Kansallinen Elämänkerrasto osa IV s 124. Tor Carpelan.

Munck-Sukuja  on ollut Suomessa kolme: Fulkkilan ( Munck af Fulkila) ja Sommerniemen suvut (Munck af Sommernäs sekä suhteellisen vähän tunnettu savolainen Munck-suku, joka sai rälssitilan Liistonsaaresta Säämingistä, jonka otaksutaan talonpoikaistuneen Etelä-Savossa.

Miten liittyy omaan sukuuni :https://sukujuuret.vuodatus.net/sivut/esivanhemipiani-aidin-aidin-sukuhaarat

Fulkkilan Munck-Suku (tämä Munck-haara  on esi-isäni suorassa linjassa. Oma huomautus!)on kotoisin Vehmaan Huovarista, johon suvun esi-isä Antti Juhananpoika 1525 sai elinkaudekseen rälssioikeudet. Hänen pojanpoikansa, Vehmaan Nuhjalan omistaja Mikko Paavalinpoika  Munck aateloitiin1585. Hän oli kuningas Sigismundin uskollinen kannattaja ja Arvid Stårlarm asetti hänet Turun linnan ja Pohjois-Suomen päälliköksi. Kun Kaarle Herttua 1599 toisen kerran piiritti linnaa , oli Munck sen alipäällikköjä ja hänet vangittiin linnan antautuessa. Vaikka herttua lupasi, että vangitut päälliköt joutuisivat säätyjen tuomittaviksi, antoi hän sotaoikeuden tuomita useita heistä kuolemaan, niiden joukossa Mikko Paavalinpoika, joka sitten marraskuun 10 p. 1599 mestattiin Turun torilla.Hän oli vaimonsa Margareta Tuomaantytär Starckin mukana saanut Halikossa olevan Fulkkilan pienen tilan - , joka myöhemmin liitettiin Joensuuhun ja suku käytti sitten nimeä Munck af Fulkila. Mikko Paavalinpojan poika oli Hannu Munck ja tämän poika Turun hovioikeuden varaperesidentti Juhana Munck(kuol. 1663). Juhana Munck oli maamarsalkkana Turun säätytkokouksessa 1657. Hänen poikansa siirtyi Ruotsiin, ja pojanpoikaan Majuri Hannu Jaakko Munckiin sammui se Fulkkilan Munck-sukuhaara.

Munck Hannu Mikonpoika S. 1588 K 1635. Soturi ja valtiomies, vanhemmat: Mikko Paavalinpoika Munck ja Margareta Starck. Vuonna 1608 Hannu Munck mainitaan Kreivi Klaus Sturen tallimestarina. Kymmenenvuotisessa sodassa hän kunnostutui soturina, ja paluumatkallaan Moskovasta Jaakko De la Gardie lähetti hänet 1609 Tveristä maahamme hakemaan apujoukkoja, jonka Kaarle IX oli lähettänyt Viipuriin.  V. 1612 hänet mainitaan sotapäällikön henkipalvelijana (Fältherrens uppvactare). Hän haavoittui Venäjällä, minkä vuoksi hän oleskeli jonkin aikaa Viipurissa, ja korotettiin pian ratsumestariksi.

Hannu Munck määrättiin 1614 puolustamaan Käkisalmen lääninrajoja venäläisten hyökkäyksiltä niillä ratsu- ja jalkaväkijoukoilla jotka olivat Isosta- ja Vähästä-Savosta kotoisin. Kesällä sam.v. hän tämä joukko mukanaan lähti Kurkijoelta hyökkäävää venäläistä sotavoimaa ja siihen yhtyneitä Käkisalmen talonpoikia vastaan Uukuniemelle. Venäläiset voitettiin ja Aunuksen asukkaat antautuivat sen johdosta Ruotsin valtaan. V.1615 Hannu Munck nimitettiin Käkisalmen läänin käskynhaltijaksi, ja 1616 hän oli läsnä Helsingin maapäivillä. Vv. 1617-21 Hannu Munck, Gorgonius Henrikinpoika Gyllenanckarin ja Antti Bureuksen kanssa kuului toimikuntaan, joka edusti Ruotsia rajankäynnissä Käkisalmen läänin ja Venäjän välillä. Koska Hannu Munck mainitaan ensimmäisenä Ruotsin rajankävijöistä, oli hän oli hän kaiketi heidän johtajanaan. kun rajankäynti 1618 joksikin aikaa keskeytyi määrättiin nämä kolem rajankävijää tutkimaan Käkisalmen läänissä vallitsevia epäkohtia. V. 1622 Hannu Munck nimettiin Suomen aatelin ratsuväen everstiksi. Vv. 1627-31 hän oli Braunsbergin käskynhaltijana ja 1634 hän tuli Tarton linnanpäälliköksi.

Ansioistaan hannu Munck 0609 sai mieleiseksi ajaksi läänitykseksi Angelan talon Angelniemeltä sekä Ruotsalan ja Kosken talot Muurlasta, jotka hänelle 1615 myönnettiin Norrköpingin päätösten ehdoilla. Kuoltuaan hänet haudattiin 1637 Turun tuomiokirkon kuoriin omaan muurattuun hautaan.

Puoliso Katariina Slang, Mälkkilän herran eversti Eerik Slangin ja Katariina Bergenin tytär (haudat 1633)

Tämä toinen Munck af Fulkila suku liityy sukuun Isän äidin sukulinjan kautta . Tämä haara ei ole suorassa esi-isä linjassa, vaan serkkulinjaa. Kenraalimajuri Carl Gustav Ehrnroth oli  aviopuoliso Hedvik Sofia Munck af Fulkila:n kanssa ja hän on sisar Aadolf Fredrik Munck af Fulkila:lle josta tarina alapuolella, sukuesittelyn jälkeen.Oma sukutaulu missä yhteys Ehrnroth sukuun:  https://sukujuuret.vuodatus.net/sivut/esivanhempiani-taulu-ii

Toinen Munck-suku:

Kuitenkin oli erehdyksestä eräs toinenkin Munck-suvun haara ( Sommerniemen Muncien ) 1700-luvun keskipaikkeilla kirjoitettu Ruotsin ritarihuoneessa Fulkkilan Munkien sukutauluun, ja näin on viimeksimainittu suku säilynyt sekä siellä että Suomen ritarihuoneessa, kun taas Somerniemen haara on merkitty kuolleeksi. Tämä suku on vanhaa tanskalaista aatelia; Suomeen siirtynyt Antti Juhananpoika Munck ( kuol.1634) osti Hirsjärven ja Palikaisten tilat sekä muita tiloja Somerolta, josta tuli 1800-luvulle saakka suvun kantapitäjä. Hänen nuorempi poikansa eversti Antti Munck (kuol. 1678) aateloitiin 1648 (Munck af Sommernäs). Hän teki Palikaisten kartanosta itselleen sukukartanon ja rakennutti kirkon, jonka yhteyteen Sommerniemen kappeli, myöhemmin pitäjä on syntynyt. Hän oli sukunsa viimeinen. Mutta hänen vanhemman veljensä, Hirsjärven omistajan, ratsumestari Juhana Munckin (kuol. 1639) poika, kapteeni Antti Munck (kuol.1675) tuli sensuvun kantaisäksi, joka elää vielä nimellä Munck af Fulkila ja joka oikeastaan erehdyksestä kuuluu nykyiseen ruotsalais-suomalaiseen aatelissukuun. Tämän Antti Munckin pojista suku jakaustuu kahteen päähaaraan 1.Hirsjärven suku, joka sittemmin on asettunut Vihdin Irjalaan, haarautuu taas Antti Munckin pojanpojasta, kornetti Juhana Munckista (kuol-1759) kolmeen haaraan. Vanhimpaan kuuluvat lahjakas tuomari, useiden lakipolvien kasvattaja mm. Tyrvään tuomiokunnassa tuomarina toiminut Carl Fredrik Munck (kuol. 1900) ja häenen veljenpoikansa Kenraalimajuri Lennart Fritiof Munck (s. 1852), Mikkelin läänin maaherra (1900-03), jonka kenraalikuvernööri Bobrikov erotti hänen laille uskollisen kantansa vuoksi. Toisen haaran huomattavin jäsen oli oikeusosaston senaattori Aadolf Fredrik Munck (kuol. 1886), yksi niistä neljästä senaattorista, jotka kieltäytyivät julkaisemasta valiokuntamanifestia 1861. Kolmannesta haarasta tuli vapaaherrainen Munck-suku. Kolme veljestä, jotka olivat Aadolf Fredrik Munckin isän serkkuja, korotettiin näet 1778 vapaaherrasäätyyn. Vanhin heistä oli Juhana Henrik Munck (kuol. 1817) Uudenmaan ja Hämeen läänin maaherra 1790.1810, jonka poika oli Juhana Reinhold Munck ja hänen poikansa Hausjärven Erkkylän omistajaan Carl Otto Aleksander Munckiin vapaaherraisen suvun miespuolinen haara sammui 1927. Juhana Henrik Munckin nuorempi veli korotettiin kreiviksi 1788, hän oli naimaton. Nuorin veli Otto Magnus Munck (kuol. 1853) tuli Kustaa Aadolfin hovimarsalkaksi ja seurasi kunkinkaan perhettä maanpakoon. 2.Ihamäen haara (somerossa oleva Ihamäki oli joutunut suvulle siten, että Somerniemen Antti Munck meni avioliittoon erään Ramsayn kanssa), joka osaksi asui Vihdin Härkälässä, polveutuu Hirsjärven omistajan, edellämainitun Kapteeni Antti Munckin  nuoremmasta pojasta, ratsumestari (Klaus Munckista kuol. Siperiassa 1716), jonka Kaarle Juhana Munck (kuol. 1815) oli Ruotsin laivaston everstiluutnantti. Muut viisi poikaa siirtyivät Ruotsiin. Heistä oli eversti Carl Jacob Munckilla (kuol. 1882) tytär Ebba Henriette Munck (synt..1858) , josta tuli 1888 Ruotsin ja Norjan prinssin Oskar Carl Augustin puoliso, jolloin prinssi luopui kruununperimyksestään; hän sai oikeuden käyttää nimea prinssi Bernadotte, jota paitsi Luxenburgin hallitsija antoi hänelle ja hänen jälkeläisilleen Visborgin kreivin arvon.

Munck Aadolf Fredrik https://fi.wikipedia.org/wiki/Adolf_Fredrik_Munck

Adolf Fredrik Munck af Fulkila (Jonas Forsslund) - Nationalmuseum - 14829, kuva Wikipediasta

Kustaa III:n suosikki, synt.Rantakylän talossa Mikkelin pitäjässä huhtikuun 28p.1749, kuol. naimattomana Carrassa Italiassa heinäk. 18p. 1831. Vanhemmat: Everstiluutnantti Antti Eerik Munck ja Hedvik Juliana Wright.

Aadolf Munck kirjoitettiin armeijan kirjoihin jo lapsena ja 1760 hän pääsi aliupseeriksi Savon rykmenttiin. Hänet lähetettiin Tukholmaan missä hän tuli 1765 prinsessa Sofia Albertiinan ja  1767 kuningas Aadolf Fredrikin kamaripojaksi. Pian Aadolf Munck pääsi kruununprinssin, sittemmin kuninkaan Kustaa III:n suureen suosioon. V 1772 hän tuli tämän hallitsijan ensimmäiseksi kamarihovipojaksi, sam. v. hovitallimestariksi ja Miekkatähdistön ritariksi, 1777 ensimmäiseksi hovitallimestariksi ja 1778 kaikkien ritarikuntien juhlamenojen ohjaajaksi. Samman aikaan Aadolf Munck kohosi nopeasti sotilasarvoissa: henkivartijain kornetiksi 1771, aatelislipullisen  ratsumestariksi 1775, saman joukon everstiluutnantiksi 1782; tästä toimesta hän erosi 1786. - V. 1781 Aadolf Munck nimitettiin Drottningholman ja Svartsjön linnojen käskyhaltijaksi ja 1786-90 hän oli sen ohessa käskynhaltijana Tukholman läänisttä silloin erotetussa  Drottninholman ja Svartsjön läänissä; 1789 hän sai Hagan, Ulriksdalin ja Karlbergin linnojen ylivalvonnan.

Aadolf Munck oli vastustanut sodan aloittamista Venäjän kanssa, mutta sotapuolue pääsi voitolle ja pyrki syrjäyttämään toisinajattelevia. Niinpä Aadolf Munck  1788 menetti hovitallimestarin virkansa, ja hänet nimitettiin sen sijaan kamarirevision presidentiksi; ennn pitkää hän riitautuitämän viraston kanssa. Kun Venäjän sota sai onnettoman käänteen, nimitettiin  Aadolf Munck, joka edelleen oli kuninkaan suosiossa, 1788 ns.varustelutoimikunnan (utredningskommissionen), sekä sen salaisen valmisteluvaliokunnan jäseneksi, jonka tuli tehdä ehdotus seur. v:n sotaretkeä varten.Yhtä suurta luottamusta kuningas osoitti hänelle, kun hän 1789 pääsi sen väliaikaisen hallituksen jäseneksi, joka asetettiin hallitsijan ollessa poissa sodasta.Oli huomatti miten tärkeä laivaston vahvistaminen oli ja joukuk. 1789 häent nimitettiin ensimmäiseksi jäsenenksi komiteaan, jonka tuli varustaa Karlskronassa olevaa merilaivastoa tulevaa sotaretkeä varten sekä järjestää uudelleen amiraalivirastoja. Yhdessä J.K.Tollin kanssa Aadolf Munck suoritti tämän tehtävän tarmokkaasti ja huomattavan menestykselliseti.  - Jo 1778 hänet oli veljineen korotettu vapaaherran säätyyn; 1788 hän tuli kreiviksi ja 1790 Serafiiniritarikunnan jäseneksi.

Aadolf Muncklienee ensin päässyt Kustaa III:n suosioon reippaan olemuksensa ja kauniin ulkomuotonsa vuoksi ja hän osasi säilyttää sen osoittamalla kieltämätöntä intoa ja uskollisuutta palvellessaan hallitsijaa pulmallisissa tilanteissa. Mutta yleensä ihmeteltiin, että mies jolla ei ollut erikoisen  ylhäistä syntytperää, ei loistavia luonnonlahjoja, ei huomattavaa sivistystä eikä hovimiehen sulavaa käytöstä, oli saattanut kohota niin korkealle. Häntä pidettiin raakana ja häikäilemättömänä. Niinpä huhu tiesi erikoisen syyn hänen arvoitukselliseen menestykseen. Kustaa III:n ja hänen aviopuolisonsa Sofia Magdalenan välillä oli kauan aikaa vallinnut kylmä suhde, mutta 1775 Aadolf Munck onnistui saada aikaan sovinto. Sen johdosta alettiin panetella hänen suhdettaan kuningasperheeseen, ja kun 1778 syntyi kruununperillinen, Kustaa Aadolf, väitettiin, vaikkakin perättömästi, Aadolf Munck:ia hänen isäkseen.

Osoituksena Munckin läheisestä suhteesta kuninkaaseen on myös hänen osallisuutensa tämän alkemistisiin puuhiin. Vuoripäällikkö ja alkemisti A. Nordenskiöld oli innostunut aina rahapulassa olevaa hallitsijaa kullantekoyrityksiin ja Munckille uskottiin näiden kokeiden ylivalvontaa. Mutta Munck ja Nordenskiöld riitaantuivat, jälkimmäinen lähti pois maasta, ja kuninkaan täytyi yrittää toisia keinojarahan hankkimiseksi.

Vähitellen oli Munck sillä välin alkanut menettää kuninkaankin suosiota, ja toiset miehet , kuten K.M. Armfelt ym. olivat saaneet yhä enemmän vaikutusvaltaa. Munck oli ylimielisyydellään hankkinut itselleen monta vihamiestä, jotka vahingoiloa tuntien näkivät hänen syrjäyttämisensä. Hän oli pyytänyt  saada vaihtaa kamarirevosionin esimehen paikan Turun hovioikeuden presidentin virkaan; tämä evättiin, josta Munck kovasti suuttui. Hän päätti vetäytyä yksityoselämään Suomeen, Jokioisten suureen kartanoon, jonka hän oli ostanut yhdessä sukulaisensa v.t. maaherra E.v.Willebrandin kanssa. Ennen Gävlen valtiopäiväin alkamista tammik.1792 (kollegion presidenttinä ei Munck päässyt valtiopäiville) hän jätti Kustaa III:lle kirjeen, joka oli täynnä katkeria syytöksiäkuninkaan muita neuvonantajia vastaan.

Syy Munckin lopulliseen kukistumiseen oli seuraava. Kun sota 1788 oli alkanut, oli KustaaIII valmistuttanut venäläisiä kultarahoja ("imperiaaleja"), joita oli salaa tarkoitus toimittaa Venäjän puolelle; täten hän vahingottaisi vihollistansa keisarinna Katariinaa. Munck oli määrätty tämänkin salaperäisen hankkeen valvojaksi. Yritys havaittiin kannattamattomaksi, jonka vuoksi sen sijaan ruvettiin , vaikka jo oli rauha Venäjän kanssa, valmistamaan vääriä venäläisiä paperiruplia. Venäjän sodan aikana oli Suomen sotakomissariaatti Porvoossa armeijan avustamiseksi laskenut  liikkeeseen seteleitä eli poletteja sotakassan lunastettaviksi; näissä poleteissa oli sotakomissaari P.G. Fahnenhjelmin allekirjoitus ja niitä nimitetiin Fahnehjelmin seteleiksi (" fahnehjelmar", faanejelmit"). Yleisen arvostelun mukaan josta poiketen on myös esitetty Munckille suosiollisempi käsitys, Munck oli käyttänyt hyväkseen asemaansa  - hän kun oli ennen valvonut väärän rahan valmistusta - teettämällä 1791 omaksi hyödykseen vääriä "faanejelmeja" 93350 pankkiriksin arvosta uskotellen valmistajille, että se tapahtui kunkinkaan puolesta ja hänen hyväkseen. Hän möi niistä muille henkilöille osan, 47000 pankkiriksiä, niistä 30000 eräälle juutalaiselle liikemiehelle Aaron Iisakille, joka osti ne hyvässä uskossa ja matkusti Suomeen tehdäkseen niillä kauppoja. Täällä hänet kuitenkin vangittiin Turussa v:n 1792 alussa väärän rahan levittäjänä, mutta antoi Munckin ilmi henkilönä, jolta  oli osatanut setelit. Kustaa III suuttui ankarasti Munckiin, varsinkin, kun tämä viittasi siihen, että hän myös tiesi väärien paperiruplien valmistamisesta, ja aikoi vangituttaa hänet. Mutta juuri silloin kuningas kuoli.

Munckia säästääkseen Kaarle herttua ei tahtonut saattaa hänen asiaansa laillisen tuomioistuimen ratkaistavaksi. Kun Munckia kuulusteltiin hallitsijaherrtuan läsnäollessa huhtik.10p.(toisen ilmoituksenmukaan 7p), täytyi hänen korvata liikeeseen laskettujen väärien setelien arvo, lähteä pois valtakunnasta, muuttaa nimensä, olla käyttämättä ruotsalaisia ritarimerkkejä sekä huolehtia, että puolen vuoden kuluessa Ruotsiin saapuisi tieto, että hän muka olisi kuollut.Presidenttipalkkansa hän sai pitää.

Munck käytti aluksi nimeä Bringson ja lähti Italiaan, missä hän pian otti takaisin Muncin nimen ja kreivin arvon; kuitenkin hän myöhemmin käytti myös nimeä Menck. hän asui eri paikoissa varsinkin Pisassa, hänen onnistui päästä sikäläisiin hienoimpiin seurapiireihin. Jo 0793 hän aloitti neuvottelut Ruotsin Italiassa olevan olevan lähettilään Kreivi Lagersvärdin kanssa: hän tahtoi saada takaisin menetetyt arvonimensä sekä rahaa, jonka hän katsoi kuuluvan itselleen. Kun hän uhkasi tulla kotiin ja ruveta käräjöimään, julisti Ruotsin hallitus siinä tapauksessa vangitsevansa hänet.

Munck uhkasi, ellei saisi oikeutta, painattaa sekä eläville, että kuolleille raskauttavia asiakirjoja. Reuterholmin hallitus tuli levottomaksi ja tarjosi hänelle vuotuista eläkettä sillä ehdolla, että hän luovuttaisi paperinsa ja pysyisi piilossa. Mutta Muck tahtoi saada kunniansa takaisin. Vihdoin Ruotsi tammik.1796 vaati Toscanan suurherttualta, että Munck vangittaisiin. Suurherttuan vastaus oli kieltävä, mutta ennenkuin se ehti saapua, yritti Ruotsin hallitus siepata Munckin käsiinsä (Pisassa tammik. 23p.). Tarkoitus oli toimittaa hänet Livornon satamassa olevaan ruotsalaiseen sotalaivaan, joka veisi häent kotimaahan. Mutta Munck oli saanut asiasta vihia ja pelastui pakenemalla. Hän pysyi nyt jonkin aikaa näkymättömissä ja painatti oman kirjeenvaihtonsa Lagersvärdin kanssa (ranskaksi); se sisältää paitsi kirjeitä myös kertomuksen Munckin suhteesta kuningasperheeseen ja rahanväärennykseen. Ryhdyttiin uusiin neuvotteluihin, joiden kestäessä Munck sai turvapaikan ranskalaisten valloittamasta Milanosta. V. 1797 hän painatti, niin ikään ranskaksi, jatkon kirjeenvaihtoonsa sekä "Vaatimuksensa"( Reclamations du compe Munck); kirjansa hän lähetti suoraan Kustaa IV Aadolfille ja vaati nyt, että hänet asetettaisiin laillisen tuomionistuimen tutkittavaksi. V. 1798 Munck tuli Cisalpiinisen tasavallan kansalaiseksi, jolloin hänen täytyi luopua kreivin arvostaan, ja osti mmatilan Massan kaupungin läheisyydestä.

Kustaa IV Aadolf antoi Munckille vuotuisen eläkkeen ja Kaarle XIV Juhanalta hän niinikään sai vuotuisen avustuksen. Loppuaikansa Munck, joka 1817 tuli Massa-Carran herttuakunnan kansalaiseksi ja julistettiin kreiviksi, vietti taloudellisten huolten rasittamana.

Kirjasta Kansallinen Elämänkerrasto V.1932 osa IV S.126-128

Kirjoittanut: Gabriel Rein, professori