Lähteet: Kansallinen Elämäkerrasto, Osa II S.50 Rosen Ragnar Maisteri ja Wikipedia. Omiin sukujuuriini Fleming-suku liittyy Sukutaulu IV linkki: https://sukujuuret.vuodatus.net/sivut/esivanhempani-aidin-isan-taulu-iv

Fleming-suku

Ruotsi-Suomen maineikkaimipia ylimys-sukuja, lienee, samoin kuin muutkin Fleming suvut, joita keskiajalla tavataan mm Tanskassa, Puolassa ja Skotlannissa, alkujaan ollut lähtöisin Flanderista ( saks. fleming =flaamilainen) tai mahdollisesti Branderburgissa sijaistsevasta Flämingin maakunnasta. Pohjoismaihin se kenties on, kuten eräs vanha sukutarina väittääkin, tullut lähinna Pommerista, missä samanlaista vaakunaa käyttävän Fleming-suvun jäseniä, mm linnanvouti Klaus Fleming mainitaan 1300-luvun puolivälissä. Suvun vanhin varmuudella tunnettu kantaisä ritari Peder Fleming.(oma huom. Esi-isä suorassa polvessa minulle 18 sukupolven takaa) mainitaan ensimmäisen kerran Norjassa 1366, jolloin hän yhdessä Turun linnan urheana puolustajana Narve Ingelvaldinpojan kanssa Haakon-kuninkaan puolesta takavarikoi Lyypekkiläisiä kauppalaivoja Marstrandin satamassa. Myöhemmin hän siirtyi Ruotsiin, missä lienee ollut elossa vielä1406.

Peder Flemingillä oli useita poikia, joista Klasista (n. 1360 – 1427 jälkeen) tuli Ruotsissa ja Suomessa vaikuttaneen sukuhaaran kantaisä ja Hermanista tanskalaisen sukuhaaran kantaisä. Suomessa suku vaurastui sillä, että kaksi veljestä, laamanni Klaun pojat Henrik (k. ennen vuotta 1480) ja Maunu (k. 1450 jälkeen), solmivat taloudellisesti hyvät avioliitot suomalaisten kartanonperijättärien kanssa, ja saivat asetuttua omaisuuden avulla maakuntansa johtoasemiin: veljeksistä Henrik nai Kuitian perijättären, piispa Maunu Tavast veljentyttären Valpurin; ja Maunu nai Louhisaaren omistajan Elinan.

Porvoon seudulle asettui yksi Fleming-suvun haara jo keskiajalla saatuaan äidinperintönä Tjusterbyn kartanon. Flemingintie nimetty suvun edustajien mukaan Siuntiossa Uudellamaalla.

Peder Flemingin jälkeläiset viidennessä polvessa serkukset Lars ja Klas korotettiin vapaaherroiksi Lars Fleming (1521 Turun läänin Uusikirkko – 27. helmikuuta 1562 Tallinna) korotettiin Nyynäisten vapaaherrksi 29. kesäkuuta 1561. Tämä sukuhaara kuitenkin sammui Larsin poikaan Ivariin (1553 – 5. tammikuuta 1569 Tukholma). Klaus Fleming korotettiin Viikin vapaaherraksi 2. elokuuta 1569, mutta tämä sukuhaara sammui 10. marraskuuta 1599 Klaus Flemingin poikien Juhanan ja Olavin mestaamiseen Turun torilla.

Fleming-suku esiteltiin 10. maaliskuuta – 4. huhtikuuta 1626 vastaperustetun Ruotsin ritarihuoneen aatelisena sukuna numerona 4. Tämä haara sammui vasta 20. tammikuuta 1825. Klas Flemingin jälkeläinen kahdeksannessa sukupolvessa Erik Fleming (19. helmikuuta 1616 Edeby ,Södermanland , Ruotsi – 19. huhtikuuta 1679 Riksten, Södermanland, Ruotsi) korotettiin Lajusten linnan vapaaherraksi 1654 ja esiteltiin ritarihuoneella numerolla 39. Tämä sukuhaara kuitenkin sammui 29. heinäkuuta 1786.

Klas Flemingin jälkeläinen seitsemännessä polvessa oli amiraali Klas Fleming (1592–1644). Hänen lapsensa korotettiin vapaaherralliseen säätyyn 26. maaliskuuta 1651 isän ansioista. Pojat esiteltiin ritarihuoneella numerolla 17 nimellä Fleming Liperin vapaaherroina af Liebelitz Liperin 15. lokakuuta 1652.

Amiraali Klas Flemingin pojanpoika marsalkka Klas Fleming af Liebelitzin (1649–1685) leski ja lapset korotettiin kreivilliseen säätyyn 10. joulukuuta 1687 palkkiona marsalkan tekemistä palveluksista valtakunnalle. Pojat esiteltiin ritarihuoneella numerolla 26 ja nimellä Fleming 5. helmikuuta 1689. Sukuhaara kuitenkin sammui 15. marraskuuta 1729.

Suku jatkui vielä nuorimman Klaus Flemingin veljestä Herman Flemingistä (1654–1718). Suomessa jäljellä ollut suku immatrikuloitiin Suomen ritarihuoneella sen järjestäytymisen yhteydessä 6. helmikuuta 1818 vapaaherrallisena sukuna numero 1 nimellä Fleming af Liebelitz, mutta tämä sukuhaara sammui Suomessa mieslinjalta vuonna 1852 ja lopullisesti vuonna 1880. Sukuun kuuluvia elää yhä Ruotsissa ja Yhdysvalloissa.

Seuraavissa lisää Fleming-suvusta.

https://www.juhasinivaara.fi/ralssis/ralssifl.htm

https://www.kansallismuseo.fi/fi/louhisaari/historiaa

Klas Fleming

Sukujuurissani Flemingejä on peräti 5 sukupolvessa suorina esi-isinä,

Ritari Klas Pedersson Fleming Valtaneuvos, laamanni, ritari.( Oma huomautus! Hän 15 isoisän isä minulle)

Riksråd, lagman, riddare.

Fleming-suvun ensimmäinen jäsen Suomessa. V.1386 F. Kallundborgissa Tanskassa tunnustaa saaneensa Margareeta kuningattarelta osan tälle lainaamiaan rahoja takaisin. Ritarina hän on 1395, seuraavana vuonna hän sinetillään vahvistaa Nyköpingin sopimuksen, jossa rälssisäädyn täytyi suostua laajaan maa-alueidensa peruutukseen kruunulle verollisiksi ja samoin 1401 Eerik Pommerilaisen (Eerik oli pohjoismaiden kuningas vuosina 1412-1439 ja asui Tanskassa) antaman hyväksymisen Margareeta kuningattaren testamenttiin. Itämaiden, s.o. Suomen, laamannina hän oli mahdollisesti jo 1400, mutta ainakin alussa v:ta 1402 ja tässä ominaisuudessa hä m.m. oli toisena niiden tutkimuskäräjien pitäjistä, jotka 1405 hoitivat edellä mainitun reduktsionin toimeenpanoa Suomessa, sekä piti samoin "tutkimus- ja maakäräjiä" 1407. Runsaasti on sen jälkeiseltä ajalta tallessa kirjeitä, joissa hän langettaa tutkimus- tai laamanninkäräjäin tuomioita ja toisia, joissa hän m.m. valvoo kuninkaansa alamaisten kauppaetuja Tallinnassa. V.1419 F., josta tällöin käytetään nimitystä "Suomenmaan laamanni", sinetöi Kööpenhaminan linnassa yhdessä lukuisan ruotsalaisen ja tanskalaisen ylimysjoukon kanssa liittokirjan, joka oli tehty Eerik kuninkaan sekä Puolan ja Liettuan kuninkaan Vladislavin välillä. Jo virka-asemansa nojalla, hän kuului varhain myös valtaneuvostoon. F. oli Suomen vaikutusvaltaisimpia miehiä, mutta myös laajanlainen maaomaisuus hänellä näkyy olleen arvovaltaa tukemassa. F. oli elossa vielä 1427. Hänet haudattiin harmaidenveljesten luostariin Tukholmaan. Puoliso oli nimeltään Cecilia, mutta hän ei ollut Klaus Lydekinpoka Djäknin tytär, kuten on arveltu, eikä todennäköisesti myöskään hänen sisarensa. (Kansallinen elämäkerrasto) Laamannina ollessaan piti käräjiä mm. Mustasaaressa v.1423.

https://www.adelsvapen.com/genealogi/Fleming_nr_4#TAB_3

https://runeberg.org/frfinl/0124.html

Kalannin (Uudenkirkon) pitäjän rannikko oli suureksi osaksi Arvassalon saarta, jonka kapeat salmet erottivat mantereesta ja joka oli suureksi osaksi läänitetty Fleming-suvun Sundholman, eli alkujaan Vanhankartanon kartanolle. Ensimmäinen tunnettu Vanhankartanon omistaja oli 1400-luvun loppupuolella Henrik Klaunpoika Fleming, joka lienee siirtänyt kartanon nykyiselle paikalleen niemelle merenrantaan. Kartanon asuinpiha erotettiin vallihaudalla muusta saaresta, joka oli veden ympäröimä vielä 1600-luvulla. Keskiaikaisen kivirakennuksen pohjakerroksen päälle rakennettiin puinen yläkerta jota pidennettiin 1810 - tai 1820-luvulla.

Asemies Henrik Klasson Fleming ( oma huomautus! Hän on 16 isosän isä minulle ) asui 1480 Uudenkirkon Arvassalon saaren Vanhassa kartanossa (Gamlagård), (joka oli sittemmin Sundholm), omisti Mynämäen Kasken ja toisen avionsa kautta Halikon Viurilan, sekä Paraisten Kuitian. Oli Tor Carpelanin ( Finsk biografisk handbok, L-Ö, s. 606 ) mukaan elossa vielä 1490

Sundholman kartano on yksi Suomen keskiaikaisista asuinkartanoista ja entisesessä saaressa rannalla sijaitsevana, kuvastaa keskiajan rakentamistapaa puolustuksellisene näkökohtineen.

Kartano sijaitsee keskiaikaisen suojaisan vesireitin varrella niemellä, joka aikoinaan on ollut erotettuna vallihaudalla mantereesta. Vallihauta on edelleen nähtävissä puistossa. Nykyinen kaksikerroksinen satulakattoinen päärakennus on rakennettu kivestä muuratun  keksiaikaisen pohjakerroksen päälle ja sen jatkeeksi 1770-luvulla ja 1800-luvun alapuolella. Kellarikerros on osa Felmingien mahdollisesti jo 1400-luvun lopulla rakennuttamaa asuinlinnaa. Asuinpiha on sivurakennusten reunustama. Kartanon ympärillä on vanha puisto, joka laajenee arvokkaaksi kulttuurimaisemaksi. Rakennuskantaan kuuluu lisäksi mm. kaksi viljamakasiinia. Sundholmassa on arkkitehtuuriltaan erittäin mielenkiintoinen uusgoottilainen käymälärakennus.

Karin Henriksdotter Fleming ( Oma huom! On isoäidin äiti 15 sukupolven takaa)

Rälssimies Nils Jönsson Slukin vaimo. Grelsby, Finström, Ahvenanmaa. Frälseman Nils Jönsson Sluks hustru. Grelsby, Finström, Åland, Finland. Noble man Nils Jönsson Sluk's wife. Grelsby, Åland, Finland.

Avioitui Nils Jönsson Slukille, till Grelsby, Ahvenanmaalta. Vuonna 1505 valitti Kasteholman käskynhaltija Erik Johansson Wase, että tämä Nils Jönsinpoika ja hänen lankonsa Kort Hartviksson jäivät saapumatta väkeen, joka torjui Hannu kuninkaan joukot.

Nils Jönsson Sluk, till Grelsby Finströmin pitäjästä Ahvenanmaalta. Vuonna 1505 valitti Kasteholman käskynhaltija valtionhoitaja Svante Sturelle, että tämä Nils Jönsinpoika ja hänen lankonsa Kort Hartviksson jäivät saapumatta väkeen, joka torjui Hannu kuninkaan joukot. - Avioitui ennen 1500 Karin Flemingin, Henrik Flemingin (nro 4) ja Valborg Jönsdotter Tawastin tyttären kanssa. Hän antoi Getan kappelille kartanonsa Bränbolstadin Sundin pitäjässä, jonka hänen vävynsä Henrik Jönsson Lapp lunasti.