Diekn
(1300 - 1600)

Saksalaista syntyperää ollut Klaus Lydekenpoika Diekn oli mahtavin Turun keskiaikaisista linnanpäälliköistä. Klaus Lydekenpoika on saanut syyttä huonon maineen jälkimaailman silmissä, sillä hänet on tulkittu Elinan surma -runon murhaajaksi.

Klaus Lydekenpoika Diekn on 16 isoisän isoisä  suorassa polvessa minulle Äidin äidin sukupuusta ja liittyy myös äidinisän sukupuuhun.

https://sukujuuret.vuodatus.net/sivut/esivanhemipiani-aidin-aidin-sukuhaarat

https://sukujuuret.vuodatus.net/sivut/esivanhempani-aidin-isan-taulu-iv

Klaus Lydekesson Diekn, k. 1435, oli saksalaissyntyinen Turun linnan vouti (n. 1409-1435) ja ilmeisesti erityisen varakas mahtimies. Maan huomattavin mies 1400-luvun alkupuolella (Tapio Vähäkangas, Henrik Svärdin perilliset, Genos)

Klaus Lydekenpojan isä Lydeke, patronymikoniltaan ehkä Olavinpoika, on ollut saksalaisperäinen henkilö ja jossakin virka-asemassa Suomessa.

Lisänimen djäkn, teini, herra Klaus ilmeisesti sai siitä, että opiskeli kohtuullisen pitkälle. Hänen menestyksensä virkaurallakin saattaa selittyä kirjallisten taitojen kautta.

Klaus Djäkn meni naimisiin Kerstin Jonnesdotterin, isänsä Laitilan Isonkartanon herran Jöns Anderssonin ja veljiensä tulevan perijättären kanssa ja sai ainakin yhden pojan, Henrikin, joka opiskeli Pariisin yliopistossa. Hänellä oli mahdollisesti peräti kolme poikaa, ja useimmat heistä ainakin opiskelivat tullakseen kirkonmiehiksi. Ilmeisestikään kukaan pojista ei jättänyt jälkeläisiä.

Heillä oli useita tyttäriä, joille kaikille Klaus järjesti mittavat myötäjäiset: iso kartano kullekin. Nämä tyttäret naivat Suomen keskiaikaisia kotimaisia mahtisukujen perillisiä, ja heistä polveutuvat monet myöhäiskeskiajan ja varhaisen uuden ajan johtavat suomalaiset aatelissuvut.

Suontaka ritari ; omisti ainakin Nousiaisten Nyynäisen, Vanajan Harvialan, Tyrvännön Suontaan, Mynämäen (Mietoisten kappeli) Kaskisen, Pöytyän Ylänteen ja Maskun Kankaisen; tuomari Hämeessä 1383-1392 Katso tarkemmin viite 24 ja myöhemmin Varsinais-Suomessa (ainakin vuodesta 1405), ja Pohjois-Suomessa 1407 14 ja Maskussa 1407 25-1434 1; Turun maaoikeuden jäsen 15; Turun vouti 1411-1420 16; Turun linnanpäällikkönä 1416-1434 17, pyrki tällöin rakentamaan rauhanomaisia suhteita balttilaisiin kauppakeskuksiin, kuten Tallinnaan, silloinkin kun Hansa oli sodassa Ruotsin kanssa, seurauksena tästä Turku suuresti vaurastui keskellä yleistä rauhattomuutta 3; perusti Turun tuomiokirkkoon kolme viikottaista messua ja lahjoitti tätä varten kirkolle kaupunkitalon ja tilan Turusta, sekä Huukaisen Lemusta ja 100 englannin nobleria;1 Klasin sukunimi (Djäkn = teini) viittaa siihen, että hän olisi käynyt Turun koulua, tästä johtuen hänellä oli suomalaiselle rälssille vielä harvinainen luku-, lasku- ja kirjoitustaito, mistä saattaa johtua hänen nousunsa merkittävään asemaan 6; (oli? se "Elinan surma"-runon ylimys, joka mustasukkaisuudessaan poltti Elina-vaimonsa ja vastasyntyneen poikansa, tätä rikosta ei ole kuitenkaan voitu osoittaa hänen tekemäkseen3. 28, runohan mainitsee surmatyön tekijäksi Klausin tyttärenpojan Klaus Kurjen ja onhan sekin mahdollisuus että balladi kuvaa ollenkaan historiallista tapahtumaa 28, Yrjö Punkari on pohtinut runon todenperäisyyttä, ); kuoli n. 1437. - (1. puoliso? Elina Mynämäen Orkovakkisista)  2. puoliso Kristina Jönsintytär, joka eli 1435. (Garp, Laitilan Storgård).1

Suontaka . Ostaja Klaus Lydekenpoika (Djekn) sen sijaan on aikansa tunnetuimpia nimiä. Hän on ollut lautakunnan jäsenenä 1405 ja tuomarina 1407 lähtien Varsinais-Suomessa ja Turun linnan voutina 1413 ja sen jälkeen. Vielä 1435 hän on ollut elossa. Mutta hänet maini­taan jo 1300-luvulla Hämeessä. Siellä tuomarina noin vuosina 1383 - 1390 toiminutta Klaus Djekniä, jonka isännimeä tosin ei mainita, ei näet ole syytä epäillä eri henkilöksi kuin Klaus Lydekenpoika, joka oli maan­omistajana Suontaassa, Hämeen tuomarien vanhalla pesäseudulla. Suon­taan tilan kauppa on voinut tapahtua jo 1300-luvulla Klaus Lydeken­pojan toimiessa Hämeessä, mutta tarkempaa arviota kaupan ajankoh­dasta ei voida tehdä. Källa: Suontaan ja Lepaan Kartanot sekä niiden herrat keskiajalla, Martti Kerkkonen Suomen historiallinen seura no. 57 1961

Klas Lydekenpoika omisti ainakin Nousiaisen Nyynäsen, Vanajan Harvialan, Tyrvännön Suontaan, Mynämäen Kaskisen, Pöyryän Ylänteen ja Maskun Kankaisen. Tuomari Hämeessä 1383-1392 ja myöhemmin Varsinais-Suomessa ainakin vuodesta 1405 ja Pohjois-Suomessa 1407 ja Maskussa 1407. Turun maaoikeuden jäsen, Turun vouti 1411-1420, Turun linnanpäällikkönä 1416-1434, pyrki tällöin rakentamaan rauhanomaisia suhteita balttilaisiin kauppakeskuksiin, kuten Tallinnaan, silloinkin kun Hansa oli sodassa Ruotsin kanssa, seurauksena tästä Turku suuresti vaurastui keskellä yleistä rauhattomuutta, perusti Turun tuomiokirkkoon kolme viikottaista messua ja lahjoitti tätä varten kirkolle kaupungitalon ja tilan Turusta, sekä Huukaisen Lemusta ja 100 englannin nobleria. Klasin sukunimi (Djäkn=teini) viittaa siihen, että hän olisi käynyt Turun koulua, tästä johtuen hänellä oli suomalaiselle rälssille vielä harvinainen luku-, lasku- ja kirjoitustaito, mistä saattaa johtua hänen nousunsa merkittävään asemaan.

https://www.juhasinivaara.fi/ralssis/ralssidl.htm

Seuraavassa tarinaa Lydekennin pojista:

https://juhansuku.blogspot.com/2012/05/lydeken-poikia.html

Diekn-sukuja. Tämä suku on sukujuurissani Taulu III :https://sukujuuret.vuodatus.net/sivut/esivanhemipiani-aidin-aidin-sukuhaarat sekä Taulu IV :https://sukujuuret.vuodatus.net/sivut/esivanhempani-aidin-isan-taulu-iv

Kansallisbiografia:

Diekn oli aluksi lisänimi, joka viittasi jonkin verran koulua käyneeseen, valtiovallan palveluksessa olleeseen kirjuriin, voutiin tai tuomariin. Eräistä tällaisista henkilöistä alkunsa saaneista suvuista on kuitenkin tullut tavaksi käyttää sitä sukunimenä. Näitä ovat Lydekenpoikain Diekn-suku ja Abrahaminpoikain Diekn-suku, joiden eräät jäsenet olivat keskiajan lopulla Suomen merkittävimpiä henkilöitä.

Lisänimi Diekn esiintyy Suomessa ensi kerran 1326. Se johtuu latinan sanasta diakonus, jota käytettiin kirkon virka-asteikossa alimman vihkimyksen saaneista, alttaripalveluksessa avustaneista pappiskokelaista, usein myöhemmin koulupojista, teineistä. Kaikki tällaiset koulua käyneet eivät kuitenkaan antautuneet kirkolliselle uralle, vaan jäivät maallikkoina valtiovallan palvelukseen kirjureina, vouteina tai tuomareina. Lisänimi Diekn oli silloin ammattinimi, joka ei koskaan toistu seuraavassa polvessa. On siis oikeastaan väärin puhua Diekn-suvuista, mutta on kuitenkin tullut tavaksi esimerkiksi käyttää sanontaa Lydekenpoikain Diekn-suku niissä tapauksissa, joissa suvun kantaisä on ollut diekn ja käyttänyt itse tätä lisänimeä.

Läheskään kaikki Suomen Dieknit eivät ole merkittävien sukujen alkajia. Seuraavat heistä kannattaa mainita: Uudenmaan laamanni Inge Diekn (mainittu 1326) on todennäköisesti sama kuin Inge Allenpoika Diekn (mainittu Ruotsissa 1347); Ahvenanmaalla laamannin Bo Joninpoika Gripin sijaisena 1381 toiminut Olof Diekn, joka ilmeisesti on sama mies kuin Bo Joninpojan ja hänen seuraajansa aikana Hämeessä, Uudellamaalla ja Satakunnassa alilaamannina tuomioita 1381 - 1391 jakanut Olof Pederinpoika; läntisen Uudenmaan tuomari Nils Ingenpoika eli Diekn (mainitaan 1389 - 1412), Uudenmaan alilaamannin Rötker Ingenpojan veli; Porvoon läänin tuomari Ingolf Diekn (mainitaan 1402 - 1414); Suomen laamannin Klaus Flemingin sijainen Jöns Markuksenpoika Djäkn (mainitaan 1405 - 1410); Hämeen tuomarina 1383 - 1390 toiminut Klaus Djiekn; Hämeen linnanvouti Valdemar Magnuksenpoika Dieken, Hakoisten sukua; Kastelholman linnanpäällikkö ja Ahvenanmaan laamanni Magnus Torsteninpoika Dieken; Viipurin pormestari, asemies Björn Pederinpoika eli Diekn (mainitaan 1422 - 1433); Ahvenanmaan alilaamanni Nils Erlandinpoika eli Diekn (mainitaan 1422 - 1433); Etelä-Suomen sijaislaamanni Jöns Pederinpoika eli Djiekn, joka asui Perniön Melkkilässä (mainitaan 1449 - 1477); Hattulan kihlakunnantuomari Hans Bengtinpoika eli Diekn, joka liittyy Fincke-sukuun; Viipurin linnan alivouti, Viipurin kaupungin pormestari ja laamannintuomiovaltainen Mårten Diekn (mainitaan 1436 - 1465); Peder Truelsinpoika eli Diekn, Turun linnanvouti 1457 ja ehkä sama kuin Viipurin linnanvoutina 1465 - 1473 ollut Peder Diekn sekä vihdoin Kemiön Brambodaa asuinkartanonaan pitänyt Olof Diekn, joka toimi Halikon kihlakunnantuomarin sijaisena 1479 - 1481 ja Naantalin luostarin taloudenhoitajana 1484 - 1491.

Veljesten Jacob Abrahaminpoika eli Jeppe Dieknin ja Martin Abrahaminpojan isää ei tiedetä. Martin hankki jo 1379 maaomaisuutta Kemiöstä ja oli veljensä Turun voutikautena Satakunnan vouti 1390 - 1395. Jakob toimi Turun linnaläänin, Satakunnan ja Porvoon voutikunnan sekä Kastelholman voutina. Varsinais-Suomen säätyjen ja kirkon edustajien pyynnöstä hänet nimitettiin Suomen laamanniksi 1386. Hän keräsi suuren omaisuuden ennen kuin muutti pois maasta 1397.

Martin Abrahaminpoika sen sijaan jäi Suomeen, tosin kruunun luottamustoimet menettäneenä. Avioliitto piispa Magnus Olain (Tavast) sisaren Ragnhild Olafintyttären kanssa toi hänelle maaomaisuutta ja takasi arvostetun aseman suomalaisessa yhteiskunnassa. Martinin tiloja oli Yläneellä, Paimiossa, Piikkiössä ja Sauvossa, mutta hänen asuinkartanoaan ei tunneta. Hän kuoli heti vuoden 1423 jälkeen.

Martinin poikia olivat Etelä-Suomen laamanni Mats Mårteninpoikaja Påval Mårteninpoika, joka asui Tuuloksessa. Kummallakaan ei ollut aikuiseksi eläneitä lapsia. Jakob Abrahaminpojan suku sen sijaan eli Virossa vielä 1500-luvun puoliväliin asti.

Lydekenpoikain Diekn-suvun ensimmäisiä jäseniä 1400-luvun alussa olivat veljekset Klaus Lydekenpoika Diekn ja Bengt Lydekenpoika Diekn. Kummallakaan ei todettavasti ollut Suomessa perintömaata, ja isännimestä päätellen he olivat saapuneet Saksasta. Johannes Messenius manitsee heidän tulleen Münsteristä, ja tieto voi pitää hyvinkin paikkansa. Veljekset loivat Suomessa mahtiaseman ja hankkivat laajan maaomaisuuden.

Klaus Lydekenpoika Diekn oli pitkään Maskun kihlakunnan tuomari ja Turun linnanpäällikkö. Hänen vanhin poikansa Henrik Klaunpoika Diekn oli maisteri, ritari sekä Pohjois-Suomen laamanni ja valtaneuvos. Seuraava poika Arvid oli myös ritari ja valtaneuvos, mutta hän ei toiminut missään Suomen hallinnon tai oikeuslaitoksen tehtävissä. Hän nai Ruotsin ylimyssuvuista vanhimman, Ulf-suvun, jäsenen Ingeborg Arendintyttären, joka oli ritari ja valtaneuvos Arend Bengtinpojan tytär. Arvid kuoli ilman rintaperillisiä 1459.

Kolmas poika, Thomas Klaunpoika siirtyi kirkolliselle uralle. Hän opiskeli Leipzigin yliopistossa 1438, mutta kuoli jo ennen 3.5.1452. Koska myös Henrik Klaunpoika oli lapseton, perivät Klaus Lydekenpojan tytärten jälkeläiset Klaun ja hänen poikiensa koko maaomaisuuden. Tyttäristä Birgitta oli naitu valtaneuvos Henrik Svärdille, Märta ensin asemies Jöns Olafinpoika Tavastille, piispa Magnus Olain veljelle, ja sitten virolaiselle rälssimiehelle Dönhoff Callelle, Anna Henrk Bitz vanhemmalle, joka oli valtaneuvos, Turun linnanpäällikkö ja Etelä-Suomen laamanni, Karin asemies Jeppe Kurjelle sekä Cecilia todennäköisesti asemies Henrik Olofinpoika Hornille.

Bengt Lydekenpoika Diekn oli valtaneuvos, Hämeen linnanpäällikkö ja Ylä-Satakunnan kihlakunnan tuomari 1400-luvun ensimmäisellä puoliskolla. Hänen ja Valborg Jönsintyttären poika Lydeke Bengtinpoika mainitaan lähteissä 1439 - 1452. Hän peri isältään tämän asuinkartanon Penttilän Pirkkalasta, nykyiseltä Nokialta, mutta asui 1446 Porvoon pitäjän Kråkössä, jonka mukaan häntä ja hänen jälkeläisiään ryhdyttiin kutsumaan. Bengtin sukuhaara sammui miehen puolelta 1571. Suvun jatkumista - naislinja siirtyi osittain Ruotsiin ja osittain solmi suomalaisia avioliittoja - on tulkittu eri tavoin. Suneva Lydekentytär oli naimisissa Porvoon ensimmäisen luterilaisen kirkkoherran ja kauppiaan Jacob-herran kanssa, Arvid Dubben puoliso Anna (Birgitta) peri Pirkkalan Penttilän, ja hänen sisarensa Bengta Lydekentytär oli Creutzien kantaäitejä, Sarvilahden omistajan, laivanpäällikkö Matts Knutinpojan puoliso.

Diekn-nimen käyttö jäi pois 1500-luvun alkupuolella. Sen tilalle oli tullut jo 1400-luvulla ammattinimi skrivare eli kirjuri.

 

LÄHTEET JA KIRJALLISUUS. T. G. Aminoff, Ätten Lang-Langenskiöld och Kråköarvet // Gentes Finlandiae III. 1975; E. Anthoni, Finlands medeltida frälse och 1500-talsadel. 1970..

Kirjoittaja(t): Seppo Suvanto ja Anneli Mäkelä-Alitalo

Julkaistu 6.6.2003

Artikkelitekstin pituus: 7027 merkkiä

Suvanto, Seppo ja Mäkelä-Alitalo, Anneli: Diekn. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1997– (viitattu 30.4.2024)
Julkaisun pysyvä tunniste URN:NBN:fi-fe20051410; artikkelin pysyvä tunniste http://urn.fi/urn:nbn:fi:sks-kbg-000184
(ISSN 1799-4349, verkkojulkaisu)

 

Etsi henkilöä nimellä