Henrik Fredriksson Carstens.

Se, että suvun vaiheita on Suomessa kartoitettu jokseenkin hyvin, johtunee suvun suomalaisen haaran kantaisästä, Henrik Fredriksson Carstenista Lyypekkiläisestä porvarista. Hänestä tuli uuden Helsingin ensimmäinen pormestari, sen jälkeen kun Pietari Brahe siirsi Kustaa Vaasan Vantaanjoen suulle Forsbyn eli Koskelan keskiaikaisen kylän paikalle 12. kesäkuuta 1550 perustaman Helsingin sen nykyiselle paikalleen.

Genealogia Carstenian on suvun suomalaisilta osin jokseenkin vanha sukututkimusprojekti. Suvun suomalaisen haaran sukupuun Suomessa julkaisi ensimmäisen kerran Suomen Muinaismustoyhdistys jo vuonna 1901 kokoelmassaan Suomen aatelittomista suvuista. Axel Bergholmin toimittamassa Sukukirjan (Suomen aatelitomia sukuja) ensimmäisessä osassa suvun vaiheet on Suomeksi hahmoteltu 1800-luvun lopulle saakka.

Edellisten työtä jatkoi ja laajensi omalta osaltaan Svenska Litteratursällskapet Finland, jonka julkaisema kirjasarja Suomen aatelittomista suvuista, mitä usein usein tuttavallisesti kutsutaan vain nimelle "Släktbok", ja jota aluksi toimitti arvostettu genealogi Atle Wilskman

• Henrik Carsten, joka 1577 minitaan yhtenä Helsingin 13:sta porvarista. Kuului raastuvanlautakuntaan 1584. Tullinhoitajana 1607 ja sanottiin Helsingin pormestariksi 1608. Kuoli n. 1614. Vaimoa ei tunneta nimeltä
• Henrik Fredrikinpoika kuoli 1659 ja oli kauppias, porvari, pormestari 1631-34, vaimo Anna Vitikka

  ---

On ilmeistä, että esim. Släktbokin selvityksessä on sulatettu yhdeksi kaksi eri henkilöä: vanhempi Henrik Carsten (jonka isännimi?) ja nuorempi Henrik Fredrikinpoika, joka toimi Vantaan Helsingin pormestarina 1631-34 (ks. esim. Helsingin kaupungin historia I, s. 244) ja eli vielä 1650 luvulla. Jälkimmäinen mainitaan asiakirjoissa yleensä sukunimettomänä, mutta hänen lapsensa käyttivat Carsten(ius)* nimeä. Henrik Carsten ja Henrik Fredrikinpoika mainitaan erillisinä, samaan aikaan elävinä kuusivuotiskauden 1613-1618 käsittävässä veroluettelossa (VA, 483 Fj) ja juuri sen lähteen nojalla voidaan päätellä, että Henrik Carsten kuoli 1615, mahdollisesti jo 1614, koska talo oli autiona kuoleman johdosta viimeisten neljän vuoden ajan, mutta Henrik Fredrikinpoika jatkoi »olemistaan»koko ajan. Lisätodisteita saadaan eräistä Helsingin raastuvanoikeuden vv. 1659-60 pöytäkirjoista, jotka koskevat Helsingin pitäjässä olevan Kumtähden rälssitilan asioita, esim. 18/1 1660: Arvid Henrikinpojan (Tavast) leski Margareta oli jo 1603 pantannut mainitun tilan Henrik Carstenille; puhutaan myös varsinaisesta, 27/8 1606 päivätystä kauppakirjasta ja sitten huomautetaan 8/11 1615 merkitystä asiakirjasta »dehr wthj hon vpdrager samma (Gombtechtz frällse) godz sahl: Hindrich Fredrichsson medh samma wilkor som sahl: Hindrich Carsten de innhade»; 28/l 1660 mainitaan Henrik Fredrikinpojan tilit v:lta 1603-1654 ja 6/7 1655 laadittu panttikirja; pöytäkirjan 16/2 1660 mukaan kyseinen tila oli hänen hallussaan pantattuna v:sta 1624 lähtien.

• Henrik Fredrikssonin lapsista nimeä "Carstenius" käyttivät hänen poikansa, Viipurin piispa Henrik Henriksson ja hänen jälkeläisensä. Carstenius on vain piispoille (papeille) tyypillisesti latinalaistettu versio nimestä Carsten.

Viralliset asiakirjat vaikenevat yleensä Henrik Fredrikinpojan sukunimesta. Niinpä sitä ei mainita esim. talon myyntiä koskevassa pöytäkirjassa (23/8 1658), jossa asianomistajana on poika, Porvoon kirkkoherra Henricus Carstenius. - On kuitenkin huomautettava vävyn, Turun professorin ja Taivassalon kirkkoherran Petrus Bergiuksen omaelämäkerrasta (KSV XXI, 1931), jossa hän mainitsee mm.: »Anno 1652 den 5 Feb. som war en Thorsdagh stogh (!) mitt bröllop i Åbo medh . . . Jungfru Elin Henrichsdotter Carsten, född i Helsingfors Stadh Åhr 1623 in Majo aff heedherlige och förnemblige föräldrar: Hennes fadher ähr den Ähreb: . . . Henrich Fredrichsson Carsten, fordom Borgmästare och förnembste Handelsman i Gamble Helsingfors. Hennes Modher ähr Anna Witika, Saligh Herr Henrichs fordom Kyrckieheerdes i Helsingfors dotter.» (Bergiuksen vaimo kuoli jo 2l/12 1652 tyttären synnytettyään)

Henrik Carstensilla oli Friedrich niminen veli. Olisiko Henrik Carstens nuorempi ollut vanhemman Henrik Carstensin veljenpoika? Joissain sukupuissa on Henrik Carstensin esivanhempiin liitetty Friedrich Friedrichsohn Carstens, minusta se ei sovi vanhemman Henrikin sukuketjuun, mutta nuoremman kylläkin.

Paavo Salonen toteaa Genin sivuilla.tekstiä kopioitu sieltä-

Miten Henrik Fredriksson Carstens liittyy minuun? Hän on suora esivanhempi minulle 12 sukupolven takaa.

Henrik Carsten mainittiin myös MTV3 ohjelmassa Sukuni Salat, jossa laulaja Erin etsi esi-isiään Hän on esi-isä myös laulaja Erinille.

Sukupuuhuni hän liittyy seuraavasti:

Henrik Fredriksson Carstens S. noin 1550 jälkeen Lyypekissä Saksassa, Kuollut 1615 jälkeen Helsingissä. Aviopuoliso: Anna Carstenia / Carstens (born Vitticius) S. noin 1585 Helsinki ja Kuollut 1638 Jämsä. He olivat vanhemmat:

Piispa Henrik Henrikinpoika Carstenius (Carstens) S. 25.5.1612 K.6.5.1683 Viipurin Hiippakunnan piispa  1679-1681 Piispa Henrik Henrikinpoika Carstenius (Carstens) Hänestä oma historiikki loppu-osiossa.

Ulrik Henriksson Carstenius  s noin vuoden 1630 jälkeen. Helsinki K.6.8.1677 Porvoo. Porvoon kirkkoherra  1667. Valtiopäivämies,kirkkoherra, Rovasti

Johanna Henriksdotter Carstenius S. noin ennen vuotta  1614 Helsinki. Kuollut 1672 jälkeen Konho, Akaa

Elin Henriksdotter Carstenius S. toukok.1623 Helsinki. Kuoluut 21.07.1652 Turku

Anna Svantrupe os Carstenius S. arviolta 1615-1634 Helsinki Kuollut n. 1665 jälkeen Jämsä Liityy sukupuuni suoraan linjaan, aviopuoliso: Johan Stefansson Svanstrupe s. noin 1610 Jämsä. K noin 1665. Hämeenlinnan kirkkoherra ja pedagogion rehtori 1645. Jämsän kirkkoherra 1653-1665- Ylioppilas uppsalassa, yhdessä veljensä Eliaksen kanssa. 4.6.1637 .Hämeenlinnan kirkkoherra, samalla pedagogion rehtori ja Hämeen-linnan saarnaaja.Sukupuu jatkuu Ulrica Viktoria Åbergin sukupuussa, joka yhdistyy samaan linjaan tällä kohtaa.

Carsteniukset on esimerkki sivistyssuvusta, joka nousi kukoistukseen jo 1600-luvulla, vaipui sitten pitkäksi aikaa melko näkymättömiin, mutta nousi 1900-luvulla Karsten-nimisenä uudelleen merkittäväksi yliopistosuvuksi. ( Tämä löytyi kansallisbiografiasta, jos haluaa tutkia lisää pitäisi maksaa liittymismaksu. KirjoittajaVeli-Mati Autio)

Henrik Carstenius (Hanricus Henrici)  nimitettiin 1679 Viipurin piispaksi, mutta sai sairaalloisuutensa vuoksi eron jo 1681. Carstenius, joka oli tunnettu todellisesta hurskaudestaan, julkaisi muun muassa muutamia saarnoja nimellä ”Cantio Cygnea Christi, thet är Jesu Christi svanesång” (Jeesuksen joutsenlaulu) 1656.

Nuoruus ja lähtö ulkomaille

Henricus Henrici Carsteniuksen vanhemmat olivat porvari ja oikeuspormestari Helsingissä Henrik Carsten (k. 1614) ja tämän vaimo Anna Witticus, jonka isä oli Helsingin pastori Henrik Henricus Witticus (Vitikka). Perhe oli varakas, sillä 1620 kahdeksanvuotiaana Helsingissä koulunsa aloittanut Carstenius lähetettiin 1620-luvun puolivälin tienoilla Tallinnaan opiskelemaan maisteri Petrus Gotscheniuksen – sittemmin Tarton yliopiston kreikan kielen professorin – johdolla.

1629 Carstenius palasi Tallinnasta Suomeen ja jatkoi opiskelujaan Turun koulussa. Koulun rehtorina toimi vuoteen 1630 saakka Wittenbergin maisteri Gabrien Melartopeus  sekä hänen jälkeensä toinen saman yliopiston kasvatti Martin Stodius Saatuaan pappisvihkimyksen Carstenius lähetettiin 1632  jatkamaan opintojaan Saksaan, opettajilleen tuttuun Witterbergin  yliopistoon. Opettajien vaikutus on opintojen suuntautumisessa on ollut suuri, sillä piispa Petrus Bongin 1683 pitämän ruumissaarnan mukaan Turun hiippakunta oli nuorukaisen lähettäjä, vaikka matkan maksoivatkin hänen vanhempansa. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että hiippakunta vastasi opintojen sisällöllisestä suunnittelusta.

Saksalaisissa yliopistoissa

Saksassa Carstenius aloitti opintonsa kuuluisan filologin Johan Kirchmannin (Kerckmannin) johdolla Lyybekissä Carstens oli Kirchmannin yksityisessä ohjauksessa vuoden päivät, minkä jälkeen hän siirtyi Rostockin yliopistoon tammikuussa 1633 ja vielä samana vuonna Wittenbergiin.

Henricus Carstenius oli ainoa suomalainen, joka opiskeli 1630-luvulla Wittenbergissä. Hänen nimensä mainitaan Martinus Henrici  Stodiuksen 18.6.1633 Turun hiippakunnan pappeinkokouksessa pitämän synodaalidisputaation ”vapaasta ratkaisuvallasta” Wittenbergissä painetun kirjasen nimiösivulla, mutta itse yliopistoon hän ei kirjautunut. Petrus Bångin julkaiseman ruumissaarnan (Christeligh lijk-predika öfwer...Mag. Henricum Carstenium...festo Trinitatis anno 1683, Åbo) mukaan Carstenius liikkui Saksassa ruotsalaisen Carolus Lithmannin seurassa. Hänen opettajikseen mainitaan tohtorit Gottmann, Hülsemann, Battus ja Avenarius, joista eräiden luona Carstenius oli myös asunut nauttien samalla heidän yksityistä ohjaustaan.

Kolmekymmenvuotinen sota  keskeytti kuitenkin Carsteniuksen opinnot. Wittenbergin yliopiston toiminta lamaantui sodan johdosta. Suursodan vitsauksista lähistöllä tapahtuvien yhteenottojen lisäksi armeijoiden liepeillä liikkuivat nälänhätä ja taudit. Wittenbergissä puhkesi useita ruttoepidemioita, joita vuonna 1623 seurasi voimakas hintojen nousu. Lisäksi osa yliopiston opettajista siirtyi muualle, osa arvostetuimmista kuoli ja tilalle nimitetyistä professoreista vain Martini ja Hülsemann nauttivat kansainvälistä arvostusta. Carsteniuksen kohdalla tämä tarkoitti opintojen keskeyttämistä ja paluuta kotiin. Matka taittui ilmeisesti Ruotsin hallussa olleen Grefswaldin kautta, sillä Bångin mainitsema Battus kuului sen opettajakuntaan.

Työura Suomessa

Carstenius palasi 1634 tutkintoa suorittamatta Suomeen. Hänet nimitettiin Viipuriin suunnitellun lukion logiikan ja fysiikan lehtoriksi 1634, mutta hän ei astunut virkaan. Carstenius toimi Turun vt. tuomiorovastina 1634 ja ensimmäisenä ruotsalaisen seurakunnan kappalaisena 1635. Porvoon kirkkoherraksi hänet nimitettiin 1639 (valtakirja 1641).

Carsteniukselle tarjottiin 1649 mahdollisuus suorittaa maisterintutkinto Turussa ja näin paikaten Saksassa keskeytyneitä opintojaan. Aivan nopeasti hän ei tätä mahdollisuutta käyttänyt, sillä Carstenius kirjoittautui Turkuun vasta keväällä 1653. Filosofiset teesinsä hän sai valmiiksi huhtikuussa 1653, mutta niiden puolustaminen peruuntui respodentti Michael Wexionensis-Gyldenstolpen äkillisen sairastumisen vuoksi. Konsistori antoi 24.4.1653 filosofiselle tiedekunnalle kuitenkin oikeuden hyväksyä teesit ilman julkista väitöstä, viitaten Carsteniuksen tunnettuun oppineisuuteen. Päätöksen ansiosta Carstenius sai lopulta maisterin arvon 13.5.1653 järjestetyssä promootiossa, jossa hän oli primus.

Viipurin tuomiorovastiksi Carstenius nimitettiin 1667 (virkaan 1669). Samalla hän toimi lukion ensimmäinen teologian lehtorina 1670–79. Viipurin hiippakunnan piispa hänestä tuli 1679, hän sai viransijaisen sairaalloisuuden takia 1681. Samalla hän oli palkkapitäjiensä Lappeen, Luumäen ja Taipalsaaren kirkkoherra 1679.

Carstenius oli Turun hiippakunnan edustajana vuoden 1642 valtiopäivillä, vaikka oli silloin jo töissä Porvoossa.

Carsteniuksen puolisot olivat: 1. 1637 Margareta Schaefer (K. 1644), Turun pormestarin Henrik Schaeferin ja Margareta Wernbergin tytär. Puoliso 2. 1645 Katarina Schmidt (k. 1705), vanhemmat Viipurin raatimies Hans Schmidt ja Katarina Croëll. Lapset^[1]:

• Henrik Carstenius (yo 1654/55).
• Viipurin lukion lehtori, tuomiorovasti, FM Petter Carstenius (yo 1665, k. 1712).

Kopioitu Wikipediasta