Ulrica Viktoria Åberg,Taidemaalari, ei ole aivan suorassa polvessa, hän on on 2 serkku äitini Kirsti Linnea os Heiniö  Vesanto ja hänen äitinsä Signe Maria os Söderberg Etelävuori Heiniön  ja hänen äitinsä Ida Maria os.Lampinen Söderberg sukupuusta. Aloitetaan ensin suorasta polvesta. 14 sukupolvesta

Niilo Tuomaanpoika Siukola S.noin 1510 Tyrväntö Suontaan kylä, Siukkolan talo. K. noin 1608.Aviopuoliso Tuntematon Siukola, he ovat vanhemmat:

Matts Nilsson Siukola S.1555 Suotaka, Siukola, Tyrväntö, Finland K. 1628 (‎~73‏ ikäisenä) Suotaala, Siukola, Tyrväntö, Finland. Hattulan Tyrvännön Suotaalan kylän Siukolan ratsutilallinen. Bonde i Tyrväntö, Suontaka, Siukola. Åren 1606-1628., Hattulan Tyrvännön Suotaalan kylän Siukolan ratsutilallinen. Aviopuoliso:Anna Siukola S. 1555. He ovat vanhemmat:

Tästä alkaa myös Pappis-suku, jo kolmas omassa sukupuussani, Svantrupet ovat lähes kaikki pappeja.

Gregorius Matthiae Favorinus Syntyi Noin 1600 Suotaalan Siukola, Tyrväntö, Finland K. 26. toukokuuta 1660 (‎~60‏ ikäisenä) Hattula. Hänestä seuraavassa historiassa mainitussa kertomuksessa.Hän oli mm. Raamatun suomennuskomiteassa. Veljillä eri sukunimet, muilla Svantrupe ja hänellä Favorinus. Siihen aikaan ottivat sukunimiä oman mieltymyksensä mukaan. Hänen veljensä:

Stefan Mattsson Svanstrupe 1580 Hattula, Finland. K. Noin 1644 (‎~64‏ ikäisenä) Jämsä, Central Finland, Finland, Jämsän kirkkoherra. Aviopuoliso Margareta Knutsdotter Kerkkola S. 1580 Jämsä He ovat vanhemmat:. Aviopuoliso : Margareta Knutsdotter Kerkkola S.noin 1580 He ovat vanhemmat:

Johan Stefansson Svantrupe S.noin 1610 Jämsä K noin 1665. Hämeenlinnan kirkkoherra ja pedagogion rehtori 1645. Jämsän kirkkoherra 1653-1665. Ylioppilas Uppsalassa yhdessä veljensä Eliaksen kanssa (Johannes & Elias Stephani Thavasti) 4.6.1637.Hämeenlinnan kirkkoherra, samalla pedagogion rehtori ja Hämeen linnan linnansarnaaja 1645; Viipurin hiippakunnan Jämsän kirkkoherra veljensä Samuel Stephani Svanstrupen kuoltua 1653. Omisti Jämsässä Yijälän ratsutilan. Synodaaliväitöksen respondentti (synod. resp.) Viipurin pappeinkokouksessa 1660. Väitöskirjan dedikaatio (ded. diss.) Turku 18.6. (3.12.)1652, helmikuu (23.3.) ja maaliskuu (2.4.)1653. Puoliso Anna Henriksdotter Carstenia,S. 1615 Helsinki  PV luultavasti porvari ja kauppias Helsingissä, Helsingin pormestari Henricus Frederici Carstenius (Carstens) ja Anna Henriksdotter Witticia (Vitikka).

Julkaistu 19.1.2011. Väänänen, Kyösti: Johannes Stephani Svanstrupe. Turun hiippakunnan paimenmuisto 1554–1721 -verkkojulkaisu. Studia Biographica 9. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2011– (viitattu 21.6.2022). Julkaisun pysyvä tunniste URN:NBN:fi-fe201101191118; artikkelin pysyvä tunniste http://urn.fi/urn:nbn:fi:sks-thp-002416  He ovat vanhemmat:

Brita Johansdotter Florinus os. Svanstrupe noin 1637 Jämsä K Aviopuoliso: Kristoffer Mårtensson Florinus S.1634 K noin 1696 Lammin kirkkoherra (isänsä) apulainen ja kirkonisäntä (1663). Amovuodensaarnaaja Jämsässä 1667. Jämsän kappalainen 1668 kirkkoherra 1675 He ovat vanhemmat:

Elisabeth Kristoffersdotter Florinus S. noin 1675 Jämsä K. 22.5.1747 Kerkkola Jämsä Aviopuoliso: Stefan Erkinpoika Svanrtupe S. noin 1675 K. 1.5.1714 Jämsän kappalainen He ovat vanhemmat:

Anna Svantrupe S.15.2.1710 Kerckola Jämsä K. 19-6.1778 Aviopuoliso Gustav Grönqvist s.19.9.1702 Reivilä Asikkala K Ratsutilallinen. He ovat vanhemmat:

Anna Maria Kustaantytär Grönqvist S.20.12.1747 Kerkkola Jämsä K.12.11.1820 Änkka Jämsä Aviopuoliso: Heikki Laurinpoika  Änkka os. Hopsu S.4.7.1748. Jämsä K. 7.11.1802 Jämsä.

Anna Maria Kustaantyttären veli Johannes Grönqvist meni naimisiin, Kristiina Eliaantytär Mellan kanssa, He saivat tyttären Maria Juhontytäs Grönqvist meni naimisiin Gustav Anthon Åbergin kanssa ja heille syntyi 5 lasta joista vanhin on Ulrica Victoria Gustafsson os Åberg S. 23.2.1824 Loviisa K 15. .7.1892 Wemar Germany.

Sukupuussani hän on 2.serkku 5 sukupolven takaa.

Victoria Åberg

Ulricka%20Viktoria%20%C3%85berg.jpg

Viktoria Åberg oli suomalainen Dusseldorfin koulukuntaan kuulunut taidemaalari.oli yhdessä  Aleksandra  Frosterus.Såltinin kanssa ensimmäisiä merkittäviä suomalaisia naistaiteilijoita.

Åbergin vanhemmat olivat kirjanpitäjä Gustaf Anton Åberg ja Maria Agata o.s. Grönqvist. Hän opiskeli Suomen Taideyhdistyksen Piirustuskoulussa 1848 ja sen jälkeen Hans Guden johdolla Dusseldorfin Taideakatemiassa 1858–1860 sekä vielä Dresdenissä ja Weimarissa 1863.

Åberg toimi piirustuksenopettajana eri oppikoulussa vuosina 1846–1868. Hän muutti 1860-luvulla pysyvästi Saksaan ja oleskeli sitten myös useaan otteeseen Italiassa. Vuodesta 1883 Åberg asui Weimarissa. Åbergin saksalaisen romantiikan hengessä tehdyt maisemamaalaukset saivat paremman vastaanoton ulkomailla kuin Suomessa.

  • 1. palkinto dukaattikilpailussa1861
  • Pietarin taideakatemian arvonimi "Ensiluokan taiteilija" 1866

Otteita Wikipediasta

Victoria Åberg
23.04.1824
Loviisa
15.07.1892
Weimar, Saksa

Victoria Åberg (1824–1892) kuului Magnus von Wright, Johan Knutsonin, Ferdinand von Wright ja Werner Holmbergin ohella merkittävimpiin Suomessa toimineisiin varhaisiin maisemamaalareihin. Åberg aloitti opintonsa Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa heti sen perustamisvuonna 1848. Opetuksesta vastasi Pietarin taideakatemiassa romanttisen klassismin omaksunut B.A.Godenhjelm, jonka omaa alaa oli lähinnä historiamaalaus.

Åberg kasvoi Vanhan Suomen (entisen Viipurin kuvernementin) saksalaiseen sivistykseen painottuvassa kulttuuri-ilmapiirissä. Hän kävi saksalaista tyttökoulua Haminassa ja toimi sen jälkeen kotiopettajattarena Mikkelissä. Taideopinnot hän aloitti Auguste J. Desarnod nuoremman (1812–1850) johdolla opettaessaan tämän yksityiskoulussa Porvoossa. Vuodesta 1845 alkaen Åberg toimi toisen opettajattaren virassa Helsingin ruotsalaisessa tyttökoulussa. Hän opetti piirustusta ja käsitöitä tässä ensimmäisessä valtion tyttökoulussa noin viidentoista vuoden ajan.

Opettajattaren velvollisuudet sekä huolehtiminen leskiäidistä ja nuoremmista sisarista jätti vain vähän aikaa maalaamiseen. Vasta vuonna 1858, 34-vuotiaana, Åberg matkusti ensi kerran Dusseldorfiin, jossa Werner Holmberg oli jo ehtinyt opiskella maisemamaalausta neljän vuoden ajan. Taideakatemiaan ei tuolloin vielä hyväksytty naisia opiskelijoiksi, joten Åberg joutui muiden sukupuolensa edustajien tavoin etsimään itselleen yksityisopettajaa. Åberg katsoi myöhemmin saaneensa yhtä hyvää opetusta kuin miehetkin, mutta korosti, että vaihtoehdoton yksityisopetus nosti naisten opiskelukustannuksia. Tosin jotkut miesopiskelijatkin asettivat yksityisopinnoista saadun hyödyn akatemiaopintojen edelle.

Holmbergin opettaja Düsseldorfissa, norjalainen Hans Gude (1825–1903), johdatti Åbergin kohti luonnonhavaintoa pyrkivää maisemakuvaa. Luonnoskirjat täyttyivät ulkona realistisesti tallennetuista puista ja muusta kasvillisuudesta, mutta varsinainen maisemamaalaus sommiteltiin ateljeessa ja viimeisteltiin pikkutarkasti. Huolellinen valaistuksen ja maiseman yksityiskohtien tutkiminen näkyy vuonna 1860 valmistuneessa Saksalaisessa maisemassa. Teoksella hän voitti Suomen Taideyhdistyksen dukaattipalkinnon vuoden 1861 kilpailussa ja Suomen taideyhdistys osti sen samassa yhteydessä.

berg%202.jpg

Saatuaan valtion matka-apurahan 1863 Åberg opiskeli ensin Dredrenissä. Siellä valmistui ensimmäinen suurikokoinen maalaus entisen Vanhan Suomen alueelle sijoittuvista aiheista. Näköala Olavinlinnaan 1863 kuvaa keskiaikaista linnoitusta uhkaavien pilvien vyöryessä taivaalla. Seuraavana vuonna Weimarissa hän maalasi toisen monumentaalisen suomalaisaiheensa Näkymä Monrepos -puistosta lähellä Viipuria (Monrepos). Romanttiselle maisemalle tyypillisesti maalauksen etuala jää varjoon kirkkaimman valaistuksen kohdistuessa sommittelun keskipisteeseen, uusgoottilaiseen hautakappeliin. Maalaus vaikutti osaltaan siihen, että Pietarin keisarillinen taideakatemia myönsi Åbergille kriteeriensä mukaisen arvonimen vapaa taiteilija. Kolmas suurikokoinen luonnonvoimia kuvaava teos, Langinkoski, 1870 ostettiin edellisen tavoin Helsingin keisarilliseen palatsiin.

berg.jpg

Viktoria Åberg löysi mieleisensä dramaattisen maiseman Italiasta jonne jäi asumaan, vaikka matkusteli muuallakin ja osallistui usein Suomen Taideyhdistyksen näyttelyihin. Hän ei koskaan avioitunut vaan eli omistautuneena maalaustaiteelle sekä kirjallisille ja filosofisille pohdinnoilleen. Muiden ulkomailla asuneiden taiteilijoiden tavoin hänen oli hoidettava asiansa Suomeen kirjeitse. Ahkerana kirjoittajana tunnetun Åbergin kirjeitä on säilynyt myös Suomen Taideyhdistyksen pöytäkirjojen liitteiden joukossa.

berg%203.jpg

Helena Hätönen 2010

Lähteet ja kirjallisuus

Suomen Taideyhdistyksen pöytäkirjat 1846–1857, 1858–1869, 1869–1876. Suomen Taideyhdistyksen arkisto I, Kuvataiteen keskusarkisto, Valtion taidemuseo.
Taiteilijakirjekokoelma, Kuvataiteen keskusarkisto, Valtion taidemuseo.
Juutilainen, Pia, 1992. "Victoria Åberg – Peintre paysagiste". Victoria Åberg 1824–1892. Mikkelin taidemuseo 3.7.–13.9.1992. Ateneum 12.11.1992–31.1.1993. Mikkeli: [Mikkelin taidemuseo].
Konttinen, Riitta, 2007. Naistaiteilijat Suomessa keskiajalta modernismin murrokseen. Helsinki: Tammi.