Kirjoitan muutamia tarinoita sukulaisista, jotka ovat jääneet historian kirjoihin. Aikaisemmassa osiossa kirjoitin jo historiaa Kolkko-Hiitemaa pappis-suvusta Tämä osio kertoo toisesta Finnon pappis-sukuhaarasta, ensimmäinen tähän sukuhaaraan liittyvä on Jaakko Finno, joka on toimittanut ensimmäisen suomenkielisen virsikirjan
Finno, Jacobus Petri (noin 1540–1588) Jaakko Finno
Suomalainen, Jakob Persson, Jaakko Pietarinpoika
S Varsinais-Suomi tai läntinen Uusimaa noin 1540. Oletettavasti talonpoikaista syntyperää (Paarma 1980).
Kävi ilmeisesti Turun katedraalikoulua. Ylioppilas (Iacobus Petri Finno Suecus) Wittenbergissä 23.1.1563, (Iacobus Petri Finlandensis Suecus Finno) Rostockissa tammikuu 1567; palasi kotimaahan 1568.
Turun katedraalikoulun rehtori (koulumestari) 1568, joutui luovuttamaan rehtorin toimen Saksasta opintonsa päättäneenä palanneelle ja kuningas Juhana III:n tähän toimeen 9.8.1578 nimittämälle Christianus Michaelis Agricolalle; Turun tuomiokirkon poenitentiarius (rippivaltuutettu), katedraalikoulun teologian lehtori ja Maarian prebendaseurakunnan kirkkoherra kuninkaan nimittämänä 12.10.1578 sen jälkeen, kun hän ja muut turkulaiset papit olivat sitoutuneet kuninkaan uuden liturgian kannattajiksi. ”Hänen velvollisuutenaan oli kuninkaan kirjeen mukaan tästedes pitää luentoja muutaman kerran viikossa Turun koulussa sekä lisäksi kääntää muutamia hyödyllisiä kirjoja suomen kielelle. Yhdessä tuomiokirkon taloudenhoitajan kanssa hänen piti myös ’katsoa kirkon parasta´, mikä sanonta viittaa jonkinlaisiin taloudellisluonteisiin tehtäviin tuomiokirkossa” (Paarma 1980). Turun tuomiokapitulin jäsen vuodesta 1571.
Christianus Agricolan siirryttyä piispaksi Tallinnaan Finnosta tuli toistamiseen Turun katedraalikoulun rehtori (koulumestari) kesällä 1584. Nimityskirjeessään 8. elokuuta kuningas vahvisti Finnon tulot koulumestarin toimesta ja nimitti häntä juhlallisesti dekaaniksi, mitä nimitystä hänestä sitten myöhemmin toisinaan käytettiin ja mitä hän myös itse käytti itsestään. Juhana III:n Nova Ordinantian mukaan dekaanin tehtävät liittyivät pääasiassa opetustoimeen, ja Turun koulun rehtorina dekaani Finno oli pappiskasvatuksesta vastaava hiippakunnan koululaitoksen valvoja.
Finno oli Maarian kirkkoherrana kuolemaansa asti, ja päinvastoin kuin edeltäjänsä Paulus Juusten hän myös hoiti itse virkaa, jos kohta hän päätoimisesti keskittyi – ilmeisesti niin kuninkaan kuin hiippakuntahallituksenkin toivomusten mukaisesti – kirjalliseen toimintaansa. Tämän tuloksena ilmestyivät Tukholmassa 1583 painettuina ensimmäinen suomenkielinen virsikirja (Yxi wähä suomenkielinen wirsikiria) ja rukouskirja (Yxi wähä rucous kiria) sekä vuosien 1583–1585 tienoilla niin ikään Tukholmassa painettu Katekismus (Catechismus). Finno oli todennäköisesti myös Saksassa Greifswaldissa 1582 Theodoricus Petri Ruuthin toimesta painetun latinankielisten koululaulujen kokoelman Piae Cantioneksen varsinainen toimittaja, kokoaja ja muokkaaja.
Jacobus Petri Finnosta ja hänen kirjallisesta toiminnastaan katso erityisesti P. Lempiäinen (toimittanut ja jälkisanan laatinut), Jaakko Finnon virsikirja (1988), P. Lempiäinen, Finno, Jacobus (SKB 2 2003), J. Nuorteva, Suomalaisten ulkomainen opinkäynti ennen Turun akatemian perustamista 1640 (1997), J. Paarma, Hiippakuntahallinto Suomessa 1554–1604 (1980).
Teologina Finnoa on julkaisemiensa teosten perusteella luonnehdittu maltillisen melanchtonilaisuuden kannattajaksi, joka oli saanut vaikutteita erityisesti wittenbergiläisen teologian merkittäviin edustajiin kuuluvalta David Chytraeukselta. Selkeästi luterilaisen uskonpuhdistuksen edustajana hän samalla antoi vanhan kirkon traditiolle suuren arvon. (Paarma 1980, Lempiäinen 1988).
Finno mainitaan (Toropainen, Genos 2005) Turun kaupungin vuoden 1571 hopeaveroluettelossa hopeaveron maksajana (”Mestar Jacop Scholmestar Silffuer haffr han leffuererat 6 ½ lodde, Löst öre peningar 20 mk”). Maarian kirkkoherran virkatulojen lisäksi hänelle myönnettiin muun muassa kruunun vilja-avustusta, ja hänen palkkatulonsa olivat huomattavan suuret.
Jaakko Finnon virsikirja (1583)
Ensimmäinen suomenkielinen virsikirja ilmestyi 1580-luvun alussa. Sen toimitti Turun koulun rehtori Jocobus Petri Finno eli Jaakko Pietarinpoika Suomalainen (n. 1540-88), joka oli saanut Juhana III:lta tehtäväkseen kääntää ”muutamia hyödyllisiä kirjoja suomen kielelle”. Kirjan ensipainosta on säilynyt yksi vajavainen kappale (Uppsalan yliopiston kirjastossa), josta puuttuu nimiölehti. Näin ollen sen painovuosi, joksi tavallisesti ilmoitetaan 1583, on epävarma, samoin teoksen nimi, joka myöhemmissä painoksissa esiintyy muodossa Yxi Wähä Suomen-kielinen Wirsikiria, Suomencocouxis Jumalata kijttä Suomenkielellä, tehty M. Jakobilda Suomalaiselda. Kirjan lähin esikuva on ollut ruotsalaisen virsikirjan Then Svenska Psalmboken (1543) jokin myöhempi, todennäköisesti vuoden 1572 painos. Virsien lukumäärä on kummassakin sama (101), mutta järjestys erilainen.
Ensimmäisen suomenkielisen virsikirjan toimitti noin vuonna 1583 Jacobus Finno eli Jaakko Suomalainen, toisen Maskun kirkkoherra Hemming noin vuonna 1605. Molemmat tunnettiin nimellä Yxi Wähä suomenkielinen Wirsikirja Finnon virsikirjassa virsiä oli 101 ja Hemmingin 246, joskin ajan mittaan virsien määrä lisääntyi uudemmissa painoksissa.
Ote Mikaen Agricola-seuran teksteistä
MAARIAN SEURAKUNTA REFORMAATIOMUUTOKSESSA (1500-luvulta alkaen)
Keskiaikaisen katolisen Maarian seurakunnan muuttuminen luterilaiseksi vaati pitkän ajan. Reformaatiomuutoksessa oli mukana useita Maarian kirkkoherroja. Kevään 2017 Maarian kirkon luentosarjassa esitellään Maarian kirkkoherroista Mikael Agricola, Jaakko Finno ja Erik Sorolainen, jotka omalla tavallaan ovat merkittävästi vaikuttaneet luterilaisuuden vakiintumiseen Suomessa. Lisäksi paneudutaan reformaation etenemiseen seurakuntaelämässä ja miten se vaikutti Maarian kirkkotilan muuttumiseen.
Maarian kirkkoherrana Finno oli 1578–1588. Juhana III antoi Jaakko Finnon, joka tunnetaan myös Jaakko Suomalaisena, tehtäväksi toimittaa suomeksi muutamia välttämättömiä hengellisiä kirjoja. Näistä ilmestyi cathecismus, Yxi Wähä Rucouskiria ja kolmantena ensimmäinen suomenkielinen virsikirja vuonna 1583. Siinä oli 101 virttä, joista Finnon omia virsiä oli 7. Vielä nykyisessä virsikirjassakin on hänen kirjoittamiaan virsiä. Maarian kirkossa on Finnon muistokivi.
Professori Helin käsittelee esitelmässään 1500-luvun virsisuomennosten suhdetta saksalaisiin lähtöteksteihin sekä erityisesti yhteisöllisyyden käsitesisällön muutosten vaikutusta vanhojen virsien muutoksiin ja uudelleenkäännöksiin.
Ote Wikipediasta
Jacobus Finnon nuoruudesta ei tiedetä juuri mitään. Hän opiskeli ilmeisesti aluksi Turussa, myöhemmin vuodesta 1563 Wittenbergin yliopistossa ja vuodesta 1567 Rostockin . Opiskeluaikoinaan hän luultavasti sai vaikutteita filippisten näkemyksistä.
Jacobus nimitettiin 1568 Turun katedraalikoulun rehtoriksi. Hän toimi myös Turun hiippakunnan tuomiokapitulin jäsenenä ja lukeutui hiippakunnan vaikutusvaltaisimpiin pappeihin. Finno ajoi uskonpuhdistuksen asiaa muttei tyrmännyt kokonaan kirkon vanhoja perinteitä. Hän myötäili Juhana III:n kirkollispoliittista linjaa ja saavutti siten kuninkaan suosion. Sen ansiosta Jacobus nimitettiin 1578 teologian lehtoriksi ja tuomiokapitulin rippivaltuutetuksi. Samana vuonna hänestä tuli Räntämäen eli Maarian seurakunnan kirkkoherra.
Viipurilaislähtöinen Theodoricus Petri Rutha julkaisi Saksassa 1582 kokoelman teinien latinankielisiä lauluja nimellä Piae Cantiones. Jacobus Finno sai tehtäväkseen tarkastaa laulut. Niistä poistettiin keskiajan katolisia aineksia, ja niitä muokattiin paremmin luterilaisuuteen sopiviksi. Suurin osa lauluista liittyi liturgiseen käytäntöön. Mukana ei ollut juoma- ja rakkauslauluja, joita teinien kuitenkin tiedetään laulaneen.
Nähtävästi vuonna 1583 ilmestyi Jacobus Finnon laatima ensimmäinen suomenkielinen virsikirja, josta ei ole säilynyt ehjää kappaletta ja jonka ainoa tunnettu kappale on Uppsalan Yliopistossa. Edes kirjan alkuperäisestä nimestä ei ole varmaa tietoa, mutta se on myöhemmin tunnettu nimellä Yxi Wähä Suomenkielinen Wirsikirja. Kirjassa on 101 virttä, joista useimmat oli käännetty latinasta, ruotsista ja saksasta. Mukana on myös varhemmin – muun muassa Mikael Agrikolan aikana – suomennettuja virsiä muokattuina sekä luultavasti seitsemän Jacobus Finnon omaa virttä. Jacobuksen virsikirjan rakenteellisena mallina oli ruotsalainen virsikirja.
Vuonna 1583 painettiin Tukholmassa myös Jacobuksen suomenkielinen rukouskirja Yxi Wähä Rucouskirja. Se oli suppeampi kuin Mikael Agricolan Rucouskirja Bibliasta (1544), mutta sellaisena se sopi paremmin kansan käyttöön ja arkielämän tilanteisiin. Rukouskirja jakautuu viiteen osaan käyttötarpeiden mukaan. Kirjan lähteinä Jacobus käytti pääasiassa ruotsinkielisiä rukouskirjoja mutta hyödynsi myös Agricolan teosta ja saksankielisiä rukouskirjoja. Hän muokkasi rukouksia sopimaan Suomen olosuhteisiin ja puhdasoppisena pidettyyn luterilaisuuteen. Jacobus Finnon rukouskirja pysyi hyvin suosittuna 1600-luvun loppuun asti, ja sen rukouksia oli yleisesti käytössä vielä 1800-luvun lopulle asti.
Vuosi 1583 oli Jacobukselle erittäin tuottelias, sillä silloin ilmestyi myös hänen suomenkielinen katekismuksensa, jonka ensimmäisen painoksen täsmällistä nimeä ei tunneta; toinen painos ilmestyi 1615 nimellä Catechismus Eli Sen Christilisen opin pää cappalet. Katekismus oli Jacobus Finnon omaperäisin kirjallinen teos: sillä ei tiettävästi ole suoranaisia lähdekirjoja. Opillisesti se seurasi Martti Lutheria ja Agricolaa mutta oli sallivampi ripin kaltaisia perinteisiä uskonnollisia käytäntöjä kohtaan. Finnon katekismus ei saavuttanut suurta suosiota, ja uudemmat katekismukset syrjäyttivät sen 1600-luvulla.
Jacobus Finno palasi samana vuonna 1583 virkaansa Turun katedraalikoulun rehtoriksi. Hän oli naimisissa Margareta Henrikintyttären kanssa, ja heillä oli ainakin kaksi lasta: Agnes ja Henricus. Henricuksesta tuli Hämeenkyrön kirkkoherra. Jacobus Finno kuoli ruttoon syksyllä 1588 noin 48 vuoden ikäisenä.
K ruttoon Turku syyskuu 1588, haudattiin sukuhautaan Turun tuomiokirkon kuoriin naisten puolen penkkien alle.
P Margareta Henriksdotter hänen 1. avioliitossaan, K 1605, PV Turun kaupungin porvari Henrik Myllar ja Agnes N.N.
Margareta Henriksdotterin P2 huhtikuu 1590 Finnon seuraaja Turun katedraalikoulun rehtorina ja Maarian kirkkoherrana, myöhemmin Maarian pastoraatin säilyttäen Turun kirkkoherra, maisteri Gregorius Martini Teet hänen 1. avioliitossaan, K 1615.
Margareta Henrikintytär Mylläri ( (hänen 1. aviossaan) k. 1605, h. Turun Tuomiokirkkoon.
Margaretan 2. puoliso 2.1590 Gregorius Martini Teet (Teet) (hänen 1. aviossaan) s. Pernaja noin 1560, k. alkuvuodesta 1615, vanh Pernajan nimismies, rälssimies Martti Laurinpoika Teet (Teit) ja Anna Perttelintytär. - Finnon seuraaja Turun katedraalikoulun rehtorina ja Maarian kirkkoherrana, myöhemmin Maarian pastoraatin säilyttäen Turun kirkkoherra, maisteri.
Gregoriuksen 2. puoliso 1610 Margareta Tuomaantytär (hänen 2. aviossaan) k. 1625.
Margaretan 1. puoliso alilaamanni Heikki Jaakonpoika k. 1606.
Kävi Turun katedraalikoulua. Ilmeisesti jo 1590-luvulla Savonlinnan käskynhaltijan, myöhemmän Turun linnanpäällikön Klaes (Klaus) Hermansson Flemingin pojan, sitten aikanaan mm. Viipurin ja Savonlinnan käskynhaltijana ja Inkerinmaan maaherrana toimineen Henrik Klaesson Flemingin kotiopettaja. Vihittiin papiksi Turussa 7.9.1605 ilmeisesti Turun seurakuntaan kappalaisen virkaan, josta palkan maksoi hänen isäpuolensa kirkkoherra Gregorius Martini Teet; Hämeenkyrön kirkkoherra 1615. Ylä-Satakunnan rovastikunnan lääninrovasti vuodesta 1634, suoritti rovastintarkastuksen Mouhijärvellä 1646 ja 1647 (Lempiäinen 1967).
Väitöskirjan dedikaatio (ded. diss.) Turussa toukokuussa 1650. Holhoojahallituksen kirjeessä 7.9.1636 käsiteltiin Finnolle maksettavia rovastin(vilja)tynnyreitä. Finno joutui seurakuntalaistensa kanssa toistuvasti riitoihin palkkasaatavistaan. Hän vastusti Ikaalisten kirkkoherrakunnan perustamista, koska hän menetti sen toteutuessa huomattavan osan tuloistaan. Valtakunnankanslerille 27.5.1641 osoittamassaan anomuksessa hän valitti, että kirkkopitäjän jakamisen takia hänen "täytyy kyynelin ja huokauksin vanhoilla päivillään hoitaa virkaansa sekä ostaa viljaa ja muuta ylläpidokseen", ja pyysi turhaan saada pitää pitäjänsä jakamattomana kuolemaansa asti.
Omisti useita maatiloja ja erämaa-alueita Hämeenkyrön pitäjässä sekä vanhempiensa perintönä Myllärin talon Turun Luostarikorttelissa ja Kankaanpään Vihteljärvellä tilan. Hämeenkyrön kirkkoherran virkatalon pappilan isäntä 1615-50. Omisti mm. Hämeenkyrön Kyröspohjan Sipilän 1646-50, Hämeenkyrön Kyröspohjan Mäkelän 1631-38, Hämeenkyrön Mahnalan Kuritun 1618-50, Hämeenkyrön Tuokkolan ratsutilan 1645-50.
Puoliso jo ainakin 20.4.1608
Valpuri Heikintytär s. noin 1685, k. Turku, h. Turun Tuomiokirkkoon 29.4.1666. - Mainitaan puolisona (SAY) Hämeenkyrön pappilassa vielä 1650. Asui leskeksi jäätyään Turussa tyttärensä Elisabetin ja vävynsä raatimies Hans Hansson Plagmanin luona.
Oliko suurmies Jaakko Finno Kaarinasta?
Ote blogista kirjoittaja: Ville Niittynen
1560-luvulla käytiin 7-vuotinen sota, jossa Tanska, Puola ja Lyypekki yhdistivät voimansa Ruotsia vastaan. Tämän sodan vaikutukset Jaakko Finnon opiskeluvuosiin muodostuivat suorastaan dramaattisiksi. Hänet nimittäin vangittiin ja hän joutui pitkäksi ajaksi panttivankeuteen Lyypekkiin.
Päästyään vapaaksi hän palasi Turkuun ja sai nimityksen Turun katedraalikoulun rehtoriksi vuonna 1568. Kymmenen vuoden kuluttua hänet nimitettiin Maarian seurakunnan kirkkoherraksi ja vuonna 1583 hän julkaisi kolme erittäin tärkeää kirjaa: Sen Christillisen Opin Pää Cappalet eli Katekismus, Se Yxi Wähä Rucous kirja sekä jo mainittu Se Yxi Wähä Suomenkielinen Wirsikirja. Kirjat tuskin olivat samana vuonna tai muutenkaan samanaikaisesti laaditut, mutta ne painettiin kaikki yhdellä kertaa.
Näillä kirjoilla Finno oli monessa suhteessa tienraivaaja sekä todellinen suomalainen suurmies. Kuoleman edessä olemme kuitenkin kaikki tasa-arvoisia: Jaakko Finno menehtyi monen muun kaupunkilaisen mukana Turussa vuonna 1588 riehuneen ruttoepidemian uhrina ja haudattiin Tuomiokirkkoon.
Yllä on esitetty Finnon tiedetyt elämänvaiheet pähkinänkuoressa. Sinänsä hänen taustastaan tunnetaan yllättävän vähän. Toisinaan hänen on arveltu olevan talonpoikaista sukujuurta Uudeltamaalta, ehkä Pusulasta. Maamme eturivin sukututkijoiden tuottama tutkimus on kuitenkin viime vuosina kyseenalaistanut tämän teorian.
Sen sijaan on alettu pitämään todennäköisempänä, että Finno voisi olla kotoisin – Kaarinasta. Perusteluina on nostettu esiin seuraavanlaisia seikkoja. Toimiessaan katedraalikoulun rehtorina hänen virkatalokseen annettiin vuonna 1571 Kaarinan Ladjakosken talo. Vaikka hänellä oli myös kaupunkiasunto, niin lähes varmasti voidaan sanoa, että ainakin osan vuotta Finno asui noina vuosina Kaarinassa.
Kun Finno sitten vaihtoi työpaikkaa, niin hän jostain syystä edelleen vaati tiukasti Ladjakoskea itselleen. Mitään varsinaista syytä tai perustelua tällaiseen vaatimukseen ei olisi kuulunut olla. Tämä herättää epäilyn, että Ladjakoski olisi ollut Finnolle jotain enemmän kuin pelkkä virkatalo. Ja toden totta, vuosina 1536-1553, siis Finnon lapsuusvuosina, Ladjakoski oli turkulaisen kirjurin Peter Matinpojan omistuksessa. Lisäksi tiedetään, että koska Ladjakoski oli joutunut Peter Matinpojan haltuun alun perin jotenkin epäselvissä olosuhteissa, peruutti kuningas Kustaa Vaasa talon itselleen 1553. Olisiko Jaakko Petrinpoika Finno voinut olla Peter Matinpojan poika? Vaatiko hän siksi Ladjakoskea itselleen? Vaatiko hän kruunulta takaisin oikeastaan lapsuudenkotiaan ja isänperintöään?
Ainakin kuningas vuonna 1579 vahvisti uudelleen Finnon oikeuden Ladjakoskeen. Lisäksi veroluetteloista on löytynyt tieto, että Ladjakosken talossa asui 1570-luvulla Peter Matinpoika -niminen henkilö. Ammattia ei tässä kohdin mainita, mutta olisiko siis vanha isä muuttanut tässä kohdin takaisin perheelle palautettuun taloon?
Kirjuri oli tuohon aikaan korkea virka, joka toi mukanaan varallisuutta ja asemaa. Jaakko Finnon vaimo oli Margareta Henrikintytär Myllär. Hän oli Turun rikkaimman miehen, porvari Henrik Myllärin, Kakskerran Myllykylän omistajan, tytär. Myös tämän Jaakko Finnon avioliiton on katsottu tukevan arvelua, että Finno olisi kirjuri Peter Matinpojan poika. Edustaahan kirjurin poika paljon sopivampaa sosiaalista luokkaa kuin talonpoika, kun puhutaan naimisiin menosta Turun rikkaimman miehen tyttären kanssa.
Kenelle Ladjakoski siirtyi Finnon kuoleman jälkeen? Tällainen tieto voisi valaista sitä, oliko kyse Finnon suvun perintötilasta. Vastaus: talo siirtyi Finnon lesken uudelle miehelle Gregorius Teitille. Mutta koska Teit oli niin ikään katedraalikoulun rehtori, ei vastausta tältä suunnalta löydy. Ehkä Teit sai Ladjakosken virkatalokseen (=> se ei ollut Finnon suvun perintötila) tai sitten hän sai sen Finnon perheen uutena päämiehenä (=> oli Finnon perheen perintötila). Kysymys jää avoimeksi.
Moni asia puhuu siis kuitenkin sen puolesta, että suurmies Jaakko Finno olisi ollut kaarinalainen. Mutta sata varmaa on ainoastaan se, että hän tietyissä elämänvaiheissaan omisti Kaarinan Ladjakosken. Mutta oliko se myös hänen synnyin- ja lapsuudenkotinsa? Sitä ei täysin varmaksi tiedetä.
Allekirjoittanut keskusteli Finnosta taannoin kaupunginjohtaja Harri Virran kanssa ja lähellä oli, että olisi saman tien käynnistetty jo muistolaatta-hanke. Mutta, mutta. Ehkä kuitenkin hieman suurempi historiallinen varmuus Finnon kaarinalaisista sukujuurista tulee löytää ennen moisen hankkeen toteuttamista. Jäädään siis odottamaan, josko tutkimus toisi asiaan lisävalaistusta ja -varmuutta.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.