Kopioitu Wikipediasta

Punaisten hyökkäys käynnistyi 30. maaliskuuta Vesilahden suunnalla, jossa Vihdin punakaartin päällikön Arvid Jalavan johtamat joukot lähtivät Koskenkylästä etenemään kohti Lempäälän kirkonkylän länsipuolella sijaitsevaa Näppilänsalmen siltaa. Hajallaan edenneet joukot eivät kuitenkaan onnistuneet valtaamaan sitä ja illan tullen ne joutuivat palaamaan Koskenkylään.  Punaisten tykistö oli Vesilahdella asemissa Narvan kylässä ja valkoisten Pyhäjärven Alhonselän vastarannalla Suomelassa Narva tuhoutui valkoisten tykistötulessa lähes kokonaan. Sen asukkaat pakenivat etelään Punkalaitumen suuntaan tai pohjoiseen Lempäälän Nurmenkulmalle. 

Seuraavana päivänä punaiset hyökkäsivät myös oikealla sivustalla, jossa Helsingin ja Pietarin punakaartilaiset ajoivat valkoiset pois Putkiston kylästä.Taistelujen painopiste oli kuitenkin rintaman keskustassa Vanajaveden ja Pyhäjärven välisellä kapealla kannaksella, jossa punaiset onnistuivat aluksi työntämään valkoisten joukkoja takaisin. Kun tykkien jylinä kantautui Tampereelle, heräsi kaupungin punaisten keskuudessa toivo saartorenkaan murtumisesta. Talojen katoille ja torneihin määrättiin ripustettavaksi punaisia vaatteita, jotta Lempäälässä hyökkäävät punaiset havaitsisivat kaupungin keskustan olevan edelleen omien hallussa.

Punaisten tykistö osuu maaliinsa Lempäälän asemalle

Huhtikuun 1. päivänä Rahjan joukot lähestyivät jo Lempäälää, mutta valkoisten viimeisenä reservinä olleet 1. jääkärirykmentin kaksi pataljoonaa määrättiin vastahyökkäykseen ja punaiset joutuivat perääntymään.  Samaan aikaan valkoiset kävivät vastahyökkäykseen myös oikealla sivustalla, jossa käytiin koko päivän ajan ankaria taisteluja. Urjalan ja Forssan punakaartit sekä Helsingin miliisikomppania joutuivat perääntymään alueelta, mutta Helsingin punakaartin suutarien komppania tuhoutui ilmeisesti kokonaan. Sotavallan kartanoa hallussaan pitänyt Pietarin suomalaisen punakaartin komppania puolestaan vetäytyi parin kilometrin päähän Kelhoon.Vasemmalla sivustalla valkoiset onnistuivat miehittämään Vesilahden kirkonkylän,käytännössä ilman taisteluja, kun hajallaan ollut vastustaja ei pystynyt puolustamaan sitä. Punaiset yrittivät edelleen läpimurtoa myös panssarijunalla, mutta senkin hyökkäykset torjuttiin. Etenemisen pysähdyttyä Rahja esitti Viialaan saapuneelle punakaartin pääesikunnalle joukkojen vetämistä pois Lempäälästä. Sen mukaan täydellinen perääntyminen ei kuitenkaan tullut kysymykseen, koska Satakuntaa ei ollut vielä ehditty evakuoimaan.

Vuorokautta myöhemmin valkoiset miehittivät Vesilahdella Kaltsilan ja Suomelan kylät sekä Laukon kartanon  Koskenkylä ja Narva pysyivät edelleen punaisten hallussa. Ylipäällikkö Rahja oli tuolloin matkustanut jälleen Viipuriin hankkiakseen lisäjoukkoja sekä materiaaliapua. Helsingin pääesikunta päätti keskittää kaikki mahdolliset käytettävissä olevat voimavarat Lempäälään, minkä vuoksi puolitoista viikkoa myöhemmin käynnistyneessä Helsingin  taistelussa, kaupunkia puolusti saksalaisia vastaan lähinnä sotakokemusta vailla olleita reservikomppanioita. 4. huhtikuuta punaiset onnistuivat aamupäivällä valtaamaan Laukon kartanon takaisin, mutta luopuivat siitä vielä myöhemmin samana iltana, kun hyökkäys Vesilahden kirkonkylään ei tuottanut tulosta. Samaan aikaan raportoitiin useiden kymmenien Helsingin punakaartin II pataljoonan miesten äkillisestä sairastumisesta. Miehet oksentelivat ja osa menetti tajuntansa. Aiheuttajana pidettiin ruokamyrkytystä, mutta Lempäälään palannut Rahja epäili valkoisten käyttäneen taistelukaasua ja päätyi tämän vuoksi tilaamaan rintamalle kaasunaamareita.Myös paikalla ollut Punaisen ristinnorjalainen lääkäri epäili syyksi taistelukaasua.

Asemasotavaihe ja punaisten vetäytyminen

Punaiset keskeyttivät hyökkäyksensä, kun tieto 6. huhtikuuta tapahtuneesta Tampereen antautumisesta kiiri Lempäälään. Ryhmä punaisia oli päässyt pakenemaan kaupungista Näsijärven  jäätä pitkin ja saapunut omien linjoille Vesilahdella. Mukana olivat muun muassa punaisten päälliköihin lukeutuneet Aatto Koivunen, Ali Aaltonen,Verner Lehtimäki, 9. huhtikuuta lähtien Lempäälän taistelut muuttuivat asemasodaksi ja rintama vakiintui linjalle Laukko–Narva–Suomela–Koskenkylä–Kelho. Punaiset keskittyivät nyt pidättelemään valkoisia ja näin suojaamaan Etelä-Hämeen kautta itään kulkeneita kymmeniä tuhansia punapakolaisia. Asemasotavaiheessa valkoisilla oli Lempäälässä kolme jalkaväkipataljoonaa, kaksi krenatöörirykmenttiä, Uudenmaan rakuunarykmentin eskadroonia sekä Ruotsalainen prikaati.

Tähän päättyy Emma Rantaseen liittyvä sukuselvitys, nämä taistelut liittyivat vahvasti juuri Emma Rantaseen ja hänen kuolemaansa . Hänet ammuttiin 20.huhtikuuta 1918. Ja Tietysti siitä suoraan mummuuni Katri Lempi dagmar Rantaseen, hän oli sisarustensa kanssa äitia auttamassa pyykillä, kun Emma äiti ammuttiin  päähän takaapäin. Juuri Emma Rantasen tarinan takia olen aloittanut tämän suvun tutkimisen.