 26. marraskuuta 1940 (93 ikäisenä) Suodenniemi, Länsi-Suomen Lääni. Aviopuoliso tuntematon

>Emma Mariantytär Rantanen s.05.07 1869  Suodenniemi k.20.04.1918 20. huhtikuuta 1918 (48 ikäisenä) Vesilahti, Suomelan vasikkahaka Punaisten ampumana.aviopuoliso Erns Adof Erkkilä os Hakkila Rantanen s19. elokuuta 1857 Vesilahti k.18. maaliskuuta 1914 (56 ikäisenä) Vesilahti

> Katri Lempi Dagmar Rantanen s. 24. marraskuuta 1902 Suomi k 30. huhtikuuta 1971 (68 ikäisenä) Tampere, Finland aviopuoliso Johan Vilhelm Vesanto s 14. helmikuuta 1895 Suomi k.22. heinäkuuta 1972 (77 ikäisenä) Tampere, Finland

Tässä ollaan sukuni alkulähteillä . Tästä lähtee sukupolvi kerraallaan alaspäin nykyhetkeen. Kolkan suku  on  Emma Rantasen suvun alkujuurilla.

Kolkon Pappissuku KOLKKO oli pakanuuden aikainen Hiitemän yksinäistila ja kuului 1500-luvulla Ikaalisten viiden suurimman tilan joukkoon. Paikkaan liittyvistä uskonnollisista perimätiedoista on ollut puhetta. Niiles Enevaldin - eli Einonpoika Kolkko luovutti vuoden 1563 vaiheilla isännyyden pojalleen Laurille, joka lähetti yhden pojistaan, Filippuksen, koulutielle joskus seuravalla vuosikymmenellä.

Valmistuttuaan papiksi 1590-luvun lopussa Filippus Laurinpoika pääsi kappalaiseksi Hämeenkyröön ja sai asemapaikakseen Ikaalisen sekä asuttavakseen edeltäjänsä tilat Rahkolan ja Kalmaan.

Nikolaus sai valmistuttuaan 1620-luvulla pappisviran kaukaa pohjoisesta ja pääsi 1625 Ylitornion kirkkoherraksi. Sieltä hän saattoi pian lähettää  rahaa isälleen Ikaalisiin  heittolaisen Paavo Hurskaan mukana. Tämä kuitenkin joi ja tuhlasi matkalla rahoista suurimman osan.

Nikolaus, joka käytti sukunimeä Falk, kuoli 1638 ja hänen leskensä sanotaan jääneen suuriin velkoihin. Vävy Nikolaus Ulopolitanus peri kuyitenkin appivainajansa viran ja toimi Ylitornion kirkkoherranan 1641-76.

Martti Filippuksenpojasta tuli vakaa maanviljelijä, joka torjui äitipuolensa vaateet ja jatkoi isäntänä Rahkolassa 1630-luvulla. Lisäksi hän koetti 1629 saada edullisesti haltuunsa myös Turkin tilaa, jonka asukas oli paennut sotaväenottoa Pohjanmaalle. Tämä kauppa jäi kuitenkin viranomaisten vastustuksen vuoksi toteutumatta.

Martin veli Mansvetus Filippuksenppika oli toista maata kuin hänen harvinainen ristimänimensä Mansvetus, lat. sävyisä, kesy) antoi ymmärtää. Hänet nähtiin urakoimasaas kirvesmiesten kanssa milloin pappilan huoneita, milloin pitäjäntupaa, ja joka jotakin erimielisyyttä näyttää näissäkin töissä yleensä syntyneen. Parempaa tapahtui sitten, kun kihlakunnan vouti Elias Roos (1622-24) antoi Mansvetukselle tehtäväksi koota pitäjästä kruununveroja - saattoihan papin pojan otettaa olleen tarpeeksi kijoitus -ja laskutaitoinen. Mansvetuksen  eli "Mansse" kuten häntä tavallisesti nimitettiin, petti kuitenkin luottamuksen ja tuhlasi keäämänsä vero varat. Oikeudessa määrättiin toukokuulla 1629 Kalmaan aitassa Mansvetuksen  nimissä vielä oleva vilja kylvettäväksi ja sato aikanaan korjattavaksi kruunulle "Manssen" rikoksen takia. Kymmenen vuotta myöhemmin Mansvetus yritti vielä viljellä Karhoisten Joudia, mutta hänen isännyytensä siellä jäi lyhyeksi.

PAstori Filippuksen tyttäristä toinen Elin nimeltään oli aikeissa kihlautua vähäröyhiöläiläisen Heikki Laurinpojan kanssa, mutta sulhanen tuli katumapäälle ja päätti talvella 1628 vetäytyä pois koko asiasta. Tämä tapahtui kuitenkin olosuhteisiin nähden liian myöhään, ja tytön isän kiusalliseksi velvollisuudeksi jäi haastaa  petollinen sulhanen käräjiin vastaamaan papintyttären raskaaksi saattamisesta. Haastettu ei oikeuteen saapunut, mutta silti tehtiin päätös, että Heikin oli "Jumalan lain mukaan" naitava Elin, ja jos ei siinä muu auttaisi, kruununmiesten olisi annettava virka-apua ja pakotettava Heikki Laurinpoika vihille. Lisäksi hänet tuomittiin 20 markan sakkoon. Kaikesta huolimatta hän rohkeni vielä jäädä pois seuraaviltakin käräjiltä.

Herää kysymys miksi syrjäkylän talonpoikanen nuorimies yleensä kelpasi tuona säätytietoisena ja patriarkaalisena aikana pappisperheen vävyksi. Asiaa selittänee olettamus, ettei kyseessä ollutkaan aivan tavallinen rahvaanmies, vaan kruunun palkollinen, erivapautta nauttiva kuninkaan metsästäjä, jollaisena Heikki Laurinpoika tunnettiin ja jollaisena hänet tunnettiin.

Toinen kappalisen tyttäristä päätyi emännäksi Kiialan Isoontaloon, ratsutilallisen Erkki Eskonpojan vaimoksi. Näyttää siltä, että Erkki jäi pian leskeksi, sillä hän nai kohta toistamiseen ja nyt Osaralta sikäläisen katselmuskirjurin sisarentyttären.

Leskeksi jäi myös kappalainen Filippus itse, mutta nai vanhoilla päivillään Kalmaalta hyvän naapurinsa Krister Hieromyksenpojan Kaarinin. Tämä vaati kohta Fillippuksen kuoltua pesästä huomattavaa osuutta ja käräjöi isänsä tukemana lapsipuoliaan vastaan vuonna 1630.

Filippus oli "Kunniallinen ja hyvin oppinut" kappalainen itse näyttää toimineen virassaan nuhteettomasti, mutta kun oli mennyt vanhoilla päivillä uudelleen naimisiin, aikuisten lasten ja äitipuolen välit kiristyivät ja aiheuttivat aikanaan perintöriitoja, jotka vietiin oikeuteen 1631. Nuori leski Karin, joka nähtävästi oli Kalmaan Krister Hieronymuksenpojan tytär, vaatii isänsä tukemana miehensä kuolinpesältä osaansa myötäjäisiään, huomenlahjaansa ja tavanomukaista "leskensänkyä" eli runsaasti liinoja ja pitovaatteita. Poikapuoleltaan Martilta hän vaati lisäksi koko Rahkolan tilaa tässä kuitenkaan onnistumatta.

Kolkon sukuun kuului vielä toinenkin papillinen haara. Pakanuuden aikainen Kolkon mahtimiestila tuotti uuden ajan alussa yhteiskunnallisia toimijoita, lautamiehiä ja veronkantajia sekä nimenomaan useita pappeja."Ikaalisten kappalainen"(lähde P.Ervasti)

Suomalaisen papiston synty

Keskiajalta periytyvän käsityksen mukaan Suomen kristillistäjä, ensimmäinen piispa ja ainoa katolinen pyhimys oli Henricus. Pyhän Henrikin legendassa (1290) Henricuksen kerrotaan syntyneen Englannissa. Kansanperinteessä hänen kerrotaan kuolleen 20.1.1156. Historioitsija Johannes Messenius kirjoittaa Henricuksen kuolleen 1151.

Baltian käännyttämisestä kertovassa Henrik Lättiläisen kronikassa mainitaan suomalainen ristiretkisaarnaaja Petrus Kaikewalde de Vinlandia, johon liittyvät tiedot toimimisesta Virossa sijoittuvat vuosiin 1215 - 1226. Kaikewalde liikkui saksalaisten sotajoukkojen mukana.

Hämeenkyrön vanhaa papistoa

Kyrön oikeus eli kirkon ja rahvaan välinen sopimus papiston ylläpidosta on käytössä 1200-luvulta. Se lienee solmittu lähellä toista ristiretkeä (1249) ja osoittaa, että Kyrössä toimi papistoa. Toinen ristiretki suuntautui hämäläisiä vastaan, myöhemmin Kyrön oikeus oli laajalti käytössä Hämeessä.

Seppo Suvanto ajoittaa Kyrön kirkkopitäjän muodostumisen vuoden 1280 tienoille ja pitää mahdollisena alueen vaikutuksen alkamista jo 1100-luvulla. Pyhän Henrikin legendan (1290) ihmetöistä on Hämeenkyröstä myöhemmin saatu talteen perimätietoja, jotka viittaavat pitäjäläisten olleen kristittyjä 1100-luvulla tai pian sen jälkeen. (Papunen 1983 s. 323-333.) Ajoitusta voi verrata siihen, että esim. Sastamala mainitaan kirkkopitäjänä ensimmäisen kerran ilmeisesti piispa Benedictin kirjeessä 1328. Eli kirjallisuudessa esiintyvät arvelut Kyrön ja Sastamalan varhaisrautakautisesta yhteydestä vaikuttavat tavoitettavasti pohjautuvan kirkon rakentamiseen: Karkun vanha kirkko rakennettiin mariankirkkona eli piispankirkkona, minkä ei kerro (piispannahkojen vientiä ja katolisena aikana piispan suorittamaa konfirmaatiota) vanhemmasta suhteesta. Näin koska Kyrön papiston palkkausjärjestelmä (Kyrön laki) oli vanhastaan ja tuolloin erilainen kuin Sastamalassa.

Hämeenkyrön nimettömäksi jäävä kirkkoherra mainitaan laamanninoikeuden tuomiossa loppiaisaattona 1466. Tuomio kyseenalaistaa perimätiedon, että Hämeenkyrön ensimmäinen kirkko olisi sijainnut Viljakkalassa, sillä se koskee Pappilan ja Tuokkolan rajariitaa: Pappila sai Tuokkolan alapuolella olevan rantaniityn sekä kala-apajan Kyröskoskesta. Tuokkolalle annettiin vastineeksi osa Pappilan pelloista. (Pentti Papunen, Hämeenkyrön historia I s. 149.)

Kirkkoherra Jöns toimi 1483 papin palkkauksen asiantuntijana perustettaessa Akaan seurakuntaa, joka sitoutui maksuihin "siihen samaan tapaan, joka vanhastaan on Kyrössä ollut käytössä" eli tuli liitetyksi Kyrön oikeuden piiriin (Pentti Papunen, Hämeenkyrön historia I s. 345).