Veljekset Olaf, Gregers ja Sune Sunenpoika omistivat kukin osuuden isänperintöön Tenholan Heinälahdessa eli Prästkullassa. Heidän isäänsä Sunea ei lähteistä tunneta. Eric Anthoni on olettanut, että hän olisi sama kuin 1414 mainittu Pirkkalassa ja Tyrvännössä maata omistanut Sune Thorgilsinpoika, mutta Jerker Ericsson on katsonut tämän varsin epätodennäköiseksi.

Veljeksistä ainoastaan Sune on merkittävä ja jatkanut sukua. Hänestä tuli laamanni ja valtaneuvos. Hänen ainoa varmasti tunnettu poikansa oli Anders Sunenpoika (mainitaan 1463), joka omisti muun muassa Mynämäen Sunilan ja Taivassalon Kahiluodon. Hänen poikansa Sune Andersinpoika (mainitaan 1515) kutsui itseään Kahiluodon mukaan. Suku sammui miehen puolelta Kahiluodon Erik Sunenpoikaan 1560-luvulla.

Laamanni Sune Sunenpojan tytär Valborg oli avioliitossa ensin erään Pederin kanssa, joka lienee sama kuin Perniön Melkkilää asunut rälssimies Peder Olofinpoika (mainitaan 1413 - 1430), koska Valborgin tytär Margareta Pederintytär asui myöhemmin Melkkilässä. Valborgin toinen aviomies oli Bengt Mårteninpika, joka toimi Sune Sunenpojan laamannin sijaisena 1448 ja joka todennäköisesti on samaistettava Raaseporissa voutina noin 1437 - 1442 olleen Bengt Mårteninpojan kanssa. Hänen vaakunatunnuksenaan oli pöllö.

Valborgin ja Pederin lapsia olivat poika Jeppe eli Jacob Pederinpoika Ille (K 1487), Etelä-Suomen laamanni ja tytär Margareta. Margaretan aviomies oli kaiketi se Jöns Diekn (mainitaan 1449 - 1477), joka omisti Melkkilän ja toimi usein Etelä-Suomessa laamannin sijaisena. Toisesta avioliitostaan Bengt Mårteninpojan kanssa Valborg sai useita lapsia, joista Ingrid Bengtintytär nai asemies, läntisen Raaseporin kihlakunnan tuomari Peder Henrikinpojan (mainitaan 1467 - 1500). Pederistä ja Ingridistä polveutuva suku kirjoitettiin 1625 ritarihuoneeseen nimellä Ille.

Laamanni Jakob Pederinpoika käytti samaa vaakunatunnusta kuin Sune Sunenpoika, oikealle ojennettua haarniskoitua käsivartta lisättynä kädessä olevalla liljalla. Hänellä ja Märta Olafintytär Tavastilla oli ainakin kolme poikaa ja tytär. Pojista eli kauimmin asemies Sten Jakobinpoika (mainitaan 1509 - 1518), jolla oli sama vaakunatunnus kuin isällä. Hän nai laamanni Knut Erickipoika Kurjen tyttären Annan ja heidän tyttärestään Märtasta tuli käskynhaltija Gustaf Gödekenpoika Fincken (K 1566) vaimo. Stenin sisar Valborg Jakobintytär oli aviossa laamanni Henrik Steninpoika Renhuvudin kanssa. Laamanni Jakob Pederinpojalla ja Märta Olafintyttärellä ei ollut miespuolisia jälkeläisiä enää kolmannessa polvessa.

On varsin mahdollista, että laamanni Jeppe Pederinpoika on sama mies kuin Hämeen linnanvoutina 1462 - 1467 toiminut Jeppe eli Jakob Pederinpoika (mainitaan 1455 - 1471). Linnanvoudin vaakunatunnuksena tosin oli häränsarvi, mutta tunnuksia vaihdettiin, jos nai arvokkaammasta suvusta, kuten Jakob mentyään avioliittoon ritari Olaf Tavastin (K 1460) tyttären kanssa. Tämä oli silloin hänen toinen avioliittonsa, koska häränsarven Jakobilla oli edellisestä neljä lasta, tyttäret Signhild ja Anna, sekä kaksi poikaa, Turun tuomiokapitulin kaniikki ja Isonkyrön kirkkoherra Ericus Jacobi (mainitaan 1471 - 1501) ja asemies Åke Jakobinpoika (mainitaan 1494 ja 1501 -1503), jolla oli vaakunassaan myös puhvelinsarvi. Suku näyttää sammuneen miehen puolelta Åke Jakobinpoikaan.

LÄHTEET JA KIRJALLISUUS. E. Anthoni, Den äldsta Illeätten // Historiallinen arkisto 52. 1947; E. Anthoni, Lagmannen Jeppe Perssons ätt // Genos 28. 1957; E. Anthoni, Finlands medeltida frälse och 1500-talsadel. 1970; J. Eriksson, Till frågan om den äldsta Illeätten // Historisk tidskrift för Finland. 1978.