Kansallinen Elämänkerrasto osa V Maisteri Ragnar Rosen S.372-374
Esi-isä minulle 16 sukupolven takaa
Tavast- suku löytyy äidin äidin taulusta: https://sukujuuret.vuodatus.net/sivut/esivanhemipiani-aidin-aidin-sukuhaarat sekä äidin isän taulusta: https://sukujuuret.vuodatus.net/sivut/esivanhempani-aidin-isan-taulu-iv
Tavast suvut ovat kuten, nimi jo osoittaa tavalla tai toisella lähtöisin Hämeestä.
Vanhimman Tavast -suvun kantaisä rälssimies Olavi Tavast. Rikas maanomistaja, rälssimies. Tawast-suvun kantaisä. Tosin toimi pääasiallisesti Varsinais-Suomessa, jossa hän jo 1386 oli mukana anomassa Albrekt kuninkaalta, että Jaakko Djäkn nimitettäisiin Suomen laamanniksi ja jossa hän vuosien kuluessa hankki itselleen useita maatiloja, niiden joukossa Mynämäellä sijaitsevan Alasjoen eli Tavastilan, mutta kotoisin hän luultavasti oli Kylmäkosken Mellolasta, jonka muuan hänen pojistaan omisti isänperintönään. Hänen poikiansa olivat Piispa Maunu Tavast, Niilo Tavast, Lammin Porkkalan suurtilan herra, jolle Eerik Pommerilainen käydessään 1407 Suomessa soi rälssioikeuden ja joka asiakirjoissa mainitaan Hauhon ja Hollolan tuomarina sekä Jön Tavast (kuol. ennen 1439), joka Maunu veljelleen muutamien Paraisissa sijaitsevien tilojen vastikkeeksi luovutti sukukartanon Tavastilan. Niilo Olavinpoika Tavastin poika ritari Olavi Tavast (eli vileä 1463, mutta mainitaan vainajana 1467), oli aikanaan maamme huomattavimpia miehiä. Pitkät ajat hän toimiHämeenlinnan linnanpäällikkönä ja Hollolan kihlakunnan tuomarina, ja 1450-luvun lopulla hän Henrik Klaunpoika Djäkn seurassa kävi Novgorodissa uudistamassa Ruotsin ja Venäjän välistä rauhaa; 1452 hän kaarle Knuutinpojalta sai tehtäväkseen jatkaa sitä sitä uudisasutustoimintaa, joka Eerik Pommerilaisen toimesta oli pantu alulle Hämeessä 1411. Olavi Tavastin laajat taloudellista laatua olevat muistiinpanot Reinhold Hansen julkaisi Finlands medeltidsurkunder-teoksessa 1924. --- Tämä vanhin, luultavasti jo ennen 1400-luvun loppua miehenpuolelta sammunut Tavast-suku oli keskiaikainen tyypillinen valtasuku, jonka laaja, eri maakunnissa -- etupäässä Satakunnassa --- oleva maaomaisuus siirtyi perintönä useille maamme historiassa mainittavilla suvuille, kuten Garpeille, Flemingeille, Illeille ja Flinckeille. Tavastien aikana Porkkala oli huomattava hallinnollinen keskus, jonka arkiston asiakirjoja ahkerasti käytettiin vielä 1600 - luvulla.
Piispa Maunu Tavast
Kansallinen Elämäkerrasto osa V s 374 Tohtori Aarno Maliniemi.
Turun Piispa, synt.. Alasjoen tilalla Mynämäessä -- mikäli synt ( epävarma 1357?) Kulollut kartanossaan Raisiossa Naantalin luostarin lähellä maalisk. 9 p.1452..
Maunu Tavastin nimi esiintyy lähteissä ensi kerran kevättalvella 1396, jolloin hän Prahan yliopiston taiteiden tiedekunnassa, suoritti bacclaureusarvoa varten vaadittavan tutkinnon.Alkuvuodesta 1398 hän tuli maisteriksi. Tähän aikaan, kuten tunnettua, vaikutti mainitussa korkeakoulussa opettajana mm. Juhana Hus.
Suomen Piispainkronikka kertoo, että Maunu Tavast oli kuningas Eerik Pommerilaisen kanslerina -- luultavasti tarkoittaen aikaa ennen piispaksi tuloansa. V. 1406 kuningas antoi hänelle verovapuaden erääseen tilaan Mynämäellä. Hyvin todennäköistä on, että Maunu Tavast kuului Eerikin seurueeseen tämän käydessä Suomessa 1403 ja 1407 ja että osaltaan oli vaikuttamassa niiden maallemme edullisten toimenpiteiden aikaansaamiseen, joita kuningas varsinkin jälkimmäisellä matkallaan sääsi.
V. 1407 tai sitä lähinnä seuranneina vuosina hänet nimitettiin Turun tuomiokapitulin arkkiteiniksi. Tämänniminen prelaatti oli tuomiorovastin ohella Piispan lähin mies ja häenen tehtävänään oli avustaa piispaa lähinna kirkollisessa oikeudenkäytössä ja hallinnossa. Kun piispa Bero II Balk oli kesällä 1412kuollut, valitsi tuomiokapituli yksimielisesti hänen seuraajakseen Maunu Tavastin. Saadakseen vaaliinsa paavin vahvistuksen, tämä lähti heti matkaan Roomaan ja vihittiin siellä Piispaksi lokakuun ja marraskuun vaihteessa.
Maunu Tavast on Suomen keskiaikaisista hiipankantajista merkittävin. Hänen piispankautensa on jo ulkonaisesti erikoinen siitä, että se kesti neljä vuosikymmentä, kauemmin siis kuin kenenkään toisen katolisen piispamme. Oli maallemme varsin edullista, että niin kävi ja että Suomelle näin ensiluokkaisen tärkeä virka ei Eerik Pommerilaisen hallituskauden viimeisinä vuosikymmeninä joutunut, kuten eräät ruotsalaisten hiippakuntien silloin avoimiksi tulleet piispanvirat, riitakapulaksi unioniajan kiivaissa poliittisissa valtataisteluissa.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Maunu_Tavast
Seuraavassa linkissa historiaa Piispa Maunu Tavastista
https://sukututkijanloppuvuosi.blogspot.com/2020/01/viikon-piispa-maunu-olavinpoika-tavast.html
Kansallisarkisto:
Tavast
(1400 - )
sukuja
Tavast oli keskiajalla erään huomattavimman Suomessa vaikuttaneen rälssisuvun sukunimi, jota sen jäsenet todella ovat itse käyttäneet. Tavast-sukuja on ollut kuitenkin muitakin. Varsinais-Suomessa, Turussa ja Rauman seudulla Tavast oli usein myös porvarien ja talonpoikien lisänimenä.
Tavast-nimi viittaa siihen, että suvun alkuperäinen kotiseutu olisi ollut Häme. Sen ensimmäinen tunnettu jäsen, rälssimies Olaf Tavast (mainitaan 1373 - 1390) oli asettunut Varsinais-Suomeen, missä oli myös hänen asuinkartanonsa Mynämäen Alasjoki eli Tavastila. Kuitenkin Olavin poika Nils Tavast (mainitaan 1402 - 1431) vaihtoi 1411 isänperintömaansa Hattulan Merolassa eli ilmeisesti Mierolassa Lammin Porkkalassa oleviin tiluksiin. Tämä ei ole ainoa tieto Olaf Tavastin omistuksista Hämeessä, sillä hänen poikansa, Turun piispa Magnus Olai (K 1452) sanoo perineensä vanhempiensa maata Hämeen ja Savon rajalta. Vihje lienee sekin, että Nils Tavast nai Sääksmäen kihlakunnantuomarin Håkan Knutinpojan sukulaisen, todennäköisesti sisaren, ja sai itse Hollolan kihlakunnantuomarin viran ja kotiutui Hämeeseen.
1500-luvun genealogioiden mukaan Olaf Tavast oli kaksi kertaa avioliitossa, ja hänen lapsistaan aikuisikään on elänyt ainakin yhdeksän: neljä poikaa ja viisi tytärtä. Tyttäret olivat kaikki naimisissa. Margaretan aviomies oli Hans Pederinpoika (Bock af Pukkila), Birgitan Erengisle Henrikinpoika, Ragnhildin Mårten Abrahaminpoika Diekn ja Kristinan Greger Andersinpoika Garp. Katarina naitettiin kolmesti Turun porvaristoon. Pojista asemies Jöns Olafinpoika (mainitaan 1421 - 1435) peri Alasjoen ja nai Turun linnanpäällikön Klaus Lydenkenpoika Dieknin (K 1435) Märta-tyttären, jonka toinen aviopuoliso oli virolainen Dönhoff Calle (mainitaan 1439 - 1469). Aviopuolisoilla oli ainakin kaksi avioitunutta tytärtä, joiden aviomiehet, Henrik Fleming ja Erik Abjörninpoika, saivat haltuunsa Jönsin maaomaisuuden lukuun ottamatta Alasjokea, jonka Jöns oli antanut vaihdossa veljelleen Magnus Olaille. Tämä lahjoitti sen Turun tuomiokirkon Pyhän Ruumiin alttarisäätiölle, mutta antoi veljensä Larsin asua siellä vuokralla.
Suku jatkui miehen puolelta vain Nils Tavastin kautta. Hänellä oli kaksi aikuiseksi kasvanutta poikaa, ritari ja linnanpäällikkö Olof Tavast (K 1460) sekä Turun tuomiokapitulin Pyhän Ruumiin alttarisäätiön prebendaatti ja kanunki Jöns Tavast (mainitaan 1443 - 1467). Suku sammui miehen puolelta Olaf Tavastin poikaan Nils Tavastiin, joka mainitaan elossa vielä 3.12.1470. Olaf Tavastin laaja maaomaisuus periytyi Nilsin sisarelle Märtalle, jonka ensimmäinen aviomies oli Etelä-Suomen laamanni Erik Bitz (K 1464) ja toinen puoliso Etelä-Suomen laamanni, Hämeen linnanvouti ja Porvoon vouti Jeppe Pederinpoika Ille (K 1487).
Tavastien maaomaisuutta siirtyi jo Olaf Tavast vanhemman ja Nils Tavast vanhemman tyttärien avioliittojen kautta useille suvuille. Olaf Tavast vanhemman tytär Katarina Olafintytär (mainitaan 1425 - 1455) oli naimisissa kolmesti. Hänen ensimmäinen puolisonsa oli Turun kaupungin raatimies Jöns Gudvastinpoika (mainitaan 1416 - 1439). Todennäköisesti hänen poikansa oli asemies Henrik Tavast (mainitaan 1453 - 1474) eli Henrik Jönsinpoika (mainitaan 1450 - 1466), joka todennäköisesti toimi Ylä-Satakunnan voutina 1460-luvulla. Hänen puolisonsa oli Ylä-Satakunnan kihlakunnantuomarin, valtaneuvos Bengt Lydekenpoika Dieknin (mainitaan 1410 - 1460) tytär Johanna. Aviopuolisoiden poika lienee ollut asemies Måns Henrikinpoika, joka omisti osan Lammin Vanhaakartanoa. Mahdollista on, että hänen jälkeläisiään oli Hauhon Kokkalan omistajan Henrik Jakobinpoika Kaasin puoliso Cecilia Andersintytär, jonka poika, käskynhaltija Arvid Henrikinpoika Tavast (noin 1540 - 1599) otti Tavast-nimen muutoin tuntemattomasta syystä.
Tavastien vaakunakilven tunnus oli vasemmalle kilven kantajasta katsottuna ojentuva haarniskoitu käsivarsi. Ritari Nils Olafinpojalla, Suontaan herralla (mainitaan 1396 - 1415), on samanlainen tunnus, mutta käsivarsi oikealle ojentuvana. Historiallisessa kirjallisuudessa hänet on yritetty todistaa Tavastien sukuun kuuluneeksi, mutta ilman vakuuttavia tuloksia. Tosin jo Märta Olafintyttären miniä Anna Hansintytär Tott (1478 - 1549) yritti 1500-luvun alussa todistella samaa, mutta kenelläkään ei näy olleen siihen todellisia perusteita. Yhtä vähän vakuuttavia ovat yritykset saada muut vaakunatunnusta kantaneet suvut, kuten Stålarmit Tavastien lähisukulaisiksi.
Keskiaikaisista Tavast-suvuista, joiden yhteyttä edellä käsiteltyyn rälssisukuun ei ole pystytty osoittamaan, yksi on säilynyt nykypäivään saakka. Siitä on versonut myös aatelinen Tawaststjerna-suku.
LÄHTEET JA KIRJALLISUUS. F. Holmén, Den medeltida frälsesläkten Tavast i Finland. 1945.
Julkaistu 23.3.2007
Artikkelitekstin pituus: 4871 merkkiä
(ISSN 1799-4349, verkkojulkaisu)
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.