Kansallinen Elämänkerrasto nro V W. Tavastsjärnä, valtioneuvos s 465 Ragnar Rosen Maisteri.
Tott-suku oli aikoinaan maineikkaimpia pohjoismaisia sukuja, lähtöisin Skånesta, jossa sen vanhin varmuudella tunnettu jäsen herra Tord Akenpoika mainitaan 1200-luvun lopulla.Hänen jälkeläisensä kolmannessa polvessa olivat Jaakko Niilolpoika Kyrning( kuol.1361), Lundin arkkipiispa, tunnettu Maunu Eerkinpojan kannattajana tämän Skånepolitiikassa ja Pietari Akselinpoika (kuol.1376), joka mm osallistui Hansa-kaupunkien kanssa 1370-71 käytyihin tärkeihin neuvotteluihin. Viimeksimainitun poika Akseli Pietarunpoika (kuol.1446 tai 1447) oli 1397 mukana Kalmarin unionikokouksessa ja tuli 1414 Helsingborgin sekä seuraavana vuonna Varbergin ja Pohjois- Hallandin haltijaksi; viimeksimainittu Ruotsin rajalla sijaitseva läänitys pysyi sittemmin miltei perinnöllisenä lähes vuosisadan ajan Tott- suvun hallussa, muodostaen jo asemansa vuoksi erinomaisen tukikohdansuvun kauas tähtääville valtapyyteille. Kuningas Eerik Pommerilaisen aikana Aksel Herra oli Tanskan vaikutusvaltaisempia miehiä, ja kun kuninkaan asema sittemmin mm Engelbrektin kapinan yhteydessä kävi kestämättömäksi, oli hän niitä ylimyksiä, jotka kauimmin pitivät hallitsijansa puolta.
Oma yhteyteni Henrik Klaunpoika Totti :n 13 sukupolven takaa.
Henrik KlassonTott oli naimisissa Kaarina Maununtyttären tyttären Sigrid Eerikintytär Vaasan kanssa. Sigrid Vaasa oli Ruotsin kuninkaan Eerik XIV n ja hänen puolisonsa Kaarina Maununtyttären tytär.
https://kansallisbiografia.fi/kansallisbiografia/henkilo/519
https://www.vaunuhistoria.fi/Site/Data/823/Files/kaarina_fi.pdf
Kaarina Maununtyttären tytär Sigrid oli elänyt pitkään naimattomana ja vasta vuonna
1597 ollessaan yli 30-vuotias hän solmi avioliiton Henrik Klasson Tottin (Synt 1522 Suomessa ) Kuollut kanssa. Henrik Tott oli oppinut mies, joka oli opiskellut Rostockin ja Helmstadtin yliopistoissa. Hänet nimitettiin Turun linnan komendantiksi vuonna 1598. Täten vastavihitty Sigrid sai mahdollisuuden tutustua Turun linnaan huomattavasti paremmassa asemassa kuin lapsena siellä vankina ollessaan.
Vuonna 1597 hän avioitui Henrik Klaunpoika Tottin kanssa. Sen jälkeen oli Kirkniemen ja Sjundbyn kartanoiden emäntä. Heidän lapsistaan merkittävin oli Åke Tott joka sai mainetta kuningas Kustaa II Aadolfin johtamissa sodissa.
Kaarle herttuan ja Sigismundin valtataistelun aikana Henrik Tott asettui suomalaisten aatelismiesten ja sitä kautta myös Sigismundin puolelle, minkä vuoksi hän joutui pakenemaan maasta ja kuoli ilmeisesti noin vuonna 1603 maanpaossa.
Sigrid solmi uuden avioliiton vuonna 1609 Natt och Dag -sukuun kuuluvan Nils Nilsinpojan (Natt och Dag) kanssa, muutti Ruotsiin mutta jäi neljän vuoden kuluttua leskeksi. Leskeksi jäätyään hän palasi Suomeen ja kuoli Liuksialassa.
Henrik Tott oli perinyt isältään Sjundbyn kartanon Siuntiossa ja Gerknäsin kartanon Lohjalla. Häntä pidettiin Juhana III:n pojan kuningas Sigmundin kannattajana. Kun Sigmund lopulta hävisi valtataistelun setänsä
Karlin kanssa, ja kun Karl suunnitteli sotaretkeä Ruotsin itäisiin osiin (Suomeen) kukistaakseen
Sigmundin kannattajat, lähti Henrik Tott perheineen maanpakoon Riikaan. Heidän pojastaan tuli kuuluisa sotapäällikkö Åke Tott S. 04.06 1598 K.15.07.1640 "Lumiaura". Hänestä artikkeli seuraavassa.
https://www.digitale-sammlungen.de/en/view/bsb10328239?page=81
https://www.digitale-sammlungen.de/en/view/bsb10328239?page=112
Åke Henrikinpoika Tott https://fi.wikipedia.org/wiki/%C3%85ke_Tott
Gabriel Rein professori Kansallinen Elämänkerrasto nro V s.472-473 Kirjassa nimi suomennettu Aake Tott
Aake Tott
S. Kesäkuun 4 p. 1598 K . 15.07.1640 Synt. Kirkniemen kartanossa Lohjalla Kuollut Laviassa Eurajoella. Vanhemmat: Kirkniemen herra Henrik Klaunpoika Tott ja Sigrid Vaasa,Sigridin vanhemmat: Eerik XIV:n ja Kaarina Maununtytär.
Aake lähetettiin nuorena Uppsalan yliopistoon, jossa hän Johannes Messeniuksen erikoisen valvonnan alaisena, mutta ollen hurjapäinen ja kiivas luonteeltaan hän tuli enimmin tunnetuksi osanotostaan ylioppilaitten vallattomuuksiin ja tappeluihin; niissä hän kiivaasti puolusti opettajaansa Messeniusta tämän vastustajan Rudbeckiuksen kannattajia vastaan. Viisitoistavuotiaana Tott lähti Venäjän sotaan ja osallistui Jaakko De La Gardien Moskovan-retkeen. Rauhan jälkeen 1617 Tott meni viideksi vuodeksi ulkomaille, oli jonkin aikaa Venetsian palveluksessa ja matkusteli Saksassa, Iltalissa, Ranskassa, Espanjassa, Englannissa ja Alankomailla. Palattuaan kotimaahan 1622 hän tuli Kustaa Aadolfin kamariherraksi 1623 sekä nimitettiin 1625 everstiluutnantiksi Suomen ratsuväkeen. Hän osoitti urhoollisuutta Liivinmaalla ja Preussissa käydyissä taisteluissa ja sai 1626 valtuuden pestata komppanian etupäässä aatelisista; tämä Totin "kyrassieerikomppania" oli aatelislippu-rykmentin alkuna. Kesällä 1627 Tott sa loistavan voiton monta vertaa vahvemmasta puolalaisjoukoista. Kuningas löi tämän johdosta hänet sotajoukon edessä ritariksi ja antoi hänelle kultaisen miekan. Tunnettua myös on, että Kustaa Aadolf sanoi häntä " lumiaurakseen ", joka avasi tien muille; mutta yhtä paljon kuin uhkarohkeasta urhoollisuudestaan Tott myös tuli tunnetuksi ylimielisyydestään ja riitaisuudestaan, jonka tähden hän usein herätti kuninkaassa tyytymättömyyttä.Kerran esim. hän oli ryhtymäisillään kaksintaisteluun Herman Wranglerin kanssa, vaikka kyseinen riidanratkaisutapa oli hengenrangaistuksen uhalla kielletty, mutta kuningas esti sen lähettämällä paikalle teloittajan, jolla oli käsky kohta mestata voittaja. - V. 1626 Tott sai urotekojensa palkonnoksi läänitykseen Vuojoen säterin sekä Irjanteen ja Lavian talot Eurajoelta ja myöhemmin Lihulan läänin Liivinmaalta.
Ylettyään 1630 kenraalimajuriksi ja valtaneuvokseksi Tott seurasi kuningasata Saksan sotaan. Siellä hän osoitti urhoollisuutta nimenomaan Breitenfeldin taistelussa, jonka jälkeen hänet lähetettiin Luoteis-Saksaan. Hän karkoitti viholliset Pommerista ja Mecklenburgista ja tunkeutui Hampuriin saakka. Mutta taistellessaan Bremenin seuduilla Pappenheimia vastaan hänellä ei enää ollut samaa menestystä. Ylpeytensä tähden Tott myös riitaantui Pohjois-Saksan ruhtinasten kanssa eikä sopinut käymään sotaa yhdessä heidän mukanaan; hän oli jonkin aikaa toimettomana Hampurissa olevan asiamiehen Adler Salviuksen kanssa; tämä valitti Kustaa Aadolfille Tottin käytöksestä. Tott menetti tämän johdosta sikäläisen päällikkyytensä. Kuitenkin hän yleni ratsuväen kenraaliksi ja sotamarskiksi.
Kuninkaan kuoltua oli myös Tott:n sotilasura lopussa. Hän saattoi Kustaa aadolfin ruumista Ruotsiin ja oleskeli sittemmin osaksi Ekolsundin kartanossaan Uplannnissa, jonka suuremmoiset rakennukset hän teetti Saksasta saadulla sotasaaliilla, osaksi Suomessa olevilla tiloillaa. Valtaneuvostossa, jossa hän muuten ei näytellyt tärkeää osaa, hän kuului Axel Oxenstiernan vastustajiin.
Sodassa Tott oli saanut vammoja jotka sitoivat hänet tautivuoteeseen ja hän kuoli vielä nuorella iällä ollessaan . Hänen hautajaisiaan vietettiin erittäin komeasti Turun Tuomiokirkossa 29 p. syyskuuta ja niihin ottivat osaa Kenraalikuvernööri Pietari Brahe, aatelisia, pappeja, ylioppilaita sekä yhdeksän komppaniaa sotilaita. Tottin valkoisesta ja mustasta marmorista veistetty on komeimpia Suomessa.
Puolisot 1.) vuodesta 1628 Sigfrid Bielke , valtaneuvoksen ja Turun hovioikeuden presidentin vapaaherra Niilo Bielken ja vapaaherratar Ingeborg Oxenstiernan tytär ( kuol. 1638) ; 2) Kristiina Brahe, valtaneuvos Kreivi Abraham Brahen ja vapaaherra Elsa Gyllensjernan tytär (kuol.1684).
Olen aivan hämmästynyt näistä sukuni juurista, näitä kuuluisia keskiaikasia sukuja ja historiaan jääneitä henkilöitä on paljon.Mikä ihmeellisintä asun Kangasalla lähellä Liuksialan Kartanoa, joka on ollut Kaarina Maununtyttären koti ja Sigridin syntymäkoti.
Kansallisarkisto:
Tott
(1400 - 1700)
suku
Tott-suku oli vanha ja laaja tanskalainen mahtisuku, jonka omistukset olivat pääasiassa Själlannissa ja Skånessa. Suomeen suku tuli pohjoismaisen unionin aikana 1400-luvulla. Useat sen jäsenet olivat merkittäviä linnanpäälliköitä.
Tott- eli Thott-suvun jäsenistä nousi 1400-luvulla poliittisesti varsin merkittävään asemaan Varbergin linnanpäällikkö, Axel Pederinpoika Tott (K 1446), ritari ja valtaneuvos, joka pysyi kuninkaalleen Eerik Pommerilaiselle uskollisena pitempään kuin useimmat muut. Hänellä oli ensimmäisestä avioliitostaan tanskalaisen ritari Axel Krognosin tyttären kanssa neljä poikaa, joista Olof (K 1464) oli Tanskan valtakunnan marski 1443 - 1449 ja Gotlannin panttiherra 1449 - 1464 ja Åke (K 1477) isänsä jälkeen ja koko perikunnan puolesta Varbergin linnanpäällikkö.
Pohjoismaisen unionin vuosina Tanskan ja Ruotsin aatelissukujen keskinäiset avioliitot lisääntyivät. Historiallisesti merkittävin oli se, jonka leskeksi jäänyt Axel Pederinpoika solmi ennen maaliskuuta 1419 nelilohkoista kilpeä tunnuksenaan pitäneen Itä-Götanmaan laamannin, ritari ja valtaneuvos Ivar Nilsinpojan tyttären Ingeborgin kanssa. Avioliitosta syntyi viisi poikaa, joista kolme on ollut merkittäviä Ruotsin ja Suomen historiassa.
Axel-herran ja Ingeborg-rouvan pojista vanhin, Erik Axelinpoika Tott (K 1481), siirtyi jo varhain Ruotsiin sukulaisensa Kaarle Knutinpoika Bonden palvelukseen ja toimi 1457 ja 1466 - 1467 jopa Ruotsin valtionhoitajana. Suvun edut Tanskassa hän jätti pääasiassa veljiensä hoidettaviksi. Hänen molemmat puolisonsa Klara Matsintytär ja Elin Gustafintytär (Sture) olivat ruotsalaisia, eikä hänellä ollut läänityksiä Tanskassa. Erik Axelinpojalla ei ollut aikuiseksi eläneitä poikia.
Seuraava veljeksistä, valtaneuvos Ivar Axelinpoika Tott (K 1487), solmi kolmannen avioliittonsa Ruotsissa kuningas Kaarle Knutinpojan tyttären Magdalenan kanssa, mutta hänelläkään ei ollut aikuiseksi eläneitä poikia. Ainoa aikuiseksi elänyt tytär Beata solmi avioliiton ruotsalaisen ylimyksen Arvid Trollen kanssa.
Nuorin veljeksistä oli valtaneuvos, Viipurin ja Raaseporin linnanpäällikkö Laurens Axelinpoika Tott (K 1483), jonka poika jäi asumaan Ruotsiin. Hänen tyttärensä Ingeborgin puoliso, valtaneuvos Nils Eskelinpoika Banér (noin 1480 - 1520) oli Kastelholman ja Raaseporin linnanpäällikkönä. Suomesta ei kukaan veljeksistä hankkinut mainittavammin tiluksia, vaikka he olivatkin täällä linnanpäälliköitä.
Axel Pederinpoika Tottin ensimmäisestä avioliitosta syntyneistä lapsista isänsä esimerkkiä seurasi Åke Axelinpoika Tott, joka nai ruotsalaisen valtaneuvoksen tyttären, Vinstorpa-sukuisen Märta Bengtintyttären. Heidän lapsistaan Ingeborg Åkentytär Tott (noin 1445 - 1507) naitettiin 1466 tai 1467 ritari Sten Sture vanhemmalle (1437 - 1503), josta 1470 tuli Ruotsin valtionhoitaja.
Tottien ja kuningas Kristian Oldenburgilaisen välien rikkouduttua 1467 ja Sten Sturen voitettua Brunkebergin taistelun 1471 siirtyivät Åke Axelinpojan pojat Erik, Jörgen ja Hans Ruotsin palvelukseen. Erik Tottin poika oli Viipurin ja Olavinlinnan linnanpäällikkö Tönne Erikinpoika Tott (K 1522) ja Jörgen Tottin poika taas Hämeen linnanpäällikkö, valtaneuvos ja Suomen käskynhaltijanakin toiminut Åke Jörgeninpoika Tott (K 1520). Hans Åkenpoika Tottin tytär Anna Hansintytär Tott (1478 - 1549) oli suomalaisen laamannin ja valtaneuvoksen Henrik Bitzin (noin 1458 - 1506) aviopuoliso.
Åke Axelinpojan nuorimman pojan poika Åke Klaunpoika Tott nai Krister Klaunpoika Hornin lesken Ingeborg Siggentytär Sparren, ja aviopuolisoiden poika Klaus Åkenpoika Tott (noin 1530 - 1590) siirtyi asumaan Suomeen. Hänestä polveutui ainoa Suomeen juurtunut Tott-suvun haara.
Lohjan Kirkniemen ja Siuntion Sjundbyn omistajan Henrik Klaunpoika Tottin ja hänen puolisonsa Sigrid Erikintytär Vasan - joka oli Eerik XIV:n ja Kaarina Maununtyttären tytär sekä kuningas Kaarle IX:n serkku - , poika oli Åke Tott (1598 - 1640). Hän jäi lapsena orvoksi mutta opiskeli Uppsalan yliopistossa ja loi merkittävän sotilasuran Kustaa II Adolfin aikana Liivinmaalla ja Itä-Preussissa sekä sitten kolmikymmenvuotisessa sodassa. Hän kohosi sotamarsalkaksi ja valtaneuvokseksi, ja kuningas löi hänet ritariksi. Åke Tottin ensimmäinen puoliso Sigrid Bielke oli Suomen kenraalikuvernöörin Nils Bielken (1569 - 1639) ja Ingeborg Oxenstiernan tytär ja toinen puoliso Christina Brahe, joka eli vuosikymmeniä aviomiehensä jälkeen. Kahdesta avioliitosta huolimatta Åke Tottilla oli ainoastaan yksi lapsi, Klas Åkenpoika Tott (1630 - 1674). Hän oli kuningatar Kristiinan suosikkeja, hänet korotettiin kreiviksi ja hänelle läänitettiin Kaarleporin kreivikuntana tunnettu alue Etelä-Pohjanmaalta. Isänsä tapaan hänkin oli sotamarsalkka ja valtaneuvos. Hän toimi lähettiläänä Pariisissa ja lopulta Liivinmaan kenraalikuvernöörinä. Hänen lapsensa kuolivat pieninä.
LÄHTEET JA KIRJALLISUUS. Danmarks adels Aarbog XVII. København 1900; K.-G. Lundholm, Sten Sture den äldre och stormännen. Lund 1956; A. Skoglund, De yngre Axelssönernas förbindelser med Sverige 1441 - 1487. Uppsala 1903.
BIOGRAFIASAMPO. Etsi artikkeliin liittyviä henkilöiden verkostoja ja aikajanoja tästä.
Julkaistu 23.3.2007
Artikkelitekstin pituus: 5582 merkkiä
Julkaisun pysyvä tunniste URN:NBN:fi-fe20051410; artikkelin pysyvä tunniste http://urn.fi/urn:nbn:fi:sks-kbg-000208
(ISSN 1799-4349, verkkojulkaisu)
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.