Tervetuloa Turun tuomiokirkkoon

Lähteinä tähän artikkeliin on käytetty seuraavasta linkistä osia  https://www.turuntuomiokirkko.fi/tutustu-historiaan

Tämän lähdetiedon löysin Turun tuomiokirkon Seitsemän vuosisataa tekstin alusta.Historiatekstit on kirjoittanut korkeakouluharjoittelija Henna Ala-Lehtimäki, ja tarkastanut Tuomiokirkkoseurakunnan tiedottaja ja Tuomiokirkon vahtimestari Eeva-Kaisa Ahlamo.

Turun tuomiokirkon nettisivut ovat kyllä hienot ja sieltä löytyy paljon historiaa ihan sukututkijan löydettäväksi. Hienot kuvat ja virtuaalinen hautakierros aivan kerrassaan hieno kokemus.

Sukututkimuksen innoittamana päätin tehdä vierailun kauniina kesäisenä päivänäTurun tuomiokirkkoon. Turun tuomiokirkko on monen esi-isäni viimeinen leoposija ja muutenkin yksi keskiaikamme tärkein monumentti. Suomen kansallispyhäkkö. Ihan tarkkaa tietoa, milloin kirkko vihittiin käyttöön ei ole, mutta arvio siitä on, että 17. kesäkuuta 1300, ikää kirkolla on siis jo yli 700 vuotta. Paljon historiaa tämä kirkko on nähnyt.

 

Pyhän Kristoforoksen alttari sijaitsi kirkon katolisella keskiajalla kirkon nykyisen kahvilan, Domcafen ulkoseinässä. Pyhä Kristoforos, Kristuksen kantaja, on matkustavaisten suojelupyhimys. Häneltä voitiin ohi kulkiessa rukoilla kirkon menestystä ja varjelusta pahalta. Kirkonportaat johtavat pääovelle, jonka yläpuolella ikkuna-aukot  näyttivät samalta jo kesiajalla, jolloin länsitorni rakennettiin. Tuomiokirkko vihittiin 17.6.1300 ja kirkkorakennusta laajennettiin ja kunnostettiin useassa vaiheessa vuosisatojen varrella. Viholliset ja tulipalot tuhosivat kirkon kuusi kertaa.

1300-luvun kirkossa oli todennäköisesti kivinen pieni sakasti, jossa oli pidetty piispanvaalit jo 1291. Tällöin piispaksi valittiin ensimmäinen suomalaissyntyinen piispa Maunu I. Kivisakastiin oli liittynyt puinen hallikirkko, joka paloi 1318. Vuosisadan lopulla rakennettiin entistä ehompi kirkko.

1400-luvun aikana Tuomiokirkko rakennettiin mahtikirkoksi, joka veti vertoja  Keski-Euroopan katedraaleolle, ja vetää edelleen. Se oli katolisen ajan kulta-aikaa. Silloin kirkkoa myös laajennettiin runsaasti. Sivukappeleita rakennettiin runsain mitoin mm pyhimysalttareiden paikoiksi. Vanhin niistä on pääkuorin pääkuorin laajennuksen kanssa samoihin aikoihin rakennettu pyhän Katariinan kappeli. Se yhdistyi viereen rakennetun pyhän Bartholomeuksen kappelin kanssa 1400 -luvun lopulla ja nimitettiin pyhän ristin kappeliksi (nykyään Agrocolan kappeli). 1400-luvun alussa rakennettiin myös pormestarin kuori, Sielujen kappeli (Stolhandsken kappeli) sekä Pyhän ruumiin kappeli (Tavastin kappeli). Vuosisadan puolivälissä Tuomiokirkkoa laajennettiin Pyhän Johanneksen kappelilla (Kijkin kappeli) sekä Ursulan kappelilla. Nykyisen pääalttarin kuori, kahdeksansivuinen Kaikkien pyhien kappeli, valmistui 1400-luvun lopussa 

 

 

Tässä lepäävät Margareta Fincke ja hänen puolisonsa Evert Horn, joka kuoli 30-vuotisen sodan alla Pihkovan kaupungin näytösluontoisessa valtauksessa.

Pyhän ruumiin kappeli eli Tavasit kappeli. Kappelin rauta-aidan porttiin kuvattu haarniskoitu käsivarsi, joka on Tavast suvun vaakuna. Aidan koristetaosten latinalainen teksti kertoo, että piispa Maunu Olavinpoika teetti työn vuonna 1425. Aita on vanhin vuosiluvulla varustettu suomalainen taidetuote. kappeliin on haudattu piispa Maunu II Tavast ja hänen veljenpoikansa piispa Olavi Maununpoika.

Ikkunan lasimaalaus kuvaa Ristiinnaulittua, jolle Pyhän Ruumiin kappeli omistettiin. Toisessa lasimaalauksessa kuningas Kustaa II Aadolf asettaa laakeriseppelettä taistelussa kaatuneen sotamarsalkka Evert Hornin päähän ja hänen puolisonsa Margareta Fincken hautamonumentti on kappelin itäseinustalla. Wladimir Swertschkoffin lasimaalaukset ovat vuodelta 1875. Länsiseinustalla lepää kuninkaan toinen sotapäällikkö, skotlantilainen Samuel Cockburn, joka kuoli 1621

Varmimmin voimme ajoittaa yhden kirkon suurimmista kappeleista, Pyhän ruumiin kappelin. Sen takorauta-aidassa lukee latinaksi " ano dni mcdxxv magnus olai epus fecin fiei hop" , eli suomeksi : "Herran vuonna 1425 piispa Magnus Olai teki tämän teoksen". Vuoden 1425 rauta-aita on samalla Suomen vanhin ajoitettu taidetuote, ja myös Pohjoismaiden pisin säilynyt keskiaikainen rauta-aita. Rauta-aidan lahjoittanutta ja kappelin rakennuttajaa piispa Magnus Olaita eli Magnus II Tavastia saammekin kiittää monista laajennuksista. Maunu II Tavast myös hankki Tuomiokirkkoon runsaasti reliikkejä sekä rikkauksia, jotka edistävän kirkon omavaraisuutta.

Pyhän Yrjänän kappelia eli Gezeliuksin kappelia hallitsee koristusleikkauksin somistettu puinen arkku. Sen harjakaton alla näkyy kristeellinen puulipas. Vuonna 1514 arkkuun asetettiin loisteliain juhalllisuuksin Piispa Hemmingin pyhäinjäännökset. Hemming oli kuollut 1366. Autuaan Hemmingin arkku josta löytyi suurin osa Turun tuomiokirkkon pyhäinjäännöskokoelmasta. Kappeliin on haudattu kaksi 1600 - 1700-lukujen piispaa isä ja pojanpoika Gezelius vanhempi oli kansanopetuksen uranuurtaja

Laskujen mukaan Tuomiokirkossa on ollut arviolta runsaimmillaan 42 pyhimysalttaria, joita sijoiteltiin ympäri kirkkosalia, erityisesti sivukappeleihin. Niillä järjestettiin mm. pyhimyksen muisto -tai juhlapäiviä. Alttarin perustamiseen tarvittiin riitävästi tuloja, sillä jokaisella alttarilla oli oma henkilökuntansa. Usein alttari saatiinkin perustettua lahjoituksen avulla, kuten perbendan eli palkkatilan myötä. Lisäksi alttari nähtiin pyhimyksen hautapaikkana: se  tarvitsi reliikin eli pyhäinjäännöksen. Usein reliikki oli pyhimyksen luu, jossa pyhyyden ajateltiin säilyvän kuoleman jälkeenkin. Reliikkejä vaihdeltiin kirkkojen kesken, ja piispat saattoivat tuoda niitä mukanaan pyhiivaellusmatkoiltaan.

1470-luvulta lähtien Tuomiokirkkoa ympäröi ulkopuolelta kehämuuri. Muurin tehtävä oli rajata kirkko sekä hautausmaana toimiva kirkkomaa ympäröivästä alueesta, eli toimia rajana pyhän ja maallisen välillä. Turku oli myös kaupunkina laajentunut. Penninsilta oli ensimmäinen silta yli Aurajoen ja se rakennettiin vuonna 1414.

1500-luvulla keskiajaksi nimetty aikakausi taittui uuden ajan alkuun . Euroopassa puhalsivat reformaation eli uskonpuhdistuksen tuulet, jotka rantautuivat Suomeenkin Ruotsin kuningas Kustaa Vaasan toimesta. Vuosisadan aikana myös Turun hiippakunnassa omaksuttiin hiljalleen luterilaiset opit, jotka muuttivat niin kirkon sisältöä kuin ulkonäköä.  Myös Uusi testamentti ilmestyi ensimmäistä kertaa suomen kielellä. Maan toinen hiippakunta, Viipurin hiippakunta, perustettiin vuonna 1554 vastaamaan itäisempien alueiden seurakunnista.

Piispa Hemming oli kuollut 1366, hän oli vahvasti läsnä Tuomiokirkossa kuolemansa jälkeen Hänen haudallaan poltettuun vielä 1500-luvun alussa kynttilää päivittäin. Ihmiset uskoivat Hemmingin ihmeellisyytee niin, että he esittivät entiselle piispalle esirukouksia aivan kuten muillekin ajan pyhimyksille oli tapana. Näitä toteutuneita esirukouksia ja muita Hemmingin nimissä tehtyjä ihmeitä alettiin kirjata ylös viisikymmentä vuotta myöhemmin piispan kuoleman jälkeen. Autuaan Piispa Hemmingin puinen pyhäijäännösarkku on kuitenkin edelleen nähtävissä Tuomiokirkossa. Oheisessa kuvassa näkyvän arkun sisällä olevassa pienessä lippaassa säilytettiin reliikkejä eli pyhäinjäännöksiä, lipas on ajoitettu 1400 -luvun alkupuolelle. Sinne juuri piispa Hemmingin luut mahdollisesti siirrettiin.Ympäröivä arkun teline valmistettiin todennäköisesti autuuttamisjuhlaa varten. Uskonpuhdistuksen jälkeen tarpeettomaksi jäänyt pyhäinjäännösarkku siirrettiin sakastin kiviseinien suojaan lukkojen taakse varastoon. Tämän ansiosta kuin ihmeen kaupalla, on pyhäinjäännösarkku säilynyt useista tulipaloista meidän päiviimme saakka.

Vuosisadan puolivälistä lähtien Turun linnaa laajennettiin runsaasti Juhana-herttuan toimesta, ja renesanssihovielämä saapui Turkuun. Suurin osa kaupungin porvaresita oli ollut saksalaisia hansakauppiaden jälkeläisiä, mutta heidän valtansa alkoi valua kotimaisten porvareiden käsiin. Ulkomaankauppa kukoisti ja elintaso nousi. Vuosisadan lopulla Turussa asui 3000 henkeä.

1600-luku tunnetaan puhdasoppisuuden aikana, jolloin uusia oppeja juurrutettiin seurakuntiin sekä kansan tietoisuuteen. Ankara kirkkokuri piti seurakuntaa otteessaan sekä valvonnan alla, mutta myös sivistys sekä koulutus lisääntyivät. Esim. uusi yliopisto, Turun Akatemia, avasi ovansa opinjanoisille miehille. Myös Tuomiokirkko saavutti nykyiset mittansa, kun viimeinen sivukappeli valmistui hautakappeliksi 1650-luvulla.

1600-luku oli myös sotien aikaa, ja vuosisadan kuluessa Ruotsi saavutti suurvallan aseman. Tuomiokirkossa näkyy varsin selkeästi eri hautamonumenttien kautta sodat, joita Ruotsi kävi niin nykyisen Skasan alueella kolmikymmenvuotisessa sodassa kuin idemmässa Venäjää sekä Puolaa vastaan.

Turun kaupunki kukoisti. Muun muassa vuosisadan alkupuolella perustettiin Turkuun maan ensimmäinen hovioikeus. Ensimmäinen tunnettu kaupunkikartta laadittiin Olof Gangiuksen toimesta vuonna 1634. Vuosisadan lopulla kaupungissa oli vaihtelevien arvioiden mukaan 5300-6800 asukasta.

1600-luvulla piispat ja papit pyrkivät kitkemään niin katoliset kuin kansanperinteen tavat pois seurakuntalaisista. Vuonna 1686 säädetyssä kirkkolaissa määräyksiä mm pappien tehtäviin, kirkkorangaistuksiin sekä kirkollisiin toimituksiin. Kirkkokuri koski niitä rikkomuksia, jotka aiheuttivat pahennusta tai häiriötä kirkkokansassa, mutta joiden vakavuus ei yltänyt maallisen oikeuden tuomiovallan alle. Rähinöinti, juopottelu, tanssiminen sekä kirkosta poisjäänti olivat kaikki sakotettavia tekoja. Sakkoja maksettiin rahalla tai häpeärangaistuksella, kuten jalkapuussa istumisella. Kirkkolaissa määrättiin muun muassa se, että pyhäpäivien aikana ei sopinut tehdä työtä tai osallistua huvituksiin, kuten teatteriin. Koska kaikkien tuli kokoontua kirkkoon, olivat kirkonmenot myös tärkeä tapa vaihtaa kuulumisia sekä kuulla uutisia kaupungin menosta.

Samaisessa laissa kirjattiin myös kinkereistä. Lukukinkerit kokoontuivat seurakunnittain kerran vuodessa. Tilaisuudessa oli todistettava, että muun muassa Katekismuksen lukeminen sujui ongelmitta ja Raamatun tuntemus oli kohdillaan. Kinkereiden kautta testattiin siis sekä lukutaitoa että kristinuskon oppien sisäistämistä. Vasta hyväksytyn suorituksen jälkeen saattoi päästä naimisiin ja huonosti pärjäävät saivat pelätä jalkapuuhun joutumista. Kinkereillä käytössä olleet rippikirjat ovat Suomen ensimmäinen väestölaskennan muoto ja tärkeä lähde erityisesti sukutukijoille.

Isak Rothovius Suomen kirkon uudistaja

Ensimmäinen puhdasopppisuuden ajan piispana pidetään ruotsalaista Isak Rothoviusta 1572-1652. Ankaran Rothoviuksen aikana sekä hänen aloitteestaan Suomeen perustettiin uusia seurakuntia, Turun akatemia avasi ovensa 1640, ja koko raamattu ilmestyi suomeksi 1642. Rothovius myös kunnosti Tuomiokirkkoa, joka oli aikaisemman tulipalon jälkeen rapistuneessa kunnossa. Katto uusittiin, seinäpintoja maalattiin ja saipa kirkko uudet urutkin. Lisäksi kirkontorni sai ensimmäisen aikaa näyttävän kellotaulunsa vuonna1638.

Vaikka Rothovius uudisti tarmolla kirkon asioita Suomessa, hän ei koskaan tuntunut kotiutuvan Turkuun. Ystävälleen valtakunnankansleri  Axel Oxentiernalle Rothovius kuvasi asuvansa "barbaarien ja skorpionien parissa". Rothovius kuoli vuonna 1652 ja hänet haudattiin Tuomiokirkkoon keskikäytävälle. Hautapaikan Rothovius oli katsonut itselleen jo aikaisemmin, vapauttaen tilan itselleen kaivauttamalla keskiaikaisen haudan.

Vuosisadan aikana myös Tuomiokirkon sistus muuttui luterilaisemmaksi. Tulija astui nyt koruttomaan kirkkoon, jonka keskiaikaiset maalaukset oli peitetty valkealla maalilla. Kuitenkin aatelisten vaakunoita sekä muotokuvia alkoi hiljalleen ilmestyä kirkon seinille. Sivukappelit olivat tyhjentyneet pyhimysalttareista, joten niitä alettiin myymään suvuille hautapaikoiksi sekä kammioiksi. Tuomiokirkko saavutti myös lopulliset mittansa, kun 1657 valmistui lähelle pääkuoria Kankaisten kappeli.

Kirkolliset toimitukset olivat keskittyneet pääalttarille, ja seurakunta istutettu kirkonpenkkeihin jumalanpalvelusta seuraamaan. Samalla kirkko oli myös köyhtynyt, sillä kruunulle oli annettu oikeus takavarikoida suurin osa kirkon omaisuudesta. Ratkaisuksi keksittiin sivukappeleiden myyminen hautakappeleiksi varakkaille suvuille. Lisäksi paikkoja myytiin pitkin kirkkosalia sukuhaudoiksi. Hautapaikka kirkon sisällä saattoi maksaa moninkertaisesti verrattuna ulkona olevaan kirkkomaan hautaan, ja siksi suurin osa turkulaisista haudattiin kirkon seinien ulkopuolelle.

Kaarina Maununtytär ja Eerik XIV

Kenties kuuluisin Tuomiokirkkoon haudatuista henkilöistä on Ruotsin kuningatar Kaarina Maununtytär / 1550- 1612) Kaarina oli naimisissa Kustaa Vaasan vanhimman pojan Eerik XIV:n kanssa. Erik peri kuninkuuden vuonna 1560. Kustaa Vaasan muut pojat saivat herttuakuntia ympäri valtakuntaa, ja Suomen herttuaksi nousi Eerikin veli Juhana. Eerikin sanottiin olevan kiivasluontoinen mies: yksi hänen tavoitteistaan kuninkaana oli vähentää aatelin valtaa.

Arvioiden mukaan vuonna 1565, Kaarinan ollessa vasta 14-vuotias, kun kohtasi pari toisensa. Nihdin eli jalkaväkisotilaan tytär Kaarina kiinnitti kuninkaan huomion kauneudellaan ja määrätietoisuudellaan, ja niin Eerik ja Kaarina päätyivät rakastajiksi. Ei ollut ollenkaan tavatonta, että kuninkaallisilla oliuseita jalkavaimoja sekä heidän kauttaan saatuja jälkeläisiä. Hoviin viety Kaarina oppi lukemaan ja kirjoittamaan, ja hänen asemansa kuninkaan rakastajattarena oli arvostettu. Kaarina ja Eerik saivat ensimmäisen lapsensa tyttären Sigridin, jo seuraavana vuonna. 1568 vuoden alussa Eerika ja Kkarina menivät naimisiin. Kaarinan sanottiin olevan ainoa henkilö, joka kykeni lepyttämään arvaamattoman ja kiivaan Eerikin.. Avioitumisen jälkeen pari sai pojan Gustaf, eli Kustaa Eerikinpojan, josta tuli virallinen kruununperijä. Vielä suuremmin Ruotsia kohahdutti julkinen vihkiminen Tukholman suurkirkossa 4.7.1568. Alhaissyntyinen Kaarina oli saanut kuninkaan puolisokseen, synnyttänyt maalle vielä kruununperijän ja häitä seuraavana päivänä hänet vielä kruunattiin kuningattareksi.

Taustalla toimi kuitenkin Eerikin veli, Suomen herttua Juhana. Juhana oli kasannut taakseen aatelistoa, joka oli tyytymätön Eerikin hallintoon sekä kuninkaan määräyksii, jotka oliat vähentäneet aateliston valtaoikeuksia. Aatelittoman Kaarinan kruunaaminen kuningattareksi oli kytevän kapinahengen sytyttänyt kipinä, jonka seurauksena Eerik syrjäytettiin vallasta syyskuussa 1568. Pariskunta lapsineen vangittiin.

Perhettä pidettiin vangittuna linnoissa ympäri Suomen ja Ruotsin aluetta, muun muassa Turun linnassa. Vankeudessa kaarina synnytti vielä kaksi poikaa, Henrikin ja Arnoldin, jotka kuitenkin kuolivat hyvin  nuorina. Henrik on haudattu Turun tuomiokirkkoon. Kesällä 1573, melkein viiden vankilavuoden jälkeen Kaarina ja Eerik erotettiin toisistaan. Pariskunnan vanhin piika Kustaa lähetettiin Juhanan toimesta Puolaan. Kaarina tuotiin takaisin Turun linnaan, mutta Eerik irui elämänsä loppuun asti Västeråsin linnassa, jossa hän vuonna 1577 kuoli --tarinan mukaan hernekeittoon sujautettuun arsenikkiin.

Eerikin kuoleman jälkeen Ruotsin kuninkaaksi noussut Juhana-herttua, nyt Juhana III, antoi 26-vuotiaalle Kaarinalle ja tämän tyttärelle Sigridille Liuksialan kartanon Kangasalta. Siellä äiti ja tytär viettivät elämäänsä, kohottaen kartanon yhdeksi aikansa tuottoisimmista maatiloista Suomessa. Kaarinaa pidetiin lempeänä ja hyvänä tilanhoitajana, jota arvostettiin suuresti. Jopa nuijasodan talonpoikaiskapinoissa Kaarinan kartano sai olla rauhassa.

Suomen ainoa kuninkaallinen Kaarina Maununtyttären sargofagi Turun Tuomikirkossa, Kankaisten kappelissa. Kankaisten kappelissa vaalean kivikorokkeen päällä seisoo musta marmoriarkku. Sen päällä kultainen kruunu. Myös kappelin katossa säteilevät kultaiset kruunut, ja portinpeilessä vartioivat kruunupäiset leijonat. Kappeli rakennettiin 1655-1657 Kankaiseten kartanoa hallinneiden Horn - ja Kurki-sukujen hautapaikaksi. ( Klas Henrikinpoika Horn on isoisän isoisä 14 sukupolven takaa ja Jacob Kurki on Isoisän isosä 18 sukupoven takaa.)

Lasimaalaus kuvaa Ruotsin kuningatar Kaarina Maununtytärtä, joka lepää kappelin sargofagissa. Syrjäytetyn kuningas Eerik XIV:n puoliso vietti viimeiset vusikymmenet Suomessa. Hän kuoli 1612. Kankaisten kappeliin maalliset jäännökset siirrettiin Tuomikirkon Tottien kappelista vuonna 1867. Wladimir Schwertschkoffin lasimaalaukset ovat vuodelta 1871

Kangasalla Kaarina kuoli 13.9.1612. Hänet haudattiin Turun tuomiokirkkoon ainoana Suomeen haudattuna kuninkaallisena. Aluksi Kaarina haudattiin poikansa Henrikin viereen nykyiseen Tottin kappeliin, jonne myöhemmin haudattiin myös pariskunnan tytär Sigrid. Turun palon (1827) jälkeisissä korjaustöissä kunnostettiin Kankaisten kappeli kuningattaren arvoiseksi hautakappeliksi, ja vuonna 1867 hänen jäännöksensä siirrettiin mustaa marmorisargofagiin.Kaarinan ja Eerikin tytär Sigrid avioitui, sai lapsia ja hänen kauttaan pariskunnan sukulinja elää edelleen. Tänäkin päivänä Kaarinan haudalla on aina tuoreita kukkia.

Puolan ja Inkerin sodissa ansioitui muun muassa sotamarsalkka Evert Horrn ( 1585-1615), Kustaa II Aadolfin sotataitojen opettaja. Evert Horn syntyi Virossa ja sai aikansa parhaimman koulutuksen - kuuluihan hän Suomen huomattavimpiin aatelissukuihin. ( Oma huomautus. Serkku 13 sukupolven takaa) Hornin ensimmäinen merkittävä taistelu tapahtui Puolan sodassa vuonna 1605. Varsinaista sotamenestystä Horn alkoi kerryttää Venäjän sotaretkellä, johon Ruotsi osallistui Venäjän liittolaisena Puolaa vastaan. Vuonna 1609 sotaretken johtaja kreivi Jacob de la Gardie --suomalaiselta nimeltään Laiska Jaakko --- sekä hänen alipäällikkönsä  Horn joukkoineen marssivat joukkoineen marssivat Novgorodiin ja sieltä Moskovaan.

Vuonna 1614 itse tuore kuningas Kustaa II Aadolf tuli opiskelemaan sotataitoja Hornilta. Seuraavana vuonna kuninkaan katseen alla Horn näytti, miten piiritetyn Pihkovan kaupungin saisi vallattua. Tätä seuranneissa taisteluissa Horn kuitenkin sai surmansa.

Evert Horn ja hänen vaimonsa Margareta Fincken (n.1578-1647) hautamonumentti löytyy Tavastin kappelista. (Oma huomautus Myös Margareta Fincke on serkku 12 sukupolven takaa )Monumentissa on Raamatun lauseita sekä ruotsiksi että latinaksi. Lisäksi monumentissa on pariskunnan sukujen vaakunat sekä muuta koristusta. Pariskunnan poika Kustaa Evertinpoika Horn ( Oma huomautus! myös Hornit ovat sukua, suorassa polvessa ja serkkuja ),oli toinen Kankaisten kappelin rakennuttajista, jonne myös Evert Hornin maalliset  jäänteet siirrettiin.

Monumenttiin on ikuistettu hapeliittojen päällikkö Torsten Stålhandske ja hänen puolisonsa Christina Horn.Serkku 13 sukupolven takaa)  Stålhandske johti 30-vuotisessa sodassa suomalaisia sotilaita, jotka tulivat tunnetuiksi "Hakkaa Päälle"! huudoistaan.

 

Sielujen kappeli eli Stålhandsken kappeli, jonka rakennuttu piispa Maunu II Tavast 1400-luvulla. Nykyinen ulkoasu on 1880-luvulta. Kappelin alttarinnäköisen muistomerkin päällä lepäilee kaksi valkoisesta marmorista veistettyä ihmistä aivan kuin katsellen kappelin sinistä tähtitaivasta. Vieressä on graniittijalustalla koristeellinen metalliarkku, jota pienet leijonat kannattelevat.

Pormestarin kuori, joka rakennettiin 1400-luvun alussa. pyhälle kolminaisuudelle omistetun kappelin itäseinällä riippuu puinen krusifiksi. 1300-luvulla veistetyn kristuksen käsivarret ovat murtuneet. Lattialla ja seinän vierellä on kuluneita hautakiviä. Erääseen hautakiveen on veistetty piispanhiippa ja sarvipäinen kauris. Kivi kuuluu piispa Konrad Bitzille, joka kuoli 1489. (Oma huom! Hänen veljensä Henrik Bitz on suora esi-isä 20 sukupolven takaa)

Keskiaikainen kuoriportaali Tigerstedt Wallenstärnan kappelissa on erikoinen tiilikoristeinen portaali. Väliseinässä on maalauksin somistettu pyöröikkuna, jonka keskellä on nelilehdykkäkuvio. Kirkonpuoleisessa holvikaaressa on seinämaalaus, jossa ylösnoussut Kristus näyttää haavojaan ja Neitsyt Maria on polvistunut rukoukseen.

Kappeli oli keskiajalla porrastorni, jonka kautta kuljettiin silloiseen pääkuoriin. Myöhemmin tilasta tehtiin kappeli. Wallenstjärna- ja Tigerstedt-sukujen jäsenet lunastivat sen hautapaikakseen 1600-luvun lopulla.

Kaikkien Pyhien kappeli, eli pääkuori. Pääkuoren eteläseinällä Michael Agricola ojentaa suomeksi kääntämänsä Uuden testamentin Kuningas Kustaa Vaasalle. Seinillä kuvataan Jeesuksen elämää. Ylhäällä holvissa seisoo kristus ilmestyskirjan enkelien keskellä.. Romanttiset seinäfreskot teki taiteilija  Robert Wilhelm Ekman 1850-1854. Hänen työnsä antoivat mallin aikakauden kirkkomaalauksille. Alttaritaulun maalasi ruotsalainen hovimaalari Fredrik Westin 1834.

Kirkon pääalttari on ollut tällä paikalla 1600-luvun puolivälistä lähtien. Alun perin tila rakennettiin Kaikkien Pyhien kappeliksi 1480-luvulla.

Toukokuussa 1618 puhkesi Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan eli pääasasiassa  nykyisen Saksan aluella sota, joka myöhemmin sai pituutensa vuoksi nimen kolmekymmenvuotinen sota 1618 - 1648. Sota syttyi jännitteistä , joita keisarikunnassa oli jo pitkään ollut protestanttien sekä katolisten välillä. Sodasta kehkeytyi yksi maailmanhistorian tuhoisimmista sodista.

Yksi erityisesti kolmikymmenvuotisessa sodassa mainetta niittäneistä sotamarsalkoista oli lohjalaisyntyinen Åke Tott (1598 -1640).( Oma huomautus! Serkku 13 sukupolven takaa). Hän oli Sigrid Vaasan ja Henrik Tottin poika, kuningatar Kaarina Maununtyttären ja Kuningas Eerik XIV:n lapsenlapsi. Kustaa II Aadolfin kanssa sotaan lähtenyy Tott yleni nopeasti ratsuväenkenraaliksi ja sotamarsalkaksi. Kuninkaalta hän sai jopa lisänimen " Pohjolan lumiaura".

Vuonna 1632 Luzenissä käydyssä taisteluissa kunigas Kustaa II Aadof menehtyi, ja Åke Tott toi kuninkaan ruumiin takaisin Ruotsiin. Samoin Tott päätti itsekin sotilasuransa reistailevan terveytensä vuoksi. Ruotsissa hän osallistui valtaneuvoksena poliittisiin tehtäviin. Tottilla oli runsaasti läänityksiä niin Suomen, Viron kuin Ruotsin puolella, ja sotasaaliillaan hän koristi kartanoistaan komeita.

Åke Tott kuoli Eurajoella 15.7.1640 ja hänet haudattiin Turun tuomiokirkkoon. Hänen vaimonsa pystytti komean barokkisen hautamuistomerkin Pyhän Laurin kappeliin, jonka suku lunasti itselleen 500 viljatynnyrillä. Taitelija Peter Schulzin veistämä monumentti valmistui 1678, ja siihen on kuvattu sekä Åke Tott että hänen leskensä kreivitär Christina Brahe (1609-1681. Puolisot kuvattu monumenttiin luonnollisessa koossa korokkeelle seisten.

Åke Tott ja Christina Brahe. Pyhän Laurin kappeli eli Tottin kappeli. Se on rakennettu 1500-luvulla, siitä tuli Tottien sukukappeli  seuraavalla vuosisadalla. Temppelimäisen marmorirakennelman keskellä seisovat valkoisesta marmorista veistetyt mies ja nainen. Heidän yläpuolellaan on astettu Tott- ja Brahe sukujen vaakunat. Ruotsin marsalkka Åke Tott oli 30 vuotisen sodan päälliköitä ja kuningas Kustaa II Aadolfin luottomies. Hänen puolisonsa oli kreivitär Christina Brahe ja isoäitinsä kuningatar Kaarina Maununtytär. Åke Tott kuoli 1640

Ruotsin sodat eivät jääneet edelliselle vuosisadalle, vaan suuri Pohjan sota sodittiin vuosina 1700-1721. Tappiolliset taistelut sekä suomalaisille rankka venäläismiehityksen aika eli isoviha ryydittivät kansaa. Sodan päättänyt Uudenkaupungin rauha pani pisteen Ruotsin suurvalta-ajalle.

Tuomiokirkkokin koki hävitystä isovihan aikana, kun kirkon arvoesineitä ryöstettiin. Vuosisadan aikana kirkkoa oltiin korjaamassa useaan otteeseen, ensin isovihan ja sitten tulipalojen tuhojen seurauksena. Piispat ja papit tekivät tiedettä ja pitkän perinteen luku päättyi, kun kirkkohautaus kiellettiin kirkoissa.

Isovihan aikana Turun väkiluku oli romahtanut hurjasti. Vaikeuksien jälkeen kaupungissa kuitenkin nähtiin myös ilonpilkahduksia. Valistuksen ajanjaksona otettiin harppauksia niin tieteessä kuin kulttuurin saralla. Turku käsitti yhä suuremman alueeen, ja vuosisadan lopulla kaupungin asukasmäärä oli papautunut ja hyvää vauhtia ylittämässä 10 000 asukkaan rajan.

Ruotsin matka sotatantereilla oli edennyt voitokkaana edellisella vuosisadalla, mutta onni kääntyi pian 1700-luvulle tultaessa. Syttyi suuri Pohjan sota, jossa Ruotsia vastaan asettuivat Tanska, Puola sekä Venäjä aikeinaan vallata takaisin Ruotsille menettämänsä alueet. Erityisesti vuonna 11709 Pultavassa kayty taiso Venäjän armeijaa vstaa ja siellä koettut tappiot olivat kohtalokas kolaus Ruotsin suurvalta-asemalle, Tällöin Ruotsin kuninkaana oli Kaarle XII (1697-1718), joka pakeni tappion jälkeen Turkkiin.

Tuomiokirkossa venäläiset ryöstelivät arvoesineitä sekä hautoja. Tällöin muun muassa Kaarina Maununtyttären jäänteisiin kajottiin. Suomen kenraalikuvernööri Gustav Douglasin käskystä venäläiset veivät kirkosta myös puhan piispa Henrikin luut, jotka olivat olleet kirkon arvokkaimpia reliikkejä jo vuodesta 1300 lähtien. luut pakattiin laivaan, ja niiden oli määrä päätyä Pietariin tsaarin kokoelmiin. Erään tarinan mukaan kuitenkin Suomenlahdella nousi mysrky, joka upotti laivan, ja Henrikin luut vajosivat meren pohjaan. Oli tarina tosi tai ei, vuonna 1720 Tuomiokirkosta anastetut Henrikin pyhäijäännökset ovat hävinneet eikä niiden nytkyistä olinpaikkaa tiedetä. Isoviha päättyi Uuudenkaupungin rauhaan vuonna 1721. Miehitysaika oli kestänyt kahdeksan vuotta.

Vielä luterilaisella ajallakin katolisen suojelupyhimyksen ja maan ensimmäisen piispan luiden menetys oli kirkolle kova pala. Kuitenkin 1920-luvulla Tuomiokirkon remontissa tehtiin merkittävä löydös, joka herätti kysymyksen; anastettiinko sittenkään isovihan aikan kaikkia pyhän Henrikin luita Tuomiokirkosta? 1920-luvun restautrointityön  yhteydessä löydettiin kuitenkin sakastista umpeen muurattu kaappi, ja sen sisältä pääkallo sekä luita, kuten kaksi käsivarren palasta. Samaten löydettiin Piispa Hemmingin pyhäijäännösarkkuun katketyt reliikit. Yhteensä löydös sisälsi noin 90 pyhäinjäännöstä.

Tutkimuksia sakastin luista tehtiin, ja mm. kirkon arkeologisia tutkimuksia johtanut Juhani Rinne julkaisi löydöksistä tehdyistä tutkimuksista teoksen "Pyhä Henrik: piispa ja marttyy vuonna 1932. Teokseen oli ottanut osaa tutkimuksillaan Yrjö Kajava, joka oli analysoinut luita mittausten ja anatomisten havaintojen valossa: Koska sakastin komeron luut oli säilötty visusti turvaan ajateltiin, että jäänteiden oli oltava varastetuiksi luultuja pyhän Henrikin pyhäinjäännöksiä.

Ihmetystä aiheutti myös Hemmingin pyhäinjäännösarkusta löytynyt kiinalaisesta silkkidamastista 1200-luvulla valmistettu ihmispään muotoinen reliikkisäiliö eli relikvaatio, jonka sisältä löytyi leuan sekä pään luita. Relikvaation kirjailussa  on kuvattu Ruotsin Kuningas pyhä Eerik, jonak vuoksi pyhäinjäännökset uskottiin tällöin Eerikille kuuluneiksi.

Muut Hemmingin pyhäinjäännöslippaan luulöydöt kuuluivat usealle eri henkilölle, mutta suurin osa niistä oli kuulunut vankkarakenteiselle, vanemmalle miehelle; kenties piispa Hemmingille itselleen? Muita luunpalasia identifioitiin kuuluneeksi mm. pyhän Ursulan kultille sekä pyhälle Birgitalle. Joukossa oli myös nykyisin Suomen kansallismuseossa esillä olevat Getsemanen kivet, eli joukko niitä kiviä, joille Jeesus Getsemanen puutarhassa rukoillessaan ennen vangitsemistaan vuodatti hikipisaroita. Tuomiokirkon reliikkejä on tutkittu aika ajoin näihin päiviin saakka.

Vielä 1700-luvulla sai Tuomiokirkon kaksi sivukappelia silmiinpistävät hautaholvaukset, vaikka koreiden hautamonumenttien aika oli jäänyt edelliselle vuosisadalle. Pyhän Johanneksen kappeliin rakennettiin hautarakennus Kijkin suvulle. Alun perin Tukholmasta Turkuun puotipojaksi saapunut Johan Jacob Kijk (1706-1777) nousi yhdeksi Turun rikkaimmista kauppiaista, joka omisti mm. Teijon ruukin. Pyhän Ruumiin kappeliin taasen rakennettiin hautaholvi latvialaissyntyiselle Herman Wittelle ja hänen suvulleen. Witte toimi Turun piispanan vuosina 1721-1728.

Alla Kijk:n hautakappeli

Kijk:n kappeli. Tähtiholvi kappelin katossa. Kappeli rakennettiin 1440 kastekappeliksi. Keskiaikainen rauta-aita lienee turkulaisen seppämestarin takoma. Teijon ruukin patruuna Jacob Johan Kijk muurautti kappeliin  hautaholvin 1700-luvun lopulla. Lattian alle tehtiin Munck-suvun hauta.

Hautapaikka kirkon seinien sisältä oli haluttu, sillä täten haluttiin kunnioittaa vainajaa. Uskottiin myös, että tuomiopäivän koittaessa vainajalle voisi olla etua ylösnousta niinkin hyvätä paikalta kuin kirkon sisältä. Erityisesti aateliset kunnioittivat vainajia myös mm. muotokuvin ja suruvaakunoin, joita kirkon seinille kertyi. Samoin oli tavanomaista lahjoittaa kirkolle esineistöä tai omaisuutta  kuolleen sukulaisen muistoksi. Tälläisia lahjoitusesineitä on nähtävillä myös Tuomiokirkkomuseossa.

Sukujen suruvaakunoita

Vaakuna ikkunassa.Sielujen kappeli eli Stålhandsken kappeli, jonka rakennutti piispa Maunu II Tavast 1400-luvulla

Hautaaminen sisälle maksoi aina, mutta hintaa vaikutti muukin kuin pelkkä hautapaikan lunastaminen ja hautaan laskeminen. Esimerkiksi sanoma- ja saattokelloja soitettiin maksua vastaan kuoleman jälkeen sekä hautaan siunaamisen yhteydessä. Sanomakelloja  saatettiin soittaa jopa tunteja, niistä pystyi päättelemään vainajan iän sekä tämän sukupuolen: kahdella kellolla tehdyssä soitossa soitto  miesvainajaööe alkoi suurella kekkolla, naiselle pienellä kellolla. Lyontien rytmistä kuuli, montako vuosikymmentä vainaja oli ehtinyt elää.

Näin vaatimaton on Jacob Finnon sukuhauta. Sijaitsee ns naisten penkkien alla.( Jacob Finno Isoisän isoisä 12 sukupolven takaa)

Maksua perittiin myös mm. kynttilöiden poltosta, sarnastuolin ja alttarin verhoamisesta sekä paarivaateesta, jolla ruumis peitettiin. Paarivaatteita oli tarjolla moneen lähtöön ja hienoimmat oli tehty sametista. Myös paareja lainattiin etenkin silloin, kun käytössä ei ollut ruumisarkkua.

" 3.3.1703 porvari Simon Agelin haudattiin kirkkoon 56 taalerin hintaan, johon luuluivat paarivaatteet, hautaan laskeminen sekä soitto kolmella kellolla 4,5 tunnin ajan"

Hautapaikan hinta vaihteli sijainnin mukaan. Mitä lähempänä alttaria hautapaikka oli, sitä pidemmän pennin siitä sai maksaa - kuuluvathan messut hautaa näin paremmin. Lisäksi kirkon eteläpuoli oli pohjoista tyyriimpi. Tämän lisäksi perhe maksoi palkkion haudankaivajille sekä kellonsoittajille. Maksua ei peritty kaikkein köyhimmiltä, ja mm kirkon henkilökunta oli maksusta vapautettu. Lisäksi esimerkiksi Turun akatemian ylioppilaat ilmaiseksi kirkkomaan "akatemian multaan".

Plagmaniin sukuhauta. ( On myös serkku 12 sukupolven takaa)

https://www.turuntuomiokirkko.fi/documents/65290976/88818656/Turun+tuomiokirkon+hautakartta.pdf/ef1d9366-702c-98c3-8e4a-66c13119b269?t=1626951930309 Linkki  hautakartasta lattian alle haudatuista, se ei ole aivan täydellinen. Siitäkin löytyy useita sukuhautoja mm. Florinus, Finno, Tolpo, Plagman ja Bitz joita löytyy omasta sukupuustani

Haudat olivat pitkälti sukuhautoja, eli niitä availtiin aina uuden henkilön lunastaessa paikkansa. Ellei sukuhautaa kukaan lunastanut suvusta kolmeenkymmeneen vuoteen, palautui se kirkon omistukseen uudelleenmyytäväksi. Mm tämän vuoksi saman hautapaikan kohdalta löytyy monta eri sukua. Tilikirjoista selviää myös, että osa lunasti vain väliaikaisen hautapaikan kirkon ruumishuoneelta tai sisemmästä sakastista, jonka jälkeen vainaja siirrettiin toisen kirkkomaan multiin. Ei myöskään ollut tavatonta siirtää vainaja uuteen paikkaan esimerkiksi silloin, kun sukuhauta perustettiin toiseen kirkkoon ja suvun esi-isät toivottiin saatavaksi samaan paikkaan.

Vuosisadan lopulla herättiin kirkon sisälle hautaamisen ongelmiin. Lattianaluset alkoivat olla täynnä, ja erityisesti kesäisin joutuivat seurakuntalaiset kirkkoon tullessaan pökerrttävän katkun edessä turvautumaan hajusuolaan. Lisäksi hautojen jatkuva availu kulutti kirkon lattioita sekä penkkejä . Myös hygieniasyihin osattiin jo vedota, vaikka bakteerien yhteyksistä sairauksiin ei vielä tiedetty juuri mitään. Tämän seurauksena vuonna 1784 astui voimaan kuninkaan määräämä  hautauskielto lattioiden alle- Tällöin Tuomiokirkossa oli vielä noin 90 käytössä ollutta perhehautaa, jotak muurattiin umpeen. Mitään hautoja ei poistettu Tuomiokirkon sisältä, vaan kaikki haudat ovat lattioiden alla edelleen - yhteensä haudattuja on noin 4500-

Ruotsin ja Venäjän välillä käyty Suomen sota päättyi Haminan rauhaan vuonna 1809, ja Suomi siirtyi Ruotsilta Venäjän keisarikunnan autonomiseksi osaksi. Vaikka Venäjän keisarikunta tunnusti ortodoksista uskoa, sai Suomi pitää valtionuskontonaan luterilaisuuden. Aiemmin olivat Suomen hiippakunnat olleet Ruotsin arkkihiippakunnan alaisia, mutta nyt Suomen kirkko itsenäistyi ja sai oman arkkipiispansa, joka toimi Turusta käsin.

Merkittävän leiman Tuomiokirkon ja koko Turun ulkoasulle löi Turun palo vuonna 1827, jonka seurauksena kaupunki paloi lähes täysin. Tuomiokirkostakin jäi vain pääasiassa kiviseinät ja kattoholvit jäljelle. Mittavien uudelleenrakennustoimien aikana Tuomiokirkko nostettiin uuteen kukoistukseen, ja kirkon nykyinen ilme onkin pitkälti tältä ajalta.

Turku sai palon jälkeen uuden C.L Engelin suunniteleman asemakaavan, joka oli aiempaa väljempi ja säännönmukaisempi. Esimerkiksi Tuomiokirkon ympäristö rauhoitettiin puistomaiseksi ja kaupungin päätori siirtyi nykyiselle paikalleen kauppatorille. Vaikka pääkaupunkistatus oli menetetty Helsingille vuonna 1812, oli Turku silti monimuotoisen kulttuurin ja sivistyksen keskus. Vuosisadan lopulle  oli kaupungin väkiluku jo yli 30 000 asukasta.

Museon esineistöä

Vanha Suurtori.

Vanhan suurtorin alue on on Turun vanha kaupunkikeskusta. Suurtori oli tärkeä kauppapaikka ja hallinnollinen keskus aina 1200-luvulta 1800-luvun alkuvuosikymmeniin.

Koko Suomelle kuuluisa parveke, josta julistetaan Joulurauha koko Suomeen.

Brinkkalan piha.

Luostarin välikatu toimi keskiajalla Turun valtakatuna. Se johti Kaskenmäellä sijainneen Pyhän Olavin dominikaaniluostarilta kaupungin keskustaan ja Tuomiokirkolle Nykyään Luostarin välikatu on ainutlaatuinenjäänne keskiajalta. Kadulla on filmattu elokuvia ja se on innoittanut monia valokuvaajia.