Suomen sukututkimusseuran Genos kirjoista löytyy hienoja historiallisia tarinoita, myös omien esi-isien historiasta.

Genos nro 4/2016 Pekka Hellemaa ja Liisa Rajala kirjoittanut hienon historiallisen artikkelin.

Henrik Mylläri suora esivanhempi 15 sukupolven takaa, isän äidin sukulinjoista.

Henrik Myllärin kaupunkikartano

Henrik Mylläri oli turkulainen laivuri, raatimies, pormestari ja valtiopäivämies. Useampien 1500- ja 1600-luvun kauppaporvareiden mtapaan hän asui Turun Luostarikorttelissa kaupunkikartanossaan, joka tunnettiin nimellä Myllärin ja Luostarin tila. Tässä pienimuotoisessa artikkelissa kerromme hänen kartanostaan ja sen vaiheista niiden runsaan sadan vuoden ajalta, jonka se oli suvun hallussa.

Henrik Mylläri mainitaan Turun raatimeihenä vuonna 1545*1.Raatimeiheksi pääsy edellytti kaupallista kokemusta, joten Henrik on harjoittanut porvarin ammattia ainakin jo 1530-luvun lopulla. Tällöin hänellä on tullivapauden takaamiseksi täytynyt olla oma talo ja tontti Turussa. Niiden muodostama tila oli alkuperäinen Myllärin tila, jonka laajentamiseen kaupunkia kohdannut katastrofi tarjosi tilaisuuden. Turussa riehui 15.helmikuuta 1546 suurpalo, joka tuhosi Aurajoen idänpuoleisen kaupungin tuomiokirkkoineen niin perusteellisesti, että vain kahdeksan Luostarin portin lähintä taloa pelastui.*2  Sijainnista päätellen Myllärin tila oli yksi niistä. Palon jälkeen Luostarin jokikadun ja Aurajoen rannan välinen Luostarinranta paalutettiin ja täytettiin tiilisoralla ja muulla paloslueelta kerätyllä jätteellä niin, että se saatiin rakennuskepoiseksi. Vielä keskiajan lopulla  alue oli tulvavesien vaivaamaa jokirantaniittyä, joka kuului Turun luostarille. Kirkkoreduktion yhteydessä alue oli peruutettu kruunulle, joka vuokrasi sieltä kaalimaita ja aittoja paikallisille porvareille.*3

Toisen tilansa, Luostarin tilan Henrik Mylläri hankki itselleen ilmeisesti silloin, kun kruunu alkoi myydä rakennustoneetja vasta täytetyltä Luostarirannan alueelta.*4   Uusi tontti ulottui hänen vanhalta tontiltaan Aurajoen rantaan saakka.

Luostarin tilasta tuli Henrik Myllärin uusi asuinpiha, miespiha, jonka piiriin asuinrakennusten lisäksi pystytettin erilaisia talousrakennuksia. Kivinen päärakennus ja kellarillit olivat Luostarin jokikadun varrelle.*5  Aivan rannassa olivat liiketoiminnalle tarpeelliset laituri '-ja lastausalueet.*6

Kadun toisella puolella jääneestä vanhasta asuintilasta tuli talli eli karjapiha, jossa hevostallien lisäksi oli todennäköisesti suojat ainakin nautaeläimille.*7  Turun haudattujen luettelosta ilmenee, että siellä edelleen oli myös asukkaista:vuonna 1587 haudattiin Erik Larssonin lapsi "Myllärin karajpihalta".*8 Henrik Mylläri kuoli vuonna 1572.*9 Hänen leskensä Agnes, eli vielä 1583.*10. Pariskunnan jälkeen Myllärin ja Luostarin tilan peri tytär Margareta ja tämän puoliso Jaakko (Jacobus Petri ) Finno.*11 Finnon kuoltua kiinteä omaisuus jaettiin 9 toukokuuta 1590 lesken ja lasten kesken, mutta lapset saivat osansa vasta myöhemmin.*12

Tilan uudeksi isännäksi tuli maisteri Grels (Gregorius Teit, joka Finnon virat perittyään nai vielä hänen leskensäkin.*13  Vaikuttaa siltä, että Teit asui tilalla MArgareta Henrikintyttären ja tämän alikäisten lasten kanssa siihen asti, kun Margareta vuonna 1605 kuoli. Vasta silloin Jaakko Finnon kiinteä omaisuus luovutettiin lapsille, jotka samalla saivat äidinperintönsä.*14

Jaossa Myllärin kaupunkitila päätyi Henrik (Henricus Jacobi) Finnolle, joka juuri oli valmistunut papiksi ja saanut viran Turun kappalaisena. Vuonna 1615 hän muutti Hämeenkyröön Kirkkoherraksi.*15  Tyttärensä Margaretan avioiduttua porvari Kasper Ekmannin kanssa Finno siirsi Myllärin ja Luostarin tilan omistuksen heille. Ekmann mainitaan Luostarikorttelissa vuoden 1624 porvariluettelosta alkaen,*16 mutta vasta 5 . joulukuuta 1643 hän haki lahjalle vahvistusta.*17 Henrik Finnon toisella vävyllä ei ollut vastaan sanomista, mutta Henrikin veljen, herra Johan (Johannes Jacobi) Finnon leski Malin Henrikintytär Paimion Preitilästä heräsi vaatimaan edesmenneen miehensä osuutta kyseiseen tilasta.*18 Oikeuden suhtautuminen lesken vaatimuksiin ei ole tiedossamme.

Kasper Ekman laajensi Myllärin ja Luostarin tilaa ostamalla sen naapurista tallitilan.*19  Näin hänen käytössään oli myös kolmiosainen tilakompleksi, jossa asuinpiha ja kaksi tallipihaa. Ainakin toinen tallitila oli myös asuinkäytössä vuonna 1625, jolloin tallipihalta haudattiin Jöran Skomakaren lapsi ja seuraavana vuonna joku nimeltä mainitsematon mies.*20

Maanmittari Daniel Gadolin piirsi vuosina 1754-157 Turun kaupunkikartan, jossa tontit on numeroitu ja tonttien rajojen pituudet merkitty kyynäröinä. Kartasta ilmenee, että Henrik Myllärille ja hänen jälkeläisilleen kuuluneet tontit sijaitsivat Luostarikorttelissa nykyisen Runebergin puiston keskivaiheilla.

Joen rannassa olevan Luostarin tilan (tontti nro 399) pinta-alaltaan 320 m2 ja sitä vastapäätä Luostarin jokikadun toisella puolella olevan Myllärin tilan (nro 390) noin 330m2. Kasper Ekmanin hankkima tallitila Myllärin tilan koillispuolella (nro391) oli noin 470 m2 suuruinen. Vuosisadan puolivälin lähetessä Kasper Ekman joutui taloudellisiin vaikeuksiin, *21 jota yritti ratkoa ryhtymällä vuonna 1649 pormestriksi Uutenkaupunkiin.*22

Lisätulojen toivossa hän vuokrasi sikäläisen pikkutullin ja akiisin vuosiksi vuosiksi 1653-1657.*23Vuokrien vakuudeksi hän antoi ennestään velkaisen tilakompleksinsa.*24

Ekmanista riippumattomista syistä hänen taloudellinen tilanteensa kuitenkin heikkeni entisestään. Henrik Paturin tilalla syttyi tulipalo 13. toukokuuta 1656- Myrskyn siivittämänä tuli eteni taajaan rakennetussa kaupungissa, jonka talot olivat pääosin puurakenteisia ja lautakattoisia.*25 Aurajoen itäpuolella tuhoutui 450 taloa noin 15 tunnin aikana.*26 ja Ekmanilta paloivat poriksi sekä mies- että tallipiha- Tila jäi asumattomaksi vuoteen 1660 asto.*27

Katastrofin jälkeen kaupungin katuja levennettiin paloturvallisuuden lisäämiseksi. samalla katuverkon sokkeloisuutta vähennettiin.*28 Katutöiden aikana purettiin suurin osa Ekmanin talon pystyynjäänyttä muuria ja holvikellarit. Lisäksi puolet tontista jäi kahden kadun ja lastausalueen alle.*29

Raunoitunut tila ei enää riittänyt Ekmanin lainojen vakuudeksi eikä hän pystynyt maksamaan 816 markan ja 17 äyrin suuruisia velkojaan.*30 Niinpä Turun raastuvanoikeus päätti 3 joulukuuta 1659, että tarkastaja Per Erikinpoika Broberg ottaisi tilan haltuunsa maksuna kruunun veloista.*31

Pormestari Ekmanille oli luvattu vuonna 1660 hyvitystä talon ja kellareiden purkamisesta aiheutuneesta vahingosta.*32  Sen jälkeen, kun Ekman oli 26. tammikuuta 1668 oli haudattu Turun tuomiokirkkoon,*33 anoi hänen leskensä Margareta Henrikintytär kirjallisesti korvausta autuaan miehensä menettämästä tontista. Turun kaupungin raati myönsi hänelle tontin, jonka hän sai itse valita.*34

Myllärin ja Luostarin tilaan kuului myös olme aittaa, kaksi luukkuaittaa aj liiteeri, joista kiisteltiin vuonna 1636. Tuolloin Kasper Ekman haastoi Hatvig Henrikinpoika Speitzin oikeuteen siitä, että tämä oli joitain vuosia aiemmin laittomasti ja ilman lupaa purkanut aitat ja antanut pystyttää ne maatilalleen Paraisten Tenässiin. Oikeuden pöytäkirjoista ilmenee, että aitat olivat Teitin isännyyden aikana palaneet poroksi ja tämä oli rakennuttanut uudet niiden tilalle. Jatkossa Teit ja hänen jälkeensä Speiz olivat nauttineet ja käyttäneet aittoja aivan kuin ne olisivat olleet osa toista turkulaista tilaa, jonka Teit omisti ja jonka Speitz hänen kuoltuaan peri. Speitz ei kyennyt osoittamaan omistusoikeuttaan aittoihin, joten hänet tuomittiin maksamaan vuokraa niiden siihenastisesta käytöstä. *35

Luukkuaitat olivat porvarille välttämättömiä, mikäli tämä halusi käydä vähittäiskauppaa. Ne olivat eräänlaisia kioskeja, joiden luukku kaupankäynnin ajaksi laskettiin myyntitiskiksi. Usein aitat  sijaitsivat  vilkkaammnalla kauppapaikalla porvarin pihapiirin ulkopuolella .*36  Myös Myllärin  aitat näyttivät olleen erillään hänen kaupunginkartanostaan, koska Teitin isännyyden aikaisessa aittapaloissa  tilan muut rakennukset säilyivät vahigoittumattomina ja koska Speitz onnistui huomaamattomasti siirrättämään ne omalle maatilalleen.

Kirjoittajat: Liisa Rjala eläkkeelä oleva rehtori, joka etsii tuomiokirjoista polkuja kauemmkasi menneisyyteen. Pekka Hellemaa on eläköitynyt ohjelmoija, joka harrastaa juurtensa tutkimista.

Tässä kivassa historiallisessa artikelissa esiintyy useampia esi-isiä omasta sukupuusta, Henrik Mylläri  sekä hänen tyttärensä Margareta, hänen puolisonsa Jacobus Petri Finno,Jacobin poika Henrik Finno, sekä Gregorius Teit.

Alla artikkelin viitteet: