Olen onnekas, kun olen perinyt, isäni ja vaarieni kirjastot, joista löytyy aarteita. Nykyään sukua tutkitaan paljon netissä ja kirjat unohdettu hyllyihin.Eräs tutkija mainitsi, että tutkikaa omia kirjakokoelmianne, sieltä voi tehdä löytöjä. Niin sitten aloin käydä läpi omia kirjakokoelmia ja löysin KANSALLINEN ELÄMÄKERRASTO sarjan I-V. Kirja I:n painos on vuodelta 1927. Sen on koonnut Suomen Historiallisen seuran valitsema toimitus Kaarlo Blomsted, Kustavi Grotenfelt,J.WRuuth, Martti Ruuth,Gunnar Suolahti Väinö Voionmaa, Yrjö Karilas, Ragnar Rosen.

Kirjoista löytyy kirjoituksia historiallisista henkilöistä, jotka ovat vaikuttaneet Suomen historiaan. Mm. tein löytöjä omiin sukulinjoihini liittyvistä henkilöistä jotka ovat jääneet historiaan. Löysin yhteensä 24 eri sukuhaaroista kertovia artikkeleita.

Ensimmäinen artikkeli/artikkelit kertoo I:n kirjan sivuilla 385-386 kertoo Carstenius suvusta. Henrik Carstenius on suora esi-isä 12 sukupolven takaa.

Carstenius (Karsten)-suku

polveutuu Lyypekistä, josta eräs sen jäsenistä muutti Sralsundiin. suku levisi sittemmin osaksi Tanskaan, osaksi Suomeen. Suomalaiseen sukuhaaran kantaisä on Henrik Carstens, joka kuoli Helsingin pormestarina 1600. Hänen poikansa oli Henrik Carstenius ja tämän ainoa poika oli Pietari Carstenius. Viimeksimainitun kaksi poikaa aloitti kumpikin oman sukuhaaran: 1) Säämingin kirkkoherran Abraham Carsteniuksen (kuollut 1727) poika oli Porvoon kihlakunnan henkikirjuri Abraham Carstens (kuollut 1773) ;viimeksimainittu alkoi käyttää suvun alkuperäistä nimimuotoa Carstens. Hänen jälkeläisensä pitivät kauan hallussaan Dampbackan kartanoa Askolassa.2. Pietari Carsteniuksen rykmentin majoitusmestari (kuoli 1711), lyhensi upseerina sukunimensä ajan tavan mukaan Carsteen. Hänen pojanpoikansa Pietari Kustaa Carstenin (Kuol. 1819) pojat alkoivat kirjoittaa Karsten-muotoisena. a) Hänen pojistaan Majuri Johan Anton Karsten (kuol.1871) oli suomalaisen kirjallisuuden harrastaja ja Elias Lönnrotin läheinen ystävä. Hän perusti 1842 ensimmäisen kirjapainon Kuopioon ja julkaisi "Maamiehen Ystävää". b) Vuokraaja Peter August Karsten:in  (kuol.1873) poika on Peter Adolf Karsten (kuol.1873) oli lehtori, sienitutkija. Monet sieniryhmät perustuvat vielä nykyisinkin hänen tutkimuksiinsa.

Carstenius Henrik,

piispa, synt Helsingissä 25 p toukokuuta 1612, kuol. Viipurissa 6 p.toukokuuta 1683. Vanhemmat: Henrik Carstenius ja Anna Vitticius.

Suoritettuaan koulunkäyntinsä Helsingissä, Tallinnassa ja Turussa Carstenius tultuaan papiksi vihityksi 1632 lähti piispa Rothoviuksen kehoituksesta Saksaan täydentääkseen siellä opintojaan parin vuoden aikana mm ankarasta puhdasoppisuusdestaan tunnetun J.Hulsemannin johdolla Wittenbergissä. V.1634  Carstenius kutsuttiin Viipuriin suunnittelunalaisen lukion logiikanja fysiikanlehtoriksi; kun lukion perustaminen kuitenkin lykkääntyi tuonnemmaksi, siirtyi hän seurakuntatyöhön. Oltuaan ensin väliaikaisenaTurun tuomiorovastin viran hoitajana Carstenius sai kutsun 1635 saman seurakunnan kappalaisen virkaan, mistä hän 1639 siirtyi Porvoon kirkkoherraksi. V. 1669 hän tuli Viipurin tuomiorovastiksi, minkä ohella jän toimi sikäläisen lukion ensimmäisenä teologian lehtorina, kunnes hänet vihdoin nimitettiin Viipurin hiippakunnan piispaksi. Ikä olisilloin kuitenkin murtanut hänen muutoinkin heikon terveytensä, eikä hän enää kauankaan jaksanut virkansa raskasta taakkaa kantaa. Jo 1681 hänelle täytyi, vielä hänen eläessä nimittää seuraaja, Pietari Bång, ja tähän esivallan poikkeukselliseen toimenpiteeseen hänen sanotaan mielihyvin tyytyneen. Nauttien edelleen piispallisia palkkaetujaan Carstenius eli viimeiset vuotensa virkaasioista syrjään vetäytyneenä.

Carstenius oli aikoinaan oppineen miehen maineessa, mistä  yhtenä todistuksena on hänen promotsionissa filosofisen väitöskirjansa Miscellanea perustuksella. Turun yliopistolta ensimmäisellä kunniasijalla saamansa maisterinarvo. Sekä saarnamiehenä, että seurakuntansa hoitajana hän oli arvossa pidetty ja rakastettu. Niinpä hänen nimityksensä eri seurakuntapapin virkohin tapahtuivatkin aina asiaomaisen serakunnan yksimielisestä pyynnöstä. Viipurin tuomiorovastin virkaaan hän tuli ja haluamattaankin, kun hallitus nimitti hänet "kaupunginmaistraatin ja koko seurakunnan yhdyttyä" ja " yhdestä suusta pyydettyä" hänen nimittämistään. Caarsteniusta sanotaan suoraluontoiseksi mieheksi, jonka vakaa, hurskas kristillinen mieli ilmeni kärsivällisessä, sovinnollisessa ja avuliaassa suhtautumisessa ympäristöönsä.

Paitsi mainittua väitöskirjaa Carstenius on julkaissut eräitähää -ja ruumissaarnoja sekä cantio cynea Christi hartauskirjan (1656), jonka sisällys kohdistuu Jeesuksen ristipuulla lausumiin sanoihin.

Puolisot: 1) Margareta Schäfer Turun pormestarin Henrik Schäferin ja Margareta Venbergin tytär (kuol.1644.)  2) vuodesta 1645 Katarina Schmidt, Viipurin raatimiehen Hannu Schmidt:in ja Katarina Cröellin tytär (kuol 1705).

Tämä artikkeli siis suoraan Kansallisesta Elämäkerrasta nro I s.385-386

Vielä yksi Carstenius:

Carstenius Pietari,

tuomiorovasti, näytelmäkirjailija synt. luultavasti 1640-luvulla, kuol. Viipurin piirityksen aikana toukokuun 14 p. 1710  (haudattu Viipurissa huhtikuun 19 p. 1712)  Vanhemmat: Piispa Henrik Carstenius ja Katariina Schmidt

Carstenius tuli ylioppilaaksi Turkuun1665 ja opiskeli Upsalassa 1669. Hänen sanotaan Rostockissa suorittaneen maisterintutkinnon. V 1672 hänet nimitettiin logiikan ja fysiikan lehtoriksi Viipurin lukioon, 1676 Nevanlinnan kirkkoherraksi ja 1683 Viipurin tuomiorovastiksi sekä samalla lukion ensimmäisrksi teologian lehtoriksi. Erttäin kunnianhimoisena Carstenius pyrki turhaan, jo 1696 Viipurin piispanvirkaan. Viran ollessa jälleen avoinna hän sai 1705 siihen enimmät äänet, mutta jäi nimittämättä. Kuninkaalta hän 1697 pyysi teologiantohtorin arvoa, mutta sai vastauksen, että hänen joko tuli suorittaa säädetyt näytteet tai odottaa seuraavaa riemujuhlaa - siis sata vuotta.

Eniten tunnetuksi Carstenius on tullut Viipurin linnassa 1674 näytellyn ja Tukholmassa sam.v.painetun Thet Himmelska Consistorium tilhoopa kallat för våra föräldrars ynkeliga affall skull -nimisen koulunätelmän johdosta. Tässä omituisessa ja ajan makua kuvaavassa näytelmässä kerrotaan, miten Isä Jumala ihmisten kiittämättömyyden ja rikosten tähden pitää kokouksen taivaallisten neitsyeittensä kanssa, "jotta minä tosiaankin tietäisin, mitä tulee tehdä" ;kuvataan kokousta, jossa toiselta puolen esiintyvät Rauha, Sopu, Ystävyys, Armo, Lempeys ym., toiselta puolen Vanhurskaus, Ankaruus, Vakavuus, Pyhyys, ja Totuus. Ihmisten (Aatamin ja EEvan) asianajajana Ihmissuvun Heikkous puhuu niin liikuttavasti, että Jumala itse syvästi huokaa. Kun Ystävyys puhuu ihmisten puolesta, tiuskaiseen Lucifer, joka toimii oikeudenpalvelijana: "Vaikene, sinä nenäkäs nainen, ole vaiti, sinä järjetön, ja pidä suusi kiinni". Kaikki taivaan neitsyet huokailevat, Isä Jumala vain katsoo toimettomana asiain kulkua. Lopuksi ihmissuvun  Heikkous pitää uuden puolustuspuheen, ja enkejoukon  rukouksesta annetaan ihmisille armo. Näytelmän kokonaisvaikutus käy sitä omituisemmaksi, kun siihen on sovitettu välinäytöksiä- ajan tavan mukaisesti - , joissa tanssitaan ja joissa esiintyy kirjava joukko muita henkilöitä, kuten Cupido, Baccus, Venus nymfeineen ym keskustellen Cupidon luonteesta ja kujeista. Lopuksi lausutaa sitten kiitos Pyhälle Kolminaiselle Jumalalle ja erittäinkin Jumalan Pojalle ihmisen lunastuksesta - sekä katselijoille, jotka läsnäolollaan ovat kunnioittaneet näytelmää. Näytelmästä saa hyvän käsityksen senaikaisen koulunäytelmän laadusta.

Puoliso Katariina Thauvonius, Viipurin piispa Abraham Thauvoniuksen ja Beata Iheringiuksen  tytär.

Kiinostavia artikkeleita löytyy kirjoista, sukuni esivanhempien alkuajoista. Jatkuu....