Tauben suku littyy omaan sukuuni äidinäidin kautta sekä Isänäidin kautta.

Kansallinen elämänkerrasto osa V s.371-372 . Tohtori Kaarlo Österbladh.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Johan_Reinhold_Taube

https://fi.wikipedia.org/wiki/Taube

Taube Juhana Reinhold, valtionpäivämies synt. Tenholassa Tammik.26 p.1823, kuol.samassa pitäjässä toukok.11 p. 1898. Vanhemmat juhana Reinhold Taube ja Ottilijana Loviisa von Kramer.

Taube-suku polveutuu Pderbornista Westfalista (Saksasta). Jo 1221 mainitaan yksi suvun jäsenistä Liivin ritarikunnan maissa.Liivinmaalta suku levisi Preussiin , Saksiin, Ruotsiin ym. Ruotsin ritarihuoneeseen suku kirjoitettiin 1668 ja Suomessa Tauben-suku esiintyy. 1600-luvun keskivaiheilta alkaen, jolloin ratsumestari Klaus Juhana Taube omisti tilan Viipurin läänin Pyhäjärvellä, missä hän myös asui. Tämän poika Otto Ernst Taube (kuol.1732) oli Porin rykmentin everstiluutnantti. Vastoin sukunsa voimakkaita sotilastraditioita hänen pojanpoikansa pojanpoika jota tämä elämänkerta käsittelee, rupesi lakimieheksi. Tultuaan ylioppilaaksi Helsinkiin 1839 ja opiskeltuaan 1841-43 venäjän kieltä Moskovan yliopistossa hän suoritti  tuomarintutkinnon ja tuli 1846 Turun hovioikeuden auskultantiksi sekä samana vuonna ylimääräiseksi notaariksi, saaden 1850 varatuomarin arvon. Seuraavana vuonna hän tuli senaatin oikeusosaston ylimääräiseksikopistiksi ja 1853 talousosaston kansliatoimituskunnan kopistiksi josta virasta hän sai pyynnöstään eron, minkä jälkeen hän eli maanviljelijänä omistamallaan sukutilalla Tenholan Prästkullassa. Hän sai 1880 kamariherran ja 1885 hovimestarin nimen ja arvon.

Taube on tullut eniten tunnetuksi valtiopäivämiehenä. Jo Tammikuun valiokunnassa Taube oli ritarikunnan valitsemana sekä sitten sukunsa päämiehenä kaikilla valtiopäivillä 1863-97, kuuluen 1863 ja 1882 valtiovaliokuntaan, 1867, 1872 ja 1877-78 säätynsä yksityiseen valiokuntaan ja 1872 suostuntavaliokuntaan ( viimeksimainitun puheenjohtajana) ja varamiehenä 1877-78 rahakantavaliokuntaan. Sen jälkeen ritaristo ja aateli ei häntä enää valiokuntaan valinnut, hän kuului suomenkieliseen vähemmistöön.

Jo vuosien 1863-64 valtiopäivillä Taube oli säädyssään puoltanut talonpoikaissäädyssä tekemää anomusta suomen kielen oikeuksista, ja v.n 1882 valtiopäivillä hän niinikään puolsi Th. Reinin ja Jaakko Forsmanin anomusehdotuksia, että saadyt saisivat tarkastaa senaatin pöytäkirjoja - asiasta nimittäin tuli puoluekysumys. Seuraavilla valtiopäivillä huhtik. 11 p. 1885 pidetyssä "plenum plenorumissa" hän äänioikeusasiassa puolusti lakivaliokunnan pappis- ja talonpoikaissäätyjen jäsenten vastalausetta, joka meni pisimmälle kansanvaltaiseen suuntaan, kuitenkin vain sikäli, että se eniten läheni yleistä äänioikeutta, jota Taube sanoi kannattavansa. Muutenkin Taube otti vilkkaasti osaa säätynsä keskusteluihin. Mainittakoon, että hän empimättä puolsi yleistä asevelvollisuutta. Hän oli hyvä puhuja ja itsenäinen, kyvykäs mies, säätynsä eturivin miehiä. Hänen kykyään käytettiin myös useissa komiteoissa: hän oli hollikyydin järjestämistä varten asetetun komitean jäsen, 1871 asevelvollisuusesitystä laatimaan määrätyn, 1873 tullitaksan ja 1876 palkkaussäännön uudistamista varten asetetun komitean jäsen.

Puolisot: 1)v:sta 1856 Alexsandra Saltman, valtioneuvos Fredrik Saltmanin ja Gustava Ulrika Ehrenmalmin tytär (kuol. 1867). 2) Ida Aleksandra Amnorin, merikapteeni Alexander Julius Amnorin ja Sofia Helena Sundmanin tytär (kuol. 1909).

Lähteitä: Ritariston ja aatelin pöytäkirjat; Edv. Bergh., Vår styrelse och våra lantdagar I ja II ( 1884 ja 1888); sama, Finland under det första årtiondet af kejsar Alexander III:s regering (1894).